Lue keskustelun säännöt.
Huono isäsuhde ja isänpäivä lähestyy.... :(
07.11.2012 |
Taas se tulee. Nimittäin isänpäivä. Joka ei itselläni aiheuta tänä vuonna erityisiä toimenpiteitä.
Miksi silti tunnen suurta syyllisyyttä? Ihan kuin minun pitäisi muistaa "isääni", velvollisuudesta ja vain siksi että hän syntymätodistuksen mukaan sattuu oletettavasti olemaan biologinen isäni.
"Isä" tuo mies ei kuitenkaan ole koskaan ollut, ei konkreettisesti vaikka samassa taloudessa olinkin pakotettu hänen kanssaan lapsuudessani oleilemaan. Tämä ihminen on aina ollut tunnekylmä (oikeastaan täysin tunteeton) ja etäinen, aggressiivinen, arvaamaton ja väkivaltainen. Vanhoilla päivillään vielä pahasti alkoholisoitunut. Ilkeä muiden arvostelija, narsistinen kotikiusaaja.
Miksi pitäisi pakottaa itsensä onnittelemaan ja muistamaan isänpäivänä ihmistä, joka ei IKINÄ ole ollut isä, ei sanan missään merkityksessä? Tai miten vapautua näistä syyllisyydentunteista?
Kommentit (2)
Älä tietoisesti edes ajattele isääsi. Ihan käytännön vinkki, jota itse toteutan aktiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suosittelen terapiaa, jossa voisit käsitellä asiaa ammattilaisen kanssa.
Eihän kukaan ole pakottamassa onnittelemaan. Minun isäni ei ollut mikään ihmeellinen kasvattaja tai tukipylväs, ja on nykyään kuollutkin. En minä vaella hautausmaalle häntä kynttilöin muistamaan. Isoisälle lähetän kortin, koska hän on ollut tukenanani. Valitse sinäkin vaikka lähipiiristäsi joku isä, ja onnittele tätä! :D