Onko täällä muita, joilla ei ole lapsuudenkotia?
Siis sitä, jossa on lapsuutensa asunut? Me ollaan aina asuttu vuokralla ja vanhemmat eronneet. Lapsuudenkodissani asu ihan vieraita ihmisiä.
Kommentit (25)
tyhmä kysymys! Aika harvat ihmiset loppujen lopuksi asuvat koko elämänsä samassa paikassa, edes maalla.
Eikä ole minullakaan enää lapsuudenkotia, vanhempani muuttivat pois sieltä, eikä ole taloa ollut ikävä.
Ei ole lapsuuden kotia siitä syystä että muutettiin niin usein ollessani lapsi. Ei oikein ehtinyt juurtumaan minnekkään.
Lapsuudenkoti myytiin pari vuotta sitten.
Oli aika kurja tulla opiskelijana käymään kotona ihan uudessa paikassa, joka ei merkinnyt mulle oikein mitään...
Me muutimme niin usein ja isäni kuoltua 15 v sitten äiti myi asunnon ja muutti pienempään.
tyhmä kysymys! Aika harvat ihmiset loppujen lopuksi asuvat koko elämänsä samassa paikassa, edes maalla.
Ei olisi millään muotoa toimivaa muutella paikasta toiseen ja yrittää hoitaa maatilaa jotenkin fiksusti, kun asuu vähän päästä ties minkä matkan päässä tilalta.
Kyllä maalla asutaan siinä tilalla, samaa taloa rempataan uudelleen ja uudelleen. Tai rakennetaan uusi talo samaan pihapiiriin. Ja näin tekee valtaosa, ei todellakaan ole mitenkään harvinaista.
"Kyllä maalla asutaan siinä tilalla, samaa taloa rempataan uudelleen ja uudelleen. Tai rakennetaan uusi talo samaan pihapiiriin. Ja näin tekee valtaosa, ei todellakaan ole mitenkään harvinaista.
[/quote]
isä kuollut, äiti "kadonnut" kun olin 2v, olen asunut sijaisperheessä ja laitoksessa. Se laitosrakennuskin on nykyään ihan muussa käytössä, sijaisprheeseen ei suhteita olemassa.
Vanhemmat eros kun olin 4v, isällä on kyllä ollut sama talo jo yli 20 vuotta, mutta sijaitsee eri kaupungissa, en ole koskaan siellä asunut, joskus teini-iässä meni kolmekin vuotta etten edes käynyt.
Ei se koskaan kodilta tuntunut, vaan nimenomaan faijan uuden perheen talolta.
Äidin kanssa muutettiin.. odotas.. Kuusi kertaa ennen kun muutin omilleni 15-vuotiaana. Kai se jäi päälle, kun osotteenmuutoksen olen tehnyt reilusti yli 20 kertaa vaikka olen vasta 31v.
Nyt omistan omakotitalon, tässä on asuttu kolmisen vuotta ja on siis poikani "lapsuudenkoti". Suunnitelimissa ei tosin ole asua tässä kaupungissa enää montaakaan vuotta. En kiinny taloihin.
äitini on muuttanut siitä lähtien n. kolmen vuoden välein, asunut ainakin neljällä eri paikkakunnalla... Isäni ehti asua eron jälkeen ainakin kuudessa osoitteessa ennen kuolemaansa.
Minä perheineni en asu missään noista paikkakunnista missä vanhempani ovat asuneet, olla jökötän kahdeksattatoista vuotta täällä, enkä aio enää ikinä muuttaaPISTE
Vanhemmat ovat kuolleet ja lapsuudenkoti myyty jo vuosia sitten. Olihan se vähän haikeaa.
Vanhempani erosivat kun olin 2v, isäni jäi asumaan silloiseen kotiimme, mutta se talo on myyty jo vuosia sitten.
Mutta hauskaa on että asumme mieheni lapsuuden- kodissa, jonka appiukko on vielä rakentanut. :)
Siis sitä, jossa on lapsuutensa asunut? Me ollaan aina asuttu vuokralla ja vanhemmat eronneet. Lapsuudenkodissani asu ihan vieraita ihmisiä.
Pidin lapsuudenkotina vuokra-asuntoa,josta muutin omilleni,sitten äiti löysi elämänsä miehen ja muutti toiseen kaupunkiin. Nyt lapsuudenkodissani asuu vieraat ihmiset ja äidin kodissa tunnen olevani muukalainen.
Olen aivan pienestä asunut aina jossain joka ei ole oikeasti kotini. Suurin osa ajasta meni sukulaisten nurkissa ja vinttikammareissa.Äiti oli masentunut yh joka ei jaksanut.Suku ajatteli että tuossa sopivasti nöyrä työjuhta.Kun olin 16-vuotias lähdin Helsinkiin kotiapulaiseksi ja asuin 2 vuotta perheen vierashuoneessa tai olohuoneen sohvalla hienostokakaroiden haukuttavana ja kiusattavana.18-vuotiaana lähdin pois ja aloin elää omaa elämääni.En kaipaa lapsuutta.
Olemme asuneet aina vuokralla. Ja vanhempani ovat kuolleet. Äitin kuoleman jälkeen ja sen jälkeen kun me lapset muutettiin kotoa pois isä muutti yksiöön eikä se mikään lapsuuden koti tms. ollut, ja sittenpä isäkin kuoli,
Niin, ja olivat niitä nuoria vanhempia, mutta myös kuolivat nuorina. Eli minun lapsillani ei ole isovanhempia.
eli ei enää lapsuudenkotia. Vähän haikeaahan se on välillä, olisi mukava jos olisi paikka jossa käydä lasten kanssa.
Vanhemmat on muuttaneet siitä pois.
Vanhemmat erosivat ollessani parikymppinen.
sen jälkeen ollaan äitini kanssa muutettu reilu kymmenen kertaa. en koe yhdenkään niistä olevan lapsudenkotini, en edes sen viimeisimmän jossa asuin ja jossa äitini asuu.
Sen sijaan koen, että lapsuudenkotini on isoäitini talo, siellä kun vietin valtavasti aikaa kun äitiäni ei aina kiinnostanut lastenhoito :) (eli vietin viikkoja putkeen kun äiti vähän biletti)
Asuin lapsuuden aikana yhteensä kuudessa eri paikassa joten mikähän niistä olisi lapsuudenkotini? Viimeisimmänkin vanhempani ovat myyneet monta vuotta sitten kun muuttivat työn perässä muualle.
Meillä ei ole tapana surran seiniä, ihmiset seinien sisällä ovat huomattavasti tärkeämpiä.