Mitä olette mieltä tällaisesta ihmistyypistä?

Meidän yksi tuttava on hyvin korkeasti kouluttautunut maisteri noin nelikymppinen mies, mutta hän ajaa työkseen jotain autoa kuljetusliikkeessä eikä siis hae oman koulutuksen mukaisia töitä lainkaan? Eikä ole kertonut sille kuljetusliikkeelle koulutuksestaan. Minkälainen ihminen toimii näin? Onko tämä ihan yleistä?

ihmistyypistä en pidä.

kun saattaa olla jo väärä koulutus takana.



Joillakin koulutuksilla ei vain ole töitä, joten miksi hakea turhaan?



Ja kuljetusalalla on todennäköisesti parempi palkka kuin mitä sillä koulutuksella saisi.

Kirjoituksesi kertoo enemmän sinusta kuin tuttavastasi.

Onko hyväksyttävämpää, että putkimies on kuljetusfirmassa kuskina?

Miksi oikein pohdit tuollaista ylipäätään? Mies käy työssä, jossa ilmeisesti viihtyy ja palkkaakin maksetaan.



Meitä on kuule monia, jotka vaihdamme alaa eri tavoin jossain vaiheessa elämää, syystä tai toisesta. Aina se nuorena opiskeltu tutkinto ja ala ei tunnu "omalta".

Meidän yksi tuttava on hyvin korkeasti kouluttautunut maisteri noin nelikymppinen mies, mutta hän ajaa työkseen jotain autoa kuljetusliikkeessä eikä siis hae oman koulutuksen mukaisia töitä lainkaan? Eikä ole kertonut sille kuljetusliikkeelle koulutuksestaan. Minkälainen ihminen toimii näin? Onko tämä ihan yleistä?

Hyvin muodikasta nykyään. Tehdään sitä mistä tykkää vaikka siitä saisi vähemmän rahaa. Ei toiveitella statusta vaan hyvää elämää... ja eri ihmiset nauttivat eri asioista. Tunnen myös esim. yhden entisen lakimiehen joka heittäytyi lastenhoitajaksi. =)

Noin toimii ihminen, joka haluaa tehdä töitä.



Jos ihminen on "ylikoulutettu" saattaa työnantaja jättää palkkaamatta helposti ihan sen takia, että pelkää tämän lähtevän oman alansa töihin heti, kun vaan pääsee.

Miksi oikein pohdit tuollaista ylipäätään? Mies käy työssä, jossa ilmeisesti viihtyy ja palkkaakin maksetaan.

Meitä on kuule monia, jotka vaihdamme alaa eri tavoin jossain vaiheessa elämää, syystä tai toisesta. Aina se nuorena opiskeltu tutkinto ja ala ei tunnu "omalta".

No kun ei hän viihdy, palkka ei riitä mihinkään ja on aivan hermona kun on vuorotyö. Mitään sosiaalista ei työssä ole, hakee sitten seuraa fiksummista harrastuksista. Onko tällainen elämäntapa tätä päivää?

Varmaan itsekin tajuat, että ihmiset ovat yksilöitä, eikä tuossa taatusti ole mikään "tämä päivä" kyseessä.

Yksilöllisten ja itseä tyydyttävien ratkaisujen hakeminen toki on nyt trendikästä, mutta tuossa sinun kertomassasi tapauksessa ehkä (?) taustalla on jonkinlaisia elämänhallinan ongelmia tai sitten yksinkertaisesti hän ei saa oman alan töitä jostain syystä, jota me emme tiedä. Jos asia sinua vaivaa, mikset kysy tyypiltä itseltään..

Kaikki ei elämässä aina mene kuin Strömsössä.

Miksi oikein pohdit tuollaista ylipäätään? Mies käy työssä, jossa ilmeisesti viihtyy ja palkkaakin maksetaan. Meitä on kuule monia, jotka vaihdamme alaa eri tavoin jossain vaiheessa elämää, syystä tai toisesta. Aina se nuorena opiskeltu tutkinto ja ala ei tunnu "omalta".

No kun ei hän viihdy, palkka ei riitä mihinkään ja on aivan hermona kun on vuorotyö. Mitään sosiaalista ei työssä ole, hakee sitten seuraa fiksummista harrastuksista. Onko tällainen elämäntapa tätä päivää?

Kukin tavallaan.

Juu, vois olla downshiftaaja, jos olis ollut koulutusta vastaavassa työssä joskus ja sitten vaihtais lastenhoitajaksi, koska sellainenhan on unelmahomma monelle. Päällepäin ei ole elämänhallintaongelmia, normaalia menoa muuten. On tuota kyselty itseltään, ei saa vastausta. Siksi kyselen täältä, että mikä juttu tämä on? Ja tätä nyt on jatkunut kymmenisen vuotta. Löytävätkö tällaiset ihmiset sen oman koulutusta vastaavan työn sitten kuusikymppisenä? Strömsö- kommmentti on hauska:-)

Miksi oikein pohdit tuollaista ylipäätään? Mies käy työssä, jossa ilmeisesti viihtyy ja palkkaakin maksetaan.

Meitä on kuule monia, jotka vaihdamme alaa eri tavoin jossain vaiheessa elämää, syystä tai toisesta. Aina se nuorena opiskeltu tutkinto ja ala ei tunnu "omalta".

No kun ei hän viihdy, palkka ei riitä mihinkään ja on aivan hermona kun on vuorotyö. Mitään sosiaalista ei työssä ole, hakee sitten seuraa fiksummista harrastuksista. Onko tällainen elämäntapa tätä päivää?

Varskin IT-alalla jossa itsekin olen, tuntuu osa alkavan palaa loppuun näihin hommiin jo neljänkympin paikkeilla, ja monet näistä vaihtavat alaa tosi yllättäville aloille, usein tosiaan ihan koulutusta vaatimattomiin perusduuneihin. Kokevat vaan stressittömän, usein fyysisen työn hyväksi.



Itse olen 38-vuotias ja olen alkanut haaveilla kampaajaksi kouluttautumisesta, minusta tulisi sitten diplomi-insinööri -kampaaja :)

Meidän yksi tuttava on hyvin korkeasti kouluttautunut maisteri noin nelikymppinen mies, mutta hän ajaa työkseen jotain autoa kuljetusliikkeessä eikä siis hae oman koulutuksen mukaisia töitä lainkaan? Eikä ole kertonut sille kuljetusliikkeelle koulutuksestaan. Minkälainen ihminen toimii näin? Onko tämä ihan yleistä?

paljastuit kateelliseksi tälle miehelle, koska itselläsi on paljon huonompi koulutus.

Tunnen maisterin, joka on lehdenjakaja siksi, että loppupäivä on omaa aikaa. Motiivina oli vapaus ja riippumattomuus.



Muutama vuosi sitten oli lehdessä juttu kolmesta tohtorista, jotka olivat siivoojina, koska töitä ei vain löytynyt eivätkä halunneet olla toimettomina.



Itse olen maisteri, joka tekee väitöskirjaa pitkälti siksi, että saa olla kotona omassa rauhassa ja työskennellä omaan tahtiin. Köyhä olen, mutta ehdottomasti onnellisempi kuin rämpiessäni joka aamu palkkatyöhön.

Kaikista asiallisista vastauksista ja kiitos teillekin jotka ette aivan ymmärtäneet mitä kysyin!