Mies ei kestä mun omia menoja. En voisi helposti lähteä esim. Risteilylle

Hän on mustasukkainen ja pahasti läheisriippuvainen.

Käske mies hoitoon, tai ota ero.

Kuinkas mies sitten itse...saako hän mennä ja tulla niinkuin itse haluaa vai koskeeko nämä "ei saa mennä"-säännöt myös häntä?

Kuinkas mies sitten itse...saako hän mennä ja tulla niinkuin itse haluaa vai koskeeko nämä "ei saa mennä"-säännöt myös häntä?

Ei nyt kuitenkaan tosi paljon. Nykyisin ei mene juuri ollenkaan. Ikinä en ole kieltänyt. Voin toki mennä, ei mitään väkivaltaa harrasta, mutta pahantuulisuus ja mökötys pilaa mun lähtöhalut. Ap

Minä en katselisi tuollaista miestä.

Ex:säni oli samanlainen, siksi onkin nyt ex. Jos olin jonnekkin lähdössä ja tämä oli hyvissä ajoin tiedossa, mökötti 2 viikkoa etukäteen sekä jälkikäteen. Oli muutenkin mustasukkainen: penkoi takin taskut, samutteli kännykkääni ym. Onneksi tajusin muutaman vuoden jälkeen lähteä suhteesta.

Kun lapset oli pieniä, ei mies koskaan toiminut noin eli saatoimme ihan hyvin sopia, että vietän iltaa tyttöjen kanssa / menen luokkakokoukseen / 3 vrk työmatkalle jne. eikä ikinä mitään peräänsoittelua tai mökötystä. Myös mies saattoi mennä ja tulla kohtalaisen vapaasti (eli siis yhdessä soviteltiin menoja).



Nyt parissa vuodessa systeemi on muuttunut. Kotona asuu enää kuopus, vapaa-aikaa on enemmän ja työnkuvakin muuttunut niin, että seminaarimatkoja on useammin ( ennen 1-2/v, nyt 4-5 eli ei minusta mitenkään kamalasti). Mies mököttää jokaisesta menostani, laittaa tekstareita ja irvailee kuopukselle, että "äiti on taas lähdössä reissuun tanssikengät mukaan pakattuna".



Nämä minun menoni ilmoitan hyvissä ajoin, mutta mies on nyt ottanut tavakseen, että jos minulla on iltaan venyvä kokous, katoaa hän sen enempiä kertomatta seuraavan kahden viikon aikana jonnekin. Yleensä valitsee vielä sellaisen illan, että kuopuksella olisi joku meno tai isommista lapsista toinen on tulossa kotona käymään ja hänet pitää hakea linja-autoasemalta. Lapselta tulee sitten minulle tekstari, että isä ei tullutkaan sovitusti hakemaan.



Mies ei ole väkivaltainen, ei juoppo. Tästä asiasta meillä ei keskustella, hän poistuu paikalta. Ja tätä on siis ollut muutaman vuoden ajan. Oma epäilys on, että sillä on toinen nainen ja sitä omaa suhdettaan salatessaan syyllistää minua.

Kun lapset oli pieniä, ei mies koskaan toiminut noin eli saatoimme ihan hyvin sopia, että vietän iltaa tyttöjen kanssa / menen luokkakokoukseen / 3 vrk työmatkalle jne. eikä ikinä mitään peräänsoittelua tai mökötystä. Myös mies saattoi mennä ja tulla kohtalaisen vapaasti (eli siis yhdessä soviteltiin menoja).

Nyt parissa vuodessa systeemi on muuttunut. Kotona asuu enää kuopus, vapaa-aikaa on enemmän ja työnkuvakin muuttunut niin, että seminaarimatkoja on useammin ( ennen 1-

2/v, nyt 4-5 eli ei minusta mitenkään kamalasti). Mies mököttää jokaisesta menostani, laittaa tekstareita ja irvailee kuopukselle, että "äiti on taas lähdössä reissuun tanssikengät mukaan pakattuna".

Nämä minun menoni ilmoitan hyvissä ajoin, mutta mies on nyt ottanut tavakseen, että jos minulla on iltaan venyvä kokous, katoaa hän sen enempiä kertomatta seuraavan kahden viikon aikana jonnekin. Yleensä valitsee vielä sellaisen illan, että kuopuksella olisi joku meno tai isommista lapsista toinen on

tulossa kotona käymään ja hänet pitää hakea linja-autoasemalta. Lapselta tulee sitten minulle tekstari, että isä ei tullutkaan sovitusti hakemaan.

Mies ei ole väkivaltainen, ei juoppo. Tästä asiasta meillä ei keskustella, hän poistuu paikalta. Ja tätä on siis ollut

muutaman vuoden ajan. Oma epäilys on, että sillä on toinen nainen ja sitä omaa suhdettaan salatessaan syyllistää minua.

joskaan ehkä ei niin paha kuin teillä. Olen varma että meillä miehelä ei toista naista, ap

Munkin miees voi soitttaa kun olen ulkona, että meneekö kauan ja haluanko kyydin kotiin. Nyt joku sanoisi, että ses on kontrollinhalua, mutta jos ja kun mä tähän vastaan, että en tiedä vielä koska tulen, kun tuntuu että on kivaa ja otan sit vaikka taksin, nin se on miehelle ihan ok. Myönnän kyllä, että varsinkin silloin kun lapset oli pieniä, mä joskus koin tuon peiteltynä moitteena tai mielipiteenä siitä, että pitäisi jo tulla kotiin - mutta ei sse oikeasti ole sitä, se on vain miehen ihan aito ystävällinen tarjous: jos olisin tulossa ennen nukkumaanmenoaa, hän voisi ajella hakemaan, tms. Eikä tarvis odotella bussia tai maksaa taksista.

Että sillä ei itsellään ole puhtaat jauhot pussissa. Jos on itse tehnyt jotain väärää on paljon helpompi uskoa samaa myös toisesta.

Kuinkas mies sitten itse...saako hän mennä ja tulla niinkuin itse haluaa vai koskeeko nämä "ei saa mennä"-säännöt myös häntä?

Ei nyt kuitenkaan tosi paljon. Nykyisin ei mene juuri ollenkaan. Ikinä en ole kieltänyt. Voin toki mennä, ei mitään väkivaltaa harrasta, mutta pahantuulisuus ja mökötys pilaa mun lähtöhalut. Ap

Meillä niin samanlaista että itkettää...

Tosin ollaan oltu tässä vasta 4-vuotta,kaksi lasta ehdittiin tehdä ja sen jälkeen oikein räjähti käsiin tämä ongelma kun en yksinkertaisesti jaksa olla vaan kotona koko ajan,haluisin joskus lähteä hyvillä mielin esim.syömään tai ulos kaverin kanssa...Ehkä pääsenkin lopulta lähtemään mutta ne puhelut kun lapset huutaa sivussa ja miehen käytös,mökötys ja marttyyriys saa ajattelemaan että olis ollut helpompi vaan jäädä kotiin. Oon niin surullinen.

Mies voi olla kateellinen sun menoista, yksinäinen, pelätä hylkäämistä tms. Tunnetta voi olla vaikea tunnistaa ja määritellä. Jotenkin siitä olisi kuitenkin hyvä saada puhutuksi.

hankkikaa lapsillenne joku muu lapsenvahti kuin miehenne ja menette menojanne. Taatusti mies suuttuu tästä, että kun hän olisi ollut käytettävissä jne. niin siihen voi kertoa millaista se on kun mies jää lasten kanssa kotiin, mököttää, itkettää lapsia jne, vaikka molempien tulisi olla vanhempia ja elää parisuhteessa.

hankkikaa lapsillenne joku muu lapsenvahti kuin miehenne ja menette menojanne. Taatusti mies suuttuu tästä, että kun hän olisi ollut käytettävissä jne. niin siihen voi kertoa millaista se on kun mies jää lasten kanssa kotiin, mököttää, itkettää lapsia jne, vaikka molempien tulisi olla vanhempia ja elää parisuhteessa.

Mutta tottapuhuen en usko että ainakaan mun miestä tuo edes haittaisi,eipähän tartteis itse ja voi vaikka lähteä pelaamaan.

Käyttäisin tätä muuten jo nyt mutta sukua ei ole auttamaan,kertaakaan ei ole ollut. Oma suku asuu 500km päässä ja miehen suku naapurissa mutta mutta,he ovatkin jo luku sinällään.

Ulkopuolinen apu siis ainoa vaihtoehto ja kortilla ne hoitsut jotka suostuvat iltoja tekemään ja se taas maksaa perkeleesti.

Toki sen jostain nipistää jos on ihan pakko mutta niin...ei helpoin rasti tuokaan.

Meillä mies potee kovasti ikävää.. aina on raskas lähteä pois muutamaksikin päiväksi.