G: asutko paikkakunnalla, jossa vietit lapsuutesi?

Välillä asuin muutaman vuoden naapurikaupungissa.

Eli kirjani ovat Helsingissä, josta olen kotoisin.

Tällä hetkellä olen ulkomailla ulkomaan komennuksella. Mutta vain pari vuotta.

Espoossa, Karakalliossa.

Millaista on muuten asua paikassa, jossa on asunut aina ja tuntee ihmiset ihan lapsesta. Tietty jos on muuttanut suuren kaupungin sisällä aivan eri kaupunginosaan ei oo varmaan tollaista fiilistä.

Ajattelin vain itseäni, joka kasvoin keskisuuressa kaupungissa ja tunsin/tiesin valtaosan ikäluokastani. Siellä vieraillessa välillä tuntuu, että täältähän mä oon lähtöisin, kun tapaa vanhoja eskarikavereitaan tms. Tosin monet on muuttaneet pois ja kaikkia ei enää muista, kun ei ole niitä nähnyt aikuisena.

Se jännä puoli on, että sellaiset ihmiset tervehtii kadulla, joita ei muista aiemmin tervehtineensä. Esim. rinnakkaisluokkalainen, jonka kanssa ei ole ikinä ollut missään tekemisissä. Tai vanhemmat kundit, joita ihaili vain yläasteikäisenä ja jotka olivat niin saavuttamattomia!

Tosin eipä siellä kaupungilla juuri tuttuja näe.

Itse paikkakunta on mukava, mutta ahdistaa ajatuskin siitä, että asuisin samalla pikkupaikkakunnalla koko sukuni ja kaikkien vanhojen koulukavereiden ja perhetuttujen kanssa.

Vaan n. 2000 km päässä.

Välissä asuin Tampereella vuoden, Turussa kaksi vuotta ja puolisen vuotta Helsingissä. Sitten tajusin muuttaa takaisin kotikaupunkiin. Koulut on käyty ja täällä unelmien omakotitalo on halpa. Maalla on hyvä olla.. :) Tietysti silloin 17-v kun täältä lähdin, luulin etten ikinä enää tulisi kuin vieraisille.

Olen kyllä opeiskellut ja työskennellyt muuallakin, mutta sitten taas palannut juurilleni. Muuallakin asuneena voin sanoa pitäväni lapsuudenkaupunkini tuttuudesta.

Junayhteyttä sinne ei ole. Bussilla reilu pari h. ja autolla n.2h. Tuttuja samalta paikkakunnalta on täällä tullut vastaan 2kpl. Hahaa.

Asun n 2000 km päässä!

enkä varmaan tule ikinä asumaan. Välimatkaa on 400 km