Keskenmenon jälkeen - MARRASKUU

Tein vielä marraskuulle uuden pinon, todennäköisesti viimeisen minun tekemäni.



Ei sitä uskoisi, että laskettu aika on viiden päivän päästä. Malttamattomana odottelen, ehkä hiukan pelollakin tulevia kunnon supistuksia :)



Vilmis 39+2

Voimia, Vilmis, viimeisiin odotuksiin ja koitoksiin!



Täällä jakautuminen tapahtui su 28.10 ja eilen päästiin pojan kanssa kotiin. Mähän olin ihan varma, että yliajalle mennään heittämällä ja käynnistyksen kautta saatetaan saada joskus vauva kotiin, mutta synnytys tulikin vastaan yllättäen "jo" 38+6 ja alkoi ihan sponttaanisti. Strategiset mitat 3320g ja 50cm.



Oiskohan se meidän perhe nyt tässä sitten...



Mitäs muille?



Niisku ja poika 4vrk

Onnea Niiskurouva pienestä pojasta! Jos sä meinasit, että joudut käynnistykseen ja poika syntyikin ajallaan ja spontaanisti, mahdanko minä sitten olla se, jonka typykkä joudutetaan maailmaan käynnistyksen kautta ... Minä kun en sellaista mahdollisuutta ole edes ajatellut, kun esikoinenkin tuli laskettuna päivänä ulos. Kääk.



No täällä edelleen lyllerretään valtavan mahan kanssa. Maha painaa ja on pinkeä, tynnyrimäinen :) Ennakoivia supistuksia on, tosin nyt olen kahtena yönä peräkkäin saanut nukuttua ilman kovempia supisteluja. Voi kunpa se enteilisi jotain :)



t. Vilmis

Niiskurouva, Onnea pikkuisesta pojasta :) Näin se aika menee ja me "vaikeasti raskautuvat" saadaan ne pmat ihanat vauvat syliin! Ihanaa vauva-aikaa teille :)



Vilmis, voi kuinka lähellä SE hetki on jo sullakin :) Tsemppiä viimeisille metreille (ellet ole jo vauvelia nyt saanu tällä välin)ja toivotaan et säkin saat tuoksutella pian vauvan tuoksua!



Täällä jo vauvelit isoja. 8pvä noi tulee 7kk. Kovasti jo ryömitään ja yritetään kontata. Nopeesti menee aika!



pupuliini ja isot vauvelit

Pupuliini: Voi sentään, joko 7 kk:n ikäiset osaavat yrittää kontata, kehittyneitä. Meillä esikoinen alkoi ryömiä vasta päivää vaille 8 kk:n ikäisenä. No, sitten menikin aika kovaa mittarimatona :)



ON: Täällä ollaan siis edelleen jakautumatta ja pelkään, että synnytys tulee olemaan todella nopea. Saatiin ohjeet kotisynnytykseen edellisellä neuvolakäynnillä, esikoisen synnytys kun eteni täysin kiinniolevasta kohdunsuusta ponnistukseen neljässä tunnissa. Nyt on ollut edelleen päivittäin ja joka yö ihan kunnon supistuksia satunnaisesti ja eilen pyysin neuvolan kätilöä tarkistelemaan tilannetta. No, olin 3 cm auki ja venuttelemalla kätilö sai kohdun suun 5 cm:iin. Ja viime yönä supisteli taas satunnaisesti, mutta voimakkaasti ja arvelen, että kohdunsuu aukesi lisää. Mä en tajua. Taitaa meidän skorppari-neiti ottaa räjähtävän alun maailmaan :)



Voi kunpa kuulisimme vielä Anir:sta, toivottavasti kaikki on hyvin. Simonakaan ei ole kirjoitellut aikoihin kuulumisiaan ja se pistää miettimään surullisia juttuja.



Vilmis 40+3 (enpä olisi koskaan uskonut joutuvani kirjoittamaan yliaikaiset numerot :)

Onpas jäänyt minulta vallan tämän palstan seurailu, pahoitteluni!



Meille syntyi tyttö 5.11.2012 klo 1.24,4002g&51,5cm. Kotiuduttiin torstaina ja nyt opetellaan vauva-arkea. Uskomatonta, että hän on vihdoin täällä!

Joku täällä jo mietti, onko mulla kaikki hyvin, kun ei ole kuulunut mitään. Mun tapauksessa hiljaisuus tarkoitti, että kaikki hyvin. Palstan lukeminen jäi loppuraskauden väsymyksen ja synnytyksen jälkeisen toipumisen vuoksi vähiin. Meille siis syntyi suunnitellulla sektiolla tyttö 5.10. ja kaikki on hyvin. Sektion jälkeen vaan olin aika kipeä ja isommat lapset vaativat oman huomionsa.



Onnittelut kaikille muillekin synnyttäneille ja tsemppiä tuleviin synnytyksiin!



Sen verran jälkiä keskenmenot jättivät, että yritin piilotella raskautta mahdollisimman pitkälle ja vielä loppuraskaudessa ihmettelin, kun joku tuli onnittelemaan. En tajunnut oikeasti olevani raskaana. Ja vielä vauvan synnyttyäkin pari viikkoa mietin, onko tämä totta ja vauva oikeasti tässä elävänä.

Niiskulle hurjasti onnea uudesta tulokkaasta!



Kuinkahan Vilmiksen tilanne on? Asut ilmeisen kaukana sairaalasta, kun kotisynnytysohjeita antavat. Hui!

Toivottavasti kaikki sujuu mallikkaasti.



Elmulle onnea suloisuudesta ja ihania ensimmäisiä päiviä!



Simonalle onnea ihanasta ja toivottavasti nyt onni vauvasta tuntuu jo todelta.



Omaa napaa:

Menossa nyt 30+3 ja tässä jotenkin tuntuu, että kaksi viikkoa saa aina edellisestä panikoinnista huilata kun tulee seuraava.

Tässä tähän mennessä: (pois lukien viikkoon 14 asti kestänyt kaamea km-pelko)



Viikolla 26+ lääkärin diagnoosi oli, että kohdun sisäsuu aukeamassa. Naikkari piti puhelimitse tilannetta vakavana ja pyysi menemään toiselle lääkärille (käyn yksityisellä). Menin ja arvio oli, että eipäs ole.

Sitten neuvolalääkäri ei tienny mitä tehdä kun oli kaksi arviota ja kahdet erilaiset ultrakuvat (on auki ja ei auki) ja sitten Naikkarille päivystykseen. Ja naikkarin lääkäri (vasta neljäs sillä viikolla siis, vaikka neuvolalääkäri ei tutkinutkaan) totesi, että kaikki ok, kertoi miten moinen diagnoosi oli saatu ja passitti takaisin kotiin/töihin.



Noh, koska siis käyn yksityisellä ja normi-gyne seuraa perustilannetta ja saman lääkäriaseman 3D:ssä kävimme tarkastelemassa tarkemmin vauvaa. Kävin 3D:ssä rv 23+ ja vauva nätisti keskikäyrällä kaikkien mittojen ja painoarvioiden yms mukaan ja virtaukset kaikki ok (minulla on siis verenpainetauti ja niitä seuraillaan).



Vatsani on melkoisen pieni ja saan koko ajan kommentteja, että oletko kuudennella kuulla/puolivälissä - kahden kuukauden kuluttua pitäisi jo syntyä ja rv 31 menossa...

Uudelleensynnyttäjällä kun ei neuvoloitakaan oikein ole ja SF-mitta on otettu tässä raskaudessa kerran (!), ei sitäkään voi oikein seurata. Tosin pohdiskellessani vatsan kokoa pyysin miestä mittailemaan SF-mittaa (tiedän, että se pitäisi aina saman henkilön mitata jne...) ja oikeasti siitäkään ei saanut mitään muuta kuin liian pieniä lukuja kaikenmoisiin laskureihin ja neuvolan korttiin verrattuna. Vatsa siis vain on pieni ja epäilyni vauvan kasvusta oli herännyt...



Nyt ma kävin uudestaan kontrollissa 3D:ssä, samalla lääkärillä, ja vauva onkin hyvin "siro", eli käytännössä pudonnut keskikäyrältä sinne ihan alakäyrälle. Ja tätä nyt pitää sitten seurata. Eli joko kasvu pysähtynyt/pysähtymässä tai sitten muutoin hidastunut. Ja tähän siis ilmeisenä syynä verenpaineeni.

Lisäksi vauva on yhä ihan poikittain vatsassa ja vieläpä peppu alaspäin (oli jo rakenneultrassa jotenkin kummassa sykkyrässä, poikittain ja alhaalla). Minulla on tilava lantio ja olen 174 pitkä, joten sikäli tilaakin kai on. Mutta mitä ilmeisimmin on asustellut poikittain lähes koko raskauden.

Lääkäri oli sitten hiukan sitä mieltä, että jollei selkeästi käänny ja sitten on tuo verenpaine, jotka yhdessä jo ovat "kaksi komplikaatiota", on sektio yksi ilmeinen vaihtoehto.



Suurin huoli on nyt kuitenkin pikkuisen kasvu. Sillä vaikka on alakäyrällä ja niilläkin mitoilla syntyy hyvän kokoisia vauvoja, huolestuttavaa on, että käyrä ei ole nouseva ja oli aiemmin keskikäyrällä. Nyt vain odottelen Naikkarin yhteydenottoa.



Ja kai pitää hankkia niitä ihan pienimpiäkin vaatteita. Pojallani kun 50cm- vaatteita oli vain jokunen ja ne menivät hänelle ehkä viikon. Hän kun oli syntyessään 52cm ja 3650g.



Olen vielä töissä - työpäiviä jäljellä 19 ja neuvolan th:n mukaan nyt olisi kyllä hyvä jo olla sairaslomalla verenpaineen vuoksi. Katsotaan mitä Naikkari sanoo...



Aapeli 30+3

Onnittelut nyyttinsä syliin saaneille, eikö olekin ihanaa!!

VILMIS, lienee jo synnyttänyt ellei nyytti venytä tuloaan kuten allekirjoittaneella:) Uutisia odotellen:)

AAPELI, on kyllä ikäviä nuo huolenaiheet, onneksi tässä maassa seuranta on hyvällä mallilla kuitenkin. Minulla esikoinen oli rv.34+ asti juuri kuvailemasi kaltaisessa "poikkitilassa" peppu alempana kuin pää, vauva kiepsahti sitten päivänä eräänä ympäri niin että tuntui kuin kaikki sisuskalut olisi muljahtaneet pois paikoiltaan ja niin vaan seuraavassa neuvolassa tutkivat että kyllä se vaan pää alaspäin kääntyi:) Tuosta vatsan pienuudesta, kolmannen odotuksessa mulla oli sf-mitta alle alakäyrän vaihtelevasti läpi raskauden ja silti 3,5kg vauva syntyi, sama kun kakkosta odottaessani oli päinvastoin yli yläkäyrien kaiken aikaa ja ylimääräisissä ultrissakin juoksutettiin kokoarvioissa ja silti syntyi normaali 3,7kg vauva silloinkin. Mitä luultavimmin kaikki on sinullakin ok kun kerran virtaukset istukassa on ok. Ja yksi syy miksi saattaisi sf-mitta olla pieni on tuo poikittain olo kohdussa, vaikuttaa hirveästi vauvan asento mittaan, tässä viimeisimmässä odotuksessa tippui loppuviikoilla sf-mitta huimasti, kun vauva käänsi selkänsä minun selkääni vasten. Tsemppiä aapeli näihin loppuviikkoihin, kyllä kaikki on hyvin vauvalla!!

Meillä on järkky kausi menossa pojun kanssa. Olikin hyvässä muistissa miten heikosti yöt alkaa mennä kun nuo motoriset taidot kehittyvät huimasti puolen vuoden jälkeen ja sitähän se on ollut tämänkin kanssa. Pyörii yöt pinnasängyssä kuin broileri vartaassa ja huutelee sitten apuun kun on jumissa pinniksen laidoissa yhtenä mykkyränä. Onneksi miehen kanssa on vuoroteltu öisin niin että minä siirtelen pojua 3-4 asti yöllä ja mies nukkuu, sitten vaihdetaan vuoroja ja minä saan nukkua aamuyön tunnit. Väsymys on silti hurja molemmilla. Poju kun päivätkin jatkaa harjoitteluhuutoaan, tahtois kovasti enemmän osata mitä käytännössä osaakaan ja siitähän tuo pillastuu. Plus ryömii kaiken aikaa jonnekin jumiin, milloin on puoliksi sohvan alla, milloin hakkaa otsaansa pöydänjalkaan..jne..Pojulla on aivan hirveä vimma liikkumiseen ja epäilenpä että tulee toiseksi vanhimpaan isosiskoonsa joka otti ensiaskeleensakin jo vajaa 9kk iässä, poju kun pysyy tukea vasten seisomassakin jo nyt. Vauhdikas tapaus siis kasvanut tästä pikkumiehestä. Unta kun saisi vielä joskus itse kunnolla, mutta univaje taitaa olla niiiin tuttua meille kaikille nyyttien vanhemmille.



Helene+poju 7kk1vko

Heippa,



Pääsin pitkästä aikaa päivittelemään listaa ja oli ihana kirjata syntyneisiin Elmun ja Simonan pikkuiset. Onnea!



Meille syntyi siis 13.11. klo 10:11 melkoisen kokoinen, mutta kuitenkin niin pieni tyttö. Suloisuus-pakkaus.



Ensipäivät menivät tehohoidossa tihentyneen hengityksen vuoksi ja viikko oltiin sairaalassa antibiottitiputuksen vuoksi. Vierihoitoon kuitenkin sain kahden päivän ikäisenä.



Tuttipullolle tietty teholla oppi ja nyt kamppaillaan imetyksen kanssa. Tissiä ja pulloa. Vielä jaksan sitkeästi yrittää, mutta jos iskee vähänkin stressi, jatkamme pelkällä pulloruokinnalla.



Ja kuten Simonakin viestissään kirjoitti, täälläkin pitää välillä herätellä itseään siihen, että oikeasti vauva on täällä eikä häntä oteta meiltä pois.

Nauran täällä ihan kippurassa tuolle "kuin broileri vartaassa". Ihana pieni mies teillä. Itse tässä yritän tottua yöheräämisiin ja siihen, ettei vastasyntyneelle voi sanoa "jatka unia, vielä ei ole aamu" :) Melkoista hulinaa teillä!

VILMIS, ihanaa, onnittelut nyytistä!!

Ihan pikaisesti käymässä täällä joten tulin vain onnittelemaan:)



Helene&poju 7kk2vko

8 poikaa ja 5 tyttöä syntynyt pinoomme!!! AIVAN IHANAA!!! Saadaanko joku jatkamaan pinoamme? Meillä kun yhteistä ollut kaikki tähän saakka ja nyt kun alkaa nyytit olla kaikilla sylissä(uskokaa pois, meillä on nyytit!!) niin mitäs mieltä oisitte jos alottasin vauva-puolelle meitin pinon?

Yksin en sitä ylläpitäis joten jos halukkaita olisi tulemaan sinne?



Helene&poju 7kk2vko+isosiskot

Täällä siis Helene ainakin yksi, joka valmis siirtymään vauva-puolelle. On kiva pitää yhteyttä ja saada vertaistukea myös vauvanhoitoasioissa.



Ja kyllä, ihan oikeasti meillä on nyytit :)



t. Vilmis

VAUVAT-puolelle avattu oma pinonsa:) Harmi kun ei kuvani tullut sinne oikein, enkä saa sitä epäonnistunutta kuvayritelmääni ees pois sieltä..



Toivomma joku olisi halukas jatkamaan tätä ODOTUS-puolen pinoakin, minä taidan täältä puolelta nyt kaikota kun on synnyttäneetkin jo liki kaikki samaan aikaan pinossa olleet. Keskityn ylläpitämään tuota VAUVAT-puolta:)

Jaksuja kaikille odottajille ja jo nyyttinsä lunastaneille!!!



Helene+poju 7kk2vko