Mitä pitäisi tehdä kiukuttelevan miehen kanssa?
Joka käyttäytyy kuin uhmaikäinen kakara. On paha olla, mutta ei osaa kertoa mikä on. Kysyttäessä löytää vikaa kaikista muista paitsi itsestään, vikaa on lapsessa ja vaimossa...
Mitä ihmettä tällaisen miehen kanssa voisi tehdä? Hyvällä tuulella ollessaan on mukava ihminen, mutta yhtäkkiä mieliala muuttuu ja sitten on tyly ympäristölleen (esim. on lapselle niin tyly että lapsi itkee, eikä kuitenkaan lohduta tätä tai pyydä anteeksi).
Ihmettelen, onko tämä joku luonnehäiriö vai mistä tällainen käytös voi johtua?
Kommentit (18)
Mutta siis hän oli myös ilkeä lapsille. Esim. kun pikkusiskoni (5v) sanoi hänelle, että " Matti, sulla on iso maha" , niin suuttui (!) ja sanoi siskolleni että " Itelläs on!" . Mökötti loppupäivän.. Miehellä oli ikää jo 27v, joten tuossa vaiheessa aloin miettimään, onko joku vialla..
Myöhemmin huomasin miehessä juuri noita piirteitä, että vika on aina kaikissa muissa. Töistä ei saanut hyvää työtokaria, koska " se pomo on aina kadehtinut mua" , ja aikanaan koulutokarin kaikki huonot numerotkin selitti henkilökohtaisilla asioilla, eli opettajien " vihalla" . Oli niin täydellistä, niin täydellistä... Huh, puistattaa kun ajattelen.
Mutta mulla ainoa mikä auttoi, oli valitettavasti ero. Toivottavasti sä ap saat asian kuntoon muutenkin, mutta tuollaisen ihmisen kanssa eläminen käy ihan mahdottomaksi ennen pitkää. Meillä vielä eron hetkelläkin mies ensin aneli, sitten uhkaili, ja lopuksi haistatti pitkät ja hajotti tavaroita mun asunnossa.. Että jos on kiukuttelija-tyyppiä, ja ero tulee, niin kannattaa tosiaan varautua siihen, että vielä erotessakin tunnet miehen vihan (" vittu mua ei jätetä" ).
luin narsismista, ja osittain pitää paikkansa, mutta ei onneksi täysin. Ilmeisesti on lievemmästä tapauksesta kyse.
En haluaisi lähteä miestä millään tekolempeydellä kohtelemaan. Kyl kai aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä kuin aikuinen, vai onko minun tehtäväni kasvattaa aikuista miestä kuin lasta?
Ei ole kyse fyysisestä väkivallasta, mutta henkisestä. Mies kiukuttelee ja taitaa olla aina tyytymätöntä tyyppiä, aina puuttuu jotain ja aina jotain on liian vähän. Tietysti, sellaistahan elämä on. Mutta miten saada toinen näkemään, että hänellä on asiat oikeastaan aika hyvin? Toinen rankka asia on jatkuvat mielialamuutokset. Aamulla ollaan hyvällä tuulella ja ihan normaalisti, illalla voi ilman mitään hyvää syytä olla tosi kiukkuinen ja oikein haluaa pilata muidenkin illan.
Lisää kokemuksia kaivataan. Ero on huono ajatus.
Mistä puhut? Oletko kokenut mitä on kun mies heittää vaatteitaan, kun niittä ei ole PESTY!!! JNE???
Vierailija:
kehuja,halauksia,rakkautta niin että pää lähtee lentoon.Meillä kaikki huolet poistetaan ensin niin ja sitten puhutaan.Kehun kun on pienintäkään aihetta ja siitä hänelle hyvä mieli.Hyvä isä,puoliso jne jne...meillä vastaava tilanne vallinnut kaun mutta näistä oikeista keinoista oli todella hyötyä.Ja päälle avointa ja rehellistä keskustelua.Siinä voi puhua sitten ne huonotkin asiat ja tunteet,ne pitää myös pystyä käsittelemään.Onnistuu vaan rutosti paremmin kun on rakastava ilmapiiri.
Tarkoitin siis tuota " anna hellyyttä" -viestiä- tiedätkö mitä' tarkoittaa, kun mies kiukuttelee TODELLAKIN aamusta iltaan- " KAIKKI ON HUONOSTI" -tyyliin.. ei paljon huvita halata tai kannustaa...
NARSISMI on todella osuva analyysi- tai itse olen ajatellut, että mieheni on MUSTASUKKAINEN lapsille. Hellyyys tulee viiimeisenä mieleen, valitan.
T: Kiukuttelijan vaimo myös
samanmoinen avopuoliso opiskeluaikoina. Pistin sen mäelle kun en jaksanut olla äitinä ikuista uhmaikää elävälle.
Jos ei tuollaista ratkaisua halua tehdä, niin voisi kokeilla että saako miehen lähtemään terapiaan. Siitä voisi olla apua.
Onko äiti paaponut ja passannut? Onko miehesi esikoinen, tms?
Rakastan lastani yli kaiken ja osoitan paljon hellyyttä hänelle. Pakko tunnustaa että mies jää vähemmälle. Olen ajatellut että se on normaalia et pieniä hellivät kaikki, ja kun mies hellii lasta olen itse ainoastaan iloinen, ei tulisi ollenkaan mieleen olla siitä mustasukkainen. Mutta ilmeisesti mies ajattelee toisin. Onko se yleistä, vai ainoastaan kypsymättömän persoonan merkki?
Ja mietin olisko helpompaa jos vain antais mennä omia teitään... Saa mut joka päivä huonolle tuulele ja tosiaan, itsessään ei ole mitään vikaa. Kaikki ärhentelyt johtuvat mukamas jonkun toisen aloituksesta ja lasten kanssa ei todellakaan osaa enään leikkiä/olla... :(
meillä kun mies alkaa kiukuttelemaan, sanon vaan että kumpi lähtee seuraavaksi yöksi pois, sinä vai minä, mun ei tarvii tuollaista katella. ja jos oot tyytyväisempi itekses niin sano se, en halua pakolla olla täällä. ja aina se leppyy sillä :)
Mutta kakkonen on kyllä oikeessa tosta narsismista.
Mutta mä luulen, että mun miehellä on burnout tai on masentunut.
Kun on hyvällä tuulelle, on kivaa, mutta kun on pahalla tuulelle, niin kaikki muutkin on saatava äkäisiksi.
Nyt olen kyllä oppinut pikku hiljaa olemaan " tarttumatta" siihen pahantuulisuuteen. Annan mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Mutta eniten harmittaa, kun lapselle tiuskiin ja puhuu ikävään sävyyn. Ja pinnaa ei ole yhtään, heti hermostuu.
Olen tosin ymmärtänyt sen että sillon lähden käymään jossain. Kiukuttelu lienee kuitenkin aika tavallista jos siihen on oikeasti syytä. Vielä en ole syyttä uhmistellut. ;)
kehuja,halauksia,rakkautta niin että pää lähtee lentoon.Meillä kaikki huolet poistetaan ensin niin ja sitten puhutaan.Kehun kun on pienintäkään aihetta ja siitä hänelle hyvä mieli.Hyvä isä,puoliso jne jne...meillä vastaava tilanne vallinnut kaun mutta näistä oikeista keinoista oli todella hyötyä.Ja päälle avointa ja rehellistä keskustelua.Siinä voi puhua sitten ne huonotkin asiat ja tunteet,ne pitää myös pystyä käsittelemään.Onnistuu vaan rutosti paremmin kun on rakastava ilmapiiri.
Ja mistäs niitä kehuja siihen repii ku äijä eka huutaa mulle ja sitten lapsille? :( Ei siinä tee mieli sellaista ihmistä kehua.
Välillä tuntuu että on 3 lasta (oikeesti 2 alle 5v. poikaa) ja se suurin niistä on pahin.
T. Myös uhmis-miehen omistava.
Vierailija:
kehuja,halauksia,rakkautta niin että pää lähtee lentoon.Meillä kaikki huolet poistetaan ensin niin ja sitten puhutaan.Kehun kun on pienintäkään aihetta ja siitä hänelle hyvä mieli.Hyvä isä,puoliso jne jne
Vaikka lähipiirissä on ollut suuriakin murheita, mieheni jaksaa hiiltyä pikkuasioista... kuten vehnäjauhojen loppumisesta (vrt. ketju " vihaan sinua syvästi juuri nyt" )
Häneen ei kyllä tuo narsistinen persoonallisuushäiriö tunnu pätevän, sillä on pikemminkin vaatimaton luonteeltaan ja ahdistuu, jos osoitan ihailuani. Minäkin viljelen kauniita sanoja ja kehuja ja yritän käyttäytyä kuten toivoisin hänenkin käyttäytyvän itseäni kohtaan, mutta ihan liian usein hän purkaa pahan olonsa perheenjäseniin ja sitten on koko huusholli kärsimässä (siis kiukuttelusta, väkivaltainen hän ei ole koskaan ollut, eikä kyllä hauku tai nimittelekään, kunhan tiuskii ja äksyilee...). Parisuhdeterapiassakin on käyty, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä. Pitkään menee oikein hyvin, kunnes taas romahtaa. Tuntuu aika lohduttomalta.
Välillä olen oikein yrittänyt itsekin ruveta kiukuttelemaan, jotta mies saisi maistaa omaa lääkettään, mutta se ei vain luonnistu, olen liian kiltti.
..terapeutti vaan kertoo, miten olisi ilmaistava esim. paha mielensä (EI: " aina sä jätät likaiset sukat lattialle" VAAN: " minusta tuntuu kurjalta, että täällä lojuu likaisia sukkia" ) ...
Ehkä mies terapiaa seuraavana päivänä vielä muistaa ilmaista kiukun aiheensa neuvojen mukaan, mutta mihinkäs koira karvoistaan pääsisi...
Eli täällä ei ole terapia (ainakaan tuommoinen...) auttanut, toivottavasti teidän muiden miehet eivät ole yhtä toivottomia tapauksia! ...tai ehkä meidän pitäisi vaihtaa terapeuttia...