Avioeron uhka leijuu suhteemme päällä - vauvan takia!

Mulle, äidille kuuluu oikeus hankkia niin monta lasta kuin haluan. Mies on siittäjä ja rahan hankkija ja tietysti hoitaa lapsia, kun haluan itse vapaalle, yhdessähän ne lapset on hankittukin.

varmaan mielellään tekee sulle vielä sen yhen vauvan. ties kuinka monen lapsen yh:lle. sure jeah.

mutta eihän kukaan tosissaan eroa mieti tuommosen takia..

Toivottavasti kukaan ei kiristä puolisoaan lasten hankkimiseen avioerolla uhaten.

Ainakin miehen on elätettävä meidät, kun haluan jäädä kotiin hoitamaan lapsia, lasten parhaaksi tietenkin. Tai jos haluan lasten parhaaksi lapset tarhaan, mulle kuuluu tietty subjektiivinen päivähoito-oikeus. Ja jos se sika joskus kehtaa mut jättää, lapsiani sille anna, koska olenhan ne itse hoitanutkin. Rangaistukseksi maksakoon kunnon elatusmakut.

Eli siis jos sina et saa tahtoasi lapi, tulee avioero. Minka ihmeen takia olet ensinnakin mennyt naimisiin sen miehesi kanssa...

Eron saat sitten takuuvarmasti myöhemmin.

Siis miten voi joku mies olla noin tyhmä, että ottaa tollaisen vaimon? Jos ei osaa aivotonta pökkelöä parempaa ottaa, on kyllä miehessä ja hänen psyykkeessään vikaa !

Olen itse aviossa miehen kanssa, jolle riitti yksi lapsi.



En ole ottanut avioeroa sen takia, vika oli minussakin, en ole mikään ihannemamma. Suhde mieheen huononi jo ensimmäisen lapsen synnyttyä, kun vauva vei suurimman osan huomiostani.



Mutta lapsellisesti olin kuvitellut, että mieskin ennen pitkää muuttaisi mielensä ja haluaisi toisen lapsen. Kun niin ei käynytkään, niin ajattelin, että ei tuo mies olekaan se, jonka kanssa haluan jatkaa yhteiselämääni. Tyyppi ei ole sellainen joksi hänet luulin. Siinä meni viimeisetkin seksihalut.



Olen kai sikäli outo, että minusta seksin tarkoitus on ensi sijassa lisääntyminen. Se, mikä mielestäni tekee yhdynnästä ja seksistä ihmeellistä ja erityistä, on uuden elämän mahdollisuus, jonka se aiheuttaa. Ehkäisty seksi ei tunnu oikealta.



Miten olen selvinnyt? Kärvistellyt ja miettinyt, että olenko tosiaan ainoa tällainen nainen. En ole eronnut tämän takia miehestäni. Hän on hyvä ihminen, vaikka ajatellee tässä asiassa eri tavalla. Mutta jos hän ei olisi suostunut tekemään minulle ensimmäistäkään lasta, niin emme varmasti olisi enää yhdessä. Sen verran raadollinen olen, että vauvakuumeisena pääasia oli löytää isä tulevalle lapselleni. En usko olevani ainoa laatuani. Suurin osa naisista ei ehkä kehtaa myöntää olevansa tällaisia.

Oletan että teillä on muita lapsia? Että ennemmin kannattaa tehdä heistä erolapsia ihan tieten tahtoen ja tuollaisen syyn takia?



Mitäs jos kasvaisit ap vaika aikuiseksi? Taitaisi olla korkea aika...