3-v raivokohtaukset - paras keino rauhoittaa mielestäsi?

Siis sehän kuuluu asiaan, että käskevät päästää irti? En ainakaan usko, että yksikään raivoava ja riehuva lapsi siitä pitäisi. Sehän siinä kai on niinko ideana. Inhottava kiinni pitäminen, joka estää itsensä ja muiden satuttamisen ja joka loppuu kun lapsi rauhoittuu?

Vai minkä olen ymmärtänyt väärin?

Tarkotus on estää lasta vahingoittamasta itseään tai muita.Eiväthän he pidä siitä että pidetään kiinni ja pyytävät päästä irti.

Aikuinen pitää huolen lapsen turvallisuudesta, jos pitää hillitä lasta niin pitää.

Sitten otan syliin. Usein käy niin että pyytää itse syliin lopulta. Sitten jutellaan asia selväksi. Jos otan heti syliin tiukasti, niin raivo vaan pahenee.

eli vaikka lapsen päälle istumaan, käsistä kiinni, pois pääsee vasta kun on rauhoittunut, jos pois päästyään jatkaa, niin taas sama juttu alusta. saattaa olla että joutuu pitelemään vaikka 1,5h, mutta se auttaa. Raivarit laantuvat ajan päästä nopeammin.

eli vaikka lapsen päälle istumaan, käsistä kiinni, pois pääsee vasta kun on rauhoittunut, jos pois päästyään jatkaa, niin taas sama juttu alusta. saattaa olla että joutuu pitelemään vaikka 1,5h, mutta se auttaa. Raivarit laantuvat ajan päästä nopeammin.

päivittäin.



Kohtauksen jälkeen lapsi oli aina ihan raukea, istui sylissä vaikka kuinka kauan ja piti silitellä. Ja tietysti juttelimme asiasta, että mitä tapahtui, miksi ei saanut tahtomaansa asiaa yms.

enemmän omaa päätösvaltaa voi vain pahentaa holdingin jälkeen raivareitaan. Silloin parempi keino olisi antaa lapselle mahdollisimman paljon mahdollisuuksia päättää itse asioista. Esim. jos äiti haluaa ostaa kaupassa tomaatteja, mutta lapsi parsaa tai korvasieniä, niin äitikin VOI antaa periksi ja ostaa parsaa jne. Useinhan juuri kaikkein tunnollisimpien ja pikkutarkimpien vanhempien uhmaikäiset lapset saavat pahimpia raivareita!

Ei 3-vuotiaan tarvi mitään päättää. En tarkoita että pitää komentaa ja lannistaa, mutta jos äiti tarvii tomaattia salaattiin niin eihän sitä korvasienillä korvata!!

Raivoamalla ei saa antaa lapsen saada tahtoaan läpi. Silloin tilanne vain pahenee, koska lapsi oppii hyvin nopeasti, mikä on tehokas tapa reagoida. On fiksumpaa kannustaa positiiviseen viestintään ja pitää raivoamista tunteiden ilmaisemisena, ei kiristyskeinona. Myöskään raivareiden pelossa ei saisi tehdä myönnytyksiä. Niitä pitää osata tehdä sopivissa määrin muutenkin, joustavuus on ihan eri asia kuin vastuun väistely ja päätösvallan sysääminen pienelle lapselle liian isoista asioista.



Lapsi voi päättää, laittaako hän siniset vai punaiset sukat. Aikuinen päättää, onko ne villasukat (pakkasella) vai voiko olla jopa kokonaan ilman (helteellä). Mutta värin päättämisenkin tulisi sujua riidoitta, ei suinkaan raivoamisen palkintona!

tuossa syksymmällä esikoisen kanssa ( täytti 3 elokuussa )...joskus annoin huutaa ja raivota rauhassa, jos esim.kotona oltiin, eikä vahingoittanut ketään/mitään, usein otin juuri syliin ja pidin niin kauan kunnes rauhoittui, sen jälkeen keskustelimme asian läpi ja tehtiin tarvittaessa anteeksipyynnöt. Joskus taas, jos huudoltaan kuuli, niin ohjasin raivoamaan toiseen huoneeseen, jos muille piti vaikka antaa ruokarauha, niin silloin en antanut hänen raivoamisellaan pilata toisten ruokahetkeä. Tärkeintä oli mun mielestä just se juttelu kun kaikki on rauhoittunut ja rakkauden tunnustaminen lapselle eli lapsi kokee, että kiukutakin saa ja silti vanhemmat häntä rakastavat...teot voidaan tuomita, mutta lasta ei, koska ei vielä itsekään tajua miksi toimii siten.

kolme vuotias rauhottumaan... nostan omaan huoneeseen ja saa tulla vasta sitten kun on rauhottunut.. jos menee ihan mahdottomaksi huuto niin mies tai minä käydään lohduttamassa mutta pois ei tulla ennen kuin on rauhoittunut.

ja huutaa ihan tuskaisena " päästä mut vapaaksi" . Meillä tehoaa parhaiten se kun itse pysyn tyynen rauhallisena ja kysyn välillä " joko haluat tulla syliin rauhoittumaan" . Joskus tehoaa myös joku kiva tekeminen, kirjan lukeminen tms.

Hän oli todellinen villipeto. Varmaan riippuu lapsesta, miten kannattaa toimia, mutta minä vuoden yrittämisen jälkeen löysin seuraavat keinot. Meillä poika raivosi vain enemmän, jos hänet otti kiinni.



Eli:

Jos hän " vain" huusi, niin sitten olin kuin mitään en olisi kuullut tai tehnyt. Sitten kun hän raivostui täysin, ja kävi päälle ja kiinni, niin otin syliin holdingiin. Toistin koko ajan, että pidän kiinni niin kauan kun hän lyö ja että päästän irti vasta sitten, kun hän lopettaa lyömisen.



Ja kun hän vihasi yli kaiken kiinni pitämistä, niin tämä tehosi.