Vakitöissä vuosikymmeniä oleet eivät tiedä työttömyyden tuomista ongelmista yhtään mitään!

Kyllä juuri näin on! Vastaan jo ennen kuin luen muiden vastaukset. Pikkusiskoni ei ollut ollut päivääkään työttömänä, vaihtanut lennosta työpaikkoja muutaman vuoden välein. Nyt sitten kun muuttikin takaisin kotikonnuille, ei heti alkanut työpaikkaa löytyäkään, joutui kokeilemaan puhelinmyyntiä ym. Sanoi mulle, joka olen ollut vuosia työttömänä, eikä kertaakaan vielä tähän ikään oikeaa kunnon työpaikkaa, että tällästäkö tää nyt sit on, ei hän ole tajunnut kuika kauheeta tää on. Ja hän joutui sentään olemaan työttömänä vain pari kuukautta tai jotain.

täältä Suomesta työpaikkoja häviää. Esim. pankeista on 20 vuoden aikana vähennetty väkeä varmaan jo 75%. Miettikääpä itse kun olitte lapsia kuinka monta pankia oli teidänkin kylällä, ja kuinka paljon pankkitätejä istui tiskin takana rivissä?

Tätini on pankissa töissä, ollut jo 40 vuotta, on jo osa-aikaeläkkeellä, hän on käynyt läpi monta fuusiota ja yhdistymistä, rankkaa on ollut kun väkeä on vähennetty koko ajan, konttoreita suljettu, ja viimevuosina ei ole kesäksi otettu enää kesätyöntekijöitä tai turaajia kun joku niistä vanhoista kurpista jotka jäljellä olevat, jäävät sairauslomalle.

Teollisuuden työpaikat viedään kiinaan tai ainakin itä-eurooppaan. Minun lapsuudessa oli vielä vaateteollisuutta, eipä ole enää.

Meidän kaupungissa on yli 2000 työtöntä + kotiäidit jotka kyttää töitä kotihoidontuelta ja pätkätyöläiset ym. MOL:n sivuilla on yleensä 60-70 avointa työpaikkaa, ei taida olla sit kaikille töitä vaikka mitä taikoja tekisi.

Ja totta on että työssäoleva otetaan töihin paremmin kuin työtön, työtön kun on jotenkin viallinen, mutta jos saa "napattua" jonkun toisen työntekijän niin on voittajafiilis.

sitä ennen 10 vuotta työttömänä.Tiedän tasan tarkkaan mitä työttömyys aiheuttaa. Silloin kaikki avustukset oli murto-osa siitä mitä nykyään ja laiskan maine oli todella rankka.No pimeillä töillä elätin lapsikatraan. Kyllä harmaa talous on se joka ihmisen pelastaa silloin kun on suurin hätä.

suomalaisen työn kalleudesta. Työntekijä saa käteensä 1500 kun yritys joutuu pulittamaan valtiolle 3000 EUR. Esimerkiksi Saksassa on 1/3 halvempaa teettää työtä ja silti työntekijä saa enemmin käteensä. Meillä valtio on ahneempi ja siksi olemme AAA maa. Mitä ahneempi valtio sitä köyhempi kansa. Suomalaisten ostovaoima on kriisimaiden tasoa.

Suomalaisiin iskostettu käsittämätön viha yrittäjiä ja yrityksiä kohtaan kostautuu työttömyytenä.Kuka teistä lähtisi vapaaehtoisesti työllistämään ja alkaisi "riistäjäksi" kuten 70-luvun kommunistit kauniisti yrittäjiä kutsuivat.

jossain elämän vaiheessa ollut työttömänä tai puolisonsa ollut työttömänä.

Itse olen ollut työttömänä työnhakijana 8kk. Mieheni oli työttömänä ja samalla täysin tulottomana 3kk.

Tiedän kyllä työttömän haasteista vaikka itse olenkin ollut työputkessa 10v.

Onko mielestäsi näin? Kun jäät työttömäksi ja kerrot siitä ihmiselle, joka on ollut monta vuotta samassa työpaikassa ehkäpä jopa vuosikymmeniä, niin ei tällaisella ihmisellä ole mitää tuntumaa työttömän arkiseen kamppailuun. Ymmärrys on tuolloin ihan näennäistä, ja neuvot sen mukaisia tyyliin "kyllä työtä tekevälle löytyy". Helppohan se on leikkiä empaattista kun oma paikka on turvattu, kyllä se näin näyttäisi olevan.

suomalaisen työn kalleudesta. Työntekijä saa käteensä 1500 kun yritys joutuu pulittamaan valtiolle 3000 EUR. Esimerkiksi Saksassa on 1/3 halvempaa teettää työtä ja silti työntekijä saa enemmin käteensä. Meillä valtio on ahneempi ja siksi olemme AAA maa. Mitä ahneempi valtio sitä köyhempi kansa. Suomalaisten ostovaoima on kriisimaiden tasoa.

Suomalaisiin iskostettu käsittämätön viha yrittäjiä ja yrityksiä kohtaan kostautuu työttömyytenä.Kuka teistä lähtisi vapaaehtoisesti työllistämään ja alkaisi "riistäjäksi" kuten 70-luvun kommunistit kauniisti yrittäjiä kutsuivat.

En nyt sanoisi, että suomalaisissa mitään yrittäjävihaa on. Pikemminkin päin vastoin, täysin yrittäjäksi kyvyttömiä ja taidottomia yritetään houkutella yrittäjiksi. Esimerkiksi käsityöläisiä, joilla ei ole mitään realistista mahdollisuutta tulla toimeen yrittäjinä.

Oletko sinä kotoisin joltakin sellaiselta tehdaspaikkakunnalta, jolla joku tehdaspatruuna on aiheuttanut tuon asenteen? Mutta totta on, että "riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa" edelleen monilla matalapalkka-aloilla, jotka ovat vielä usein naisvaltaisia. Eikä kyse ole vain yrityksistä, vaan mm. kunnallisten laitosten huonosta työnjohdosta ja suunnittelusta.

Otathan huomioon, että AAA-maan kansalaisena on ilmainen koulutus aika pitkälle, ja lähes maksuton terveydenhuolto, kunnallistekniikkaa ja paljon muita verovaroilla kustannettua.

Jos kerran ei saa sanoa, että kyllä työtä löytyy, niin mitä saa sanoa? Eikö se tavallaan ole tsemppausta sille työttömälle?

Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat olleet työttöminä jossain kohtaa elämässään, ja kyllä, he kaikki ovat löytäneet töitä jossain vaiheessa, vain 1 on ollut ikänsä ilman töitä, tosin, eipä ole tainnut halujakaan ikinä olla työntekemiseen.

Sen sanomahan on, että kyllä töitä löytyy, jos vain viitsii hakea, eli tämä työttömänä oleva ei ole vain viitsinyt hakea ja on siksi työtön. Ja ehkä haluaakin olla työtön.

Jos haluaa tsempata, niin sanoo, että kyllä varmaan vielä onnistaa työnhaussa.

määräaikaisissa positioissa, lähtenyt itse ja menettänyt työni YTssä. Työtä on aina löytynyt nopeasti tilalle enkä edes ole miettinyt mitä muut ajattelisivat. Työttömyyttä on kestänyt max pari viikkoa, en ole koskaan ehtinyt edes päivärahoja hakemaan.



Monella ihan samanlainen työhistoria ainakin mun ystävillä. Toki on niitäkin jotka hieroo samassa työssä ja -paikassa 20-30 vuotta mutta itse en sitä suurestikaan arvosta.

Siksipä minusta olisikin ihan oikeudenmukaista, että työsuhteet olisivat kautta linjan määräaikaisia. Että jokainen joutuisi aika ajoin etsimään itselleen uuden työpaikan. Näin myös voitaisiin kierrättää niitä työpaikkoja kaikkien kesken. Tasa-arvoisempaa.

Todella hyvä idea!

"Työtä on aina löytynyt nopeasti tilalle enkä edes ole miettinyt mitä muut ajattelisivat. Työttömyyttä on kestänyt max pari viikkoa, en ole koskaan ehtinyt edes päivärahoja hakemaan".



Ja paikkakunta jossa asut on? Tuskin asut sellasessa kunnassa jossa on tuhansia, yli 10 000 työtöntä hakijaa? Hienoa tietty sinulle ja ystävillesi että olette töissä!

"Työtä on aina löytynyt nopeasti tilalle enkä edes ole miettinyt mitä muut ajattelisivat. Työttömyyttä on kestänyt max pari viikkoa, en ole koskaan ehtinyt edes päivärahoja hakemaan". Ja paikkakunta jossa asut on? Tuskin asut sellasessa kunnassa jossa on tuhansia, yli 10 000 työtöntä hakijaa? Hienoa tietty sinulle ja ystävillesi että olette töissä!

ja Espoossa viimeiset 33 vuotta. Saman päivänä kun allekirjoitin YTssä helmikuussa lähtöpaperit kutsuttiin töihin toiseen paikkaan.

Hakijoita on todella paljon, yhteenkin paikkaan yli 300, keskimäärin ehkä 20-50 kpl. Harvaan tehtävään sentään 10000 hakijaa?? Mikäs sellainen homma on?

Enkä ole erityisen koulutettu (yo-merkonomi) mutta olen tehnyt erilaisia töitä ja pärjännyt hyvin.

Mulla on jo 3 lasta työelämässä ja nuorin näistä huokailee kun on opiskelun ohessa liikaa työtä - tällähetkellä 2 duunia ja lisää vaan tarjotaan...

Täytyy siinä olla jotain persoonassa ja työmoraalissakin että joku saa aina uutta työtä ja toinen ei koskaan???

sattumaa että olet työllistynyt niin hyvin. Hyvä niin, mutta älä luule, että kaikilla käy samanlainen säkä, ja turha myöskään kuvitella, että ne, jotka eivät onnistu työtä saamaan olisivat jotenkin persoonaltaan vääränlaisia tai työmoraaliltaan löyhiä. Elämä vaan on epäreilua. Toisille se on myös työttömyyttä. Turhaan paistattelet omassa erinomaisuudessasi, tuskin olet tavallista rivityöntekijää kummempi, olet ehkä ollut vain onnekas. Toki on hyvä olla kiitollinen siitä, että omalla kohdalla asiat ovat menneet luonnikkaasti, mutta silti voi ymmärtää niitäkin, joita elämä kohtelee rankemmalla kädellä yrityksistä huolimatta.

suoraan koulusta vakituiseen työhön 80-luvulla päässeet on täysin tietämättömiä siitä, mitä vaaditaan vakituisen paikan saamiseen tänä päivänä. Ja jos joutuisivat kilpailemaan omasta paikastaan tänä päivänä, useampi kuin puolet ei pärjäisi nuorille ja koulutetummille hakijoille. 30 v jotain pientä osa-aluetta hoitanut yo-merkonomi voi olla juuri siinä omassa työssään paras nyt heti, mutta jos annettaisiin mahdollisuus nuorelle perehtyä työhön niin viikon päästä tilanne olisi todennäköisesti toinen.



Tämän olen ihan itse nähnyt, mutta niitä nuoria harvoin pääsee vakituiseen paikkaan kiinni vaikka esim. sijaisina ovat monin verroin parempia kuin ne vakituiset joita sijaistavat.



Ja olen ollut sekä työtön työnhakija että vakituinen työntekijä (ja olen edelleen). Työöttömästä takaisin töihin pääsy on vaikeampaa kuin työssä olevan työpaikan vaihto.



Hiukan enemmän tarvittaisiin nöyryyttä elämän edessä myös niiltä, joita ei ole lamat koskettaneet ainakaan vielä.

Jumalaut..pärjää itse 500e kuus. Elä leveästi ja maksa lainoja.

Jumalaut..pärjää itse 500e kuus. Elä leveästi ja maksa lainoja.

Jos asuntolaina painaa päälle, asunnon voi aina myydä. Turha sanoa ettei voi tai ei halua, se vain osoittaa, että asia on valintakysymys.

ei ole edes vaikeaa, työtä se vähän vaatii, kun pitää lääkärissä käydä (ja olla muutama yö mielisairaalassa)



loppuikänen tulo turvattu

vuodesta vuoteen pätkätyöläinen. Koulu ei ollut lopussa kun oli jo raskaana. Mieti kuinka mielellään ihmiset kilvan palkkaavat naista joka on koulusta suoraan mennyt... äitiyslomalle ja jäänyt heti jälkeen vst vastavalmistuneet, kun sitten alkoi joskus hakemaan töitä. Sai lopulta 4 lasta, välillä jotain pätkiä, mutta oli aina se, joka jäi lasten kanssa kotiin, kun sairastivat.



Ihmiset ovat niin sinisilmäisiä. Halutaan kaksin käsin pitää kiinni kotipaikasta. Ei vaikka työttömyysprosentti kylässä on ennätyssuuri, ei raaskita ottaa lapsilta pois tuttua ympäristöä.



Suomessa on ilmainen koulutus, aikuisopiskelutuki jne, opintovapaata voi ottaa töistä. Jos alkaa tuntua siltä ettei omalta alalta enää töitä saa, mitä jos kouluttautuisin toiseen ? Sellaiseen minkä tulevaisuus näyttää lupaavalta. Ei tarvi mikään tohtori olla että osaa kirjastoon mennä ja lukea vaikka Kauppalehteä tai pelkästään työvoimatoimistosta kysyä missä alalla on paljon töitä.Usko pois, niitä on muitakin kun lääkärin ammatti, missä työntekijöistä on pulaa.



Mun tutun poika on 20 v. Lukion jälkeen meni armeijaan ja nyt sylkee kattoon kotona, odottaa että jotain tarjottais. Varastomiehen työn olis saanut kesäksi mutta olis pitänyt olla joku viikonloppu töissä ja oli ostanut liput jollekin keikalle, ei käynyt. JOs asenne on tälläinen, silloin on ehkä parempi että pysyykin kotonaan.



Toinen mun ystävä asuu Lapissa, hänellä ja miehellä oli vakkaripaikat vuosikausia. Yhtäkkiä miehen työ siirrettiin Helsinkiin, pääkonttoriin, lähes kaikki Suomen pisteet lopetettiin ja sanottiin Helsingissä on paikka, ota tai jätä. Ja otti. 2 v asui Helsingissä kimppakämpässä, kerran kuussa lensi kotiin ja inhosi koko ajan. Kunnes kotipaikkakunnalle tuli paikka auki ja sai sen. Se ettei jää kotiin makaamaan vaan on valmis tekemään uhrauksia omaan elämään vaikuttaa niin paljon.

valitsee jonkin opiskelualan tietäen ettei saa siltä alalta koskaan töitä. Monilla aloilla voi tapahtua nopeitakin muutoksia, niin että opintojen alussa saattaa näyttää, että alalla löytyy hyvinkin töitä ja kuitenkin sitten muutaman vuoden päästä niitä töitä ei niin vaan löydykään. Ja onhan se niinkin, että ei kaikista voi tulla hoitajia tai juristeja, joilla nykyisen ammattibarometrin mukaan on lähes satavarmasti töitä, ei se vaan mene niin... Varmasti useimmat opiskelijat ihan todella toivovat ja pyrkivät opintojensa mukaisiin töihin, ja valitettavasti siinä eivät kaikki yrityksistään huolimatta onnistu. Hyvin yksipuolista vaan sanoa, että opiskele hoitajaksi tms niin töitä on. Onko se todellakin jokin ainoa ratkaisu...Kyllä tässä nyt tarvitaan monenlaisia yhteiskunnallisia koulutuspoliittisia ratkaisuja, eikä vaan sellaista besserwisseriyttä, joka kumpuaa niiltä, jotka ovat "osanneet" hakeutua aloille, jotka varmasti työllistävät, ja nyt sitten antavat auliisti neuvoja "tyhmille", jotka valitsivat ihan "väärin"...

Nykysin kun lähes joka paikkaan vaaditaan jonkunlainen koulutus tai muu pätevyys.

Ne ketkä menneet joskus 70-luvulla töihin on todellakin jääneet myös sinne 70-luvulle, sillon ehkä oli jokaiselle lattianlakaisijallekin töitä, mutta toisin se vaan on nyt.

En ole itse työtön, mutta kohtaan noita 70-luvun asenteita joka päivä.

Nykyiset nuoret aikuiset ovat pätkätöiden vankeina useammalla alalla, myös akateemiset. Mieheni on kesästä asti hakenut töitä, oman alansa lisäksi kaikkea mahdollista ja pidemmältäkin. Ei ole tullut yhtään kutsua haastatteluun tms.