Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

*TAMMISTEN -05 VIIMEINEN KUUKAUSI VAUVAPUOLELLA*

Kommentit (37)

Vierailija
1/37 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otin kunniakseni avata ehkä viimeistä kertaa pinon meille tammisille täällä vauva-puolella. Jos pino kasvaa liian suureksi (!), niin jatketaan sitten toiseen.

Olisi kiva, jos kaikki tammikuussa synnyttäneet kävisivät kirjoittamassa kuulumisia, YSTÄVÄNIKIRJASSA meitähän on aikamoinen määrä! Voisinkin nostaa sen esille tänne.

Miten nopeasti vuosi on mennytkään, aivan käsittämätöntä! Itselleni tammitaapero on esikoinen ja tämä vuosi on ollut kyllä niin upea, vaikka paljon on ollutkin opeteltavaa ja elämä on muuttunut täysin lapsen myötä! Ihan kyynel tulee silmäkulmaan, kun ajattelee miten ihana asia meille on annettu rakastettavaksi.

Kaikille tammiäideille nyt jo KIITOS myötäelämisestä, tuesta ja ihan kaikesta, vaikka eihän tässä vielä hyvästejä jätetäkään, ja kuullaanhan me varmasti taaperopuolella toisistamme ja taaperoistamme ensi vuonnakin!

Poikasen kanssa käytiin tänään HAMMASHOITAJALLA. Saatiin kehuja, kun ei syödä pulloa ja tuttiakin tosi vähän, vain nukkumaan mennessä. Kerrankin näin, kun tähän asti se pullottelu on ollut ihan kummitus! Isot etuhampaat ovat kuulemma tulossa, oikein lapiot! Ja yläjänne näytti siltä, ettei sen kanssa tulisi ongelmia, mitä se sitten tarkoittikaan!

Nyt annan vuoron muille, tulen varmasti vielä myöhemmin kirjoittamaan lisää kuulumisia, onhan tässä vielä koko joulukuu edessä!

Mukavaa joulunodotusta!

Frankie & poikanen 9 pv vaille 11 kk

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/37 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juu, niin on mennyt nopeasti tämä aika...vastahan sitä pientä myttyä kanniskeltiin tuossa edestakaisin niin, että hartiat soi;) On elämä mennyt helpommaksi, jopa välillä niin helpoksi, että hävettää. Ilman lukuisia yöheräämisiä tämä olisikin jo lomaa...



Niin esikoinenhan tämä meilläkin ja kyllä lapsen tulo on ihan valtava mullistus. Luulin jollain lailla varautuneeni tähän kaikeen, mutta pah! Mitään ei voi tietää vauva-arjesta, ennen kuin sen on itse kokenut. Eikä toisaalta siitä onnentunteesta, minkä oma lapsi saa aikaan.



Olen siis nyt kotiäiti ja sellaisena ajattelin pysyä. Tosin tänään jo soittelivat yhdestä paikasta, että tulenko tekemään sijaisuutta viikonloppuna...kieltäydyin kohteliaasti, mutta sanoin, että keväällä voi soitella. Olisi ihan mukava käydä silloin tällöin " keikalla" , pysyisi tuo ammattitaito yllä.



Hampaista...joita ei ole;D Ei siis yhtään naskalia ole lapsen suuhun putkahtanut, toisaalta ihan hyvä. Ovat siellä suojassa ja imetys sujuu mutkitta. Ikävä puoli on, kun ei voi antaa lapselle mukavaa pureskeltavaa...kun tyttö nyt jo kuitenkin on aina " kerjuulla" kun joku syö jotain. Grahamkorppuja saa hyvin syötyä, imeskelee ne sellaiseksi mössöksi eikä lähde isoja paloja irti.



Eilen Hiirulainen otti ekat askeleet ilman tukea. En kokenut suurta liikutusta, niinkuin on luvattu...on jo niin kauan kävellyt tukea vasten, ettei ollut niin vaikuttava hetki kuin ajattelin;) Olihan se tietty hauskaa, mutta yö menikin sen takia ihan pipariksi, heh, meillä otetaan nää oppimiset aika raskaasti.



Toivottelen kaikille tammikuisille oikein mukavaa Joulunalusaikaa! Ja ensi vuonna taaperopuolella tavataan...

Vierailija
4/37 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

...todellakin. Minun päällimmäiset tunteeni eivät ole ihan yhtä ihania kuin muilla tuntuu olevan. Tämä on kai jotain jälkikäteistä masennusta. Enpä tiedä.

Meillä on ollut vuoden aikana rakennusprojekti ja tää pikkuvauva... ollut aika puuhaa. Ja kun kaikki tuntuvat vain ajattelevan, että mullahan se on helppoa kun saa olla kotona. Ja mies on se joka tekee työt ja rakentaa. Juupa juu. Se sentään tuntuu nauttivan molemmista hommista. Minä olen nyt hoitovapaalla, vauveli 11 kk. Olen ilmoittanut meneväni keväällä töihin, mutta kovasti jo haluaiasin paperitöiden pariin, jossa kukaan ei kilju ja halua talutella äitiä ympäri taloa. Luulin tietäväni mihin olen itseni laittanut. Mutta väärin meni. En uskonut tämän olevan näin rankkaa. Toisaalta helpottaa, että vauveli on jo noinkin iso ja enempää en aio hankkia. Onko täällä ketään muuta tammista, jolla jo pipo kiristää ainaisesta kotona olosta.

Ja vinkkejä miten voisin helpottaa oloa, hoitajia aika vähän lähettyvillä, paitsi MLL.

Vierailija
5/37 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

No niin, tässä sitä vietellään 11kk synttäreiden aattoa... Huomenna Santtu siis 11kk ja kyllä ihan meinaa liikutus iskeä kun mennyttä aikaa muistelee. Varsinkin kun kaverini laskettuaika on huomenna ja jotenkin myötäelän niin kamalasti hänen tuntojaan. Muistuu niin loppuaika mieleen ja synnytys ja se huumaava vauvan tuoksu... Voi nyyyyyyh!!!!



Meillähän Santtu on niinikään esikoinen ja toinen on haaveissa. Haaveeksi myös saattaa ihan oikeasti jäädä joten siksikin koetan nauttia tästä ajasta santun kanssa. Eihän sitä koskaan tiedä mutta en jaksa uskoa, että toisen vauvan onni meitä kohtaisi.



Tämä vajaa vuosi on ollut IHANA! Siis kertakaikkiaan! Nautin niin silmittömästi kaikesta tuohon pikkumieheen liittyvästä. Äsken ennen unille menoa konttasin santun kanssa sohvaa ympäri ja santtu nauraa kikatti aivan hervottomana kun kurkistelimme puolin ja toisin. Itsellä meinas tulla itku siitä ilosta :o)



Omasta puolestani voin kanssa vain kiitellä muita tammimammoja -kanssanne on ollut kiva jakaa tämä aika. Mutta älkää nyt ihmeessä unhottako palstaa, täytyy sitä taaperopuolellakin edes joku tuttu olla!!

Eli sinne pinoon sitten kun vuosi täyttyy!



Meillä hammashoitaja on 19.12. ja se jännittää jo nyt ainakin minua. Itse inhoan yli kaiken KAIKKEA mikä liittyy hampaisiin, joten saan kyllä ylittää itseni jotta en tartuta tätä inhoa/kammoa santtuun. Hampaita santulla on jo kahdeksan, joten onneksi on jotain tarkastettavaakin sitten.



Meillä uusin taito on seisomaan nousu. Viikonloppuna alkoi ja nyt noustaan joka paikkaan. Samaan aikaan santtu oppi taputtamaan käsiä ja sitäkös sitten tehdään joka paikassa. Eilen kaupan kassatäti morjesti santtua sanomalla hei ja santtu alkoi nauraa ja taputtaa tädille. OLi siinä mulla naurussa pitelemistä.



Voikaahan hyvin ja pinoutukaa ahkeraan! Minä ainakin lupaan kuulumisia pistellä!



Viikonlopun vietämmekin pulikoimalla kylpylässä ja tulee muuten tarpeeseen. JEEE!



Jeppis + santtu 11kk

Vierailija
6/37 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

En voi kuin yhtyä näihin -voi kun aika on mennyt nopeasti-kommentteihin. Siis käsittämätöntä vauhtia aika hurahtaa ja neiti on taas jotenkin kasvanut sekunnissa niin isoksi. Tuntuu, että uudet taidot tulee harppauksina ja yht' äkkiä vieressä istuukin " iso tyttö" . Siitä varmaan johtuukin, että meillä typyä on enenemässä määrin alettu kutsua vauvaksi.



Tuosta jaksamisesta ja tylsistymisestä kotona oloon... no kyllä siitä on oireiltu täälläkin. Mieskään ei tee säännöllistä työaikaa, joten päivät on välillä ihan järkyttävän pitkiä. Olen yrittänyt niille päiville järkätä jotain ohjelmaa, mutta ei sekään aina (lue: juuri koskaan) ole onnistunut. No tammikuussa alkaa opiskelu, joten saan jotain omaa puuhaa ja olen käynyt jo töissäkin keikkaa tekemässä pari kertaa. Sitten pitänee antaa tyttöä vain enemmän mummeille hoitoon ja nehän on riemusta suunniltaan...hyvä näin!



Meillä ei ole vielä avattu keskustelua mahdollisista sisaruksista. Kuinka pian? (Milloin äiti taas jaksaa.) Kuinka monta? Saa nyt nähdä. Toisaalta heti perään ja samaan syssyyn olisi ehkä ns. " nopeammin alta pois" , mutta toisaalta olisi ihana nauttia tästä tapauksesta nyt ja sitten toisesta (ja kolmannesta iiiik olenkohan ihan varma) joskus myöhemmin. Vaikka parisuhde onkin ollut esikoisen tulon myötä koetuksella, niin kyllä kai tuo ukko kuitenkin on päättänyt jämähtää tähän meikäläisen kylkeen...niin myötä- kuin vastamäessäkin (ilman papin aamenta krrrrrr), joten katsotaan nyt sitten mitä päätöksiä tässä tehdään.



Sen verran vielä tästä rakkaudesta tuota pientä vikisijää kohtaan, että kun muskarin joulujuhlaharjoituksissa lauletaan joulupuu on rakennettu -laulun viimeistä lausetta " kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme" ja halataan vauvaa niin tämä äiti on NIIN kyyneleet silmissä, että saa nähdä miten itse juhlissa käy! Sitäpaitsi paikat, joissa ihmiset laulaa joululauluja saa aina mulle palan kurkkuun ja kyyneleet silmiin, eli varaan nenäliina paketin koko juhliin ;)



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/37 |
02.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli kuinka nopea ja IHANA vuosi on ollut! Ja miten herkäksi sitä on muuttunut, kun edellisen kirjoittajan " Joulupuu on rakennettu" -juttu sai minullekin kyyneleet silmiin ja silitin tuolin ympäri konttaavan tyttöni päätä...



Luojan kiitos, hyvin on meidänkin vuosi mennyt ja pahemmitta sairasteluitta. Tyttömme seisoo, tapailee sanoja (" poppa" , " hauva" , " mumm" ) ja ymmärtää jo yllättävän paljon. Ruoka maistuu ja kaikella tavalla kasvetaan. Ja kaikki kliseet ovat niin todellisia, siis esim. miten lapsista näkee ajan kulumisen. Elämä kaikkineen on arkipäiväistynyt hyvässä mielessä niin, ettei jokainen lähteminen ja tuleminen ole enää sellainen valtava " häppeningi" kuin alussa.



Itse olen jo töissä, työtuntieni perusteella olen silti osittaisella hoitovapaalla, kuten miehenikin on ollut loppuvuoden. Nautin elämästä ja myös siitä, että saan ajatella muitakin kuin kotiasioita. Työajatkin ovat osittain hyvin joustavat, joten tilanne on sikälikin ihanteellinen, vaikkei aina ihan simppeli. Äitini avustuksella pystymme hoitamaan tyttöämme kotona. Muuten en olisi töihin mennytkään. Toinen lapsikin olisi tervetullut lähitulevaisuudessa. Katsotaan...



Parhaat terveiset teille kaikille tammiäideille lapsineen!

Vierailija
8/37 |
02.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on ollut ihan hirveän huono omatunto kun en ole täällä keskusteluita ehtinyt seurailla. Jossain vaiheessa vaan huomasin etten ole viikkoon edes avannut vauva-sivuja. Ja silloin kun tulee täällä käytyä kiinnostavat nuo taaperosivut jo enemmän... Eli aika rientää!



Mä en voi sanoa nauttineeni koko vauvavuodesta. Meillä oli alkuun tosi hankalaa, Viivi oli aika vaativa itkuineen ja viihtyi huonosti paikallaan. Ensimmäiset kuukaudet oikeastaan vaan kanniskeltiin vaan. Vasta tuossa 7 kk:n iässä tapahtui selkeä käänne parempaan. Viivi lähti liikkeelle ja elämä kirkastui äipälläkin. Saman tien ruvettiin molemmat nukkumaan HYVIN omissa huoneissamme, imetyksen lopetin 8 kk iässä, jolloin sain ns. vapauden lähteä esim. viikonloppureissulle ilman vauvaa. Se oli mulle henkilökohtaisesti ISO HENKINEN HELPOTUS näin jälkikäteen ajatellen. Mä en vihannut imetystä, mutta kyllä se valtavasti sitoi kaikkea tekemistä.



Nyt musta tuntuu että jokainen päivä on aina edellistä hauskempi ja uutta opitaan molemmat jatkuvasti. Kyllä mä odotan sitä taaperoaikaa kaikkine uhmineen enkä haikaile sinne pikkuvauva aikaan oikeastaan ollenkaan. Senpä takia pikkukakkosen aika ei ole vielä, vaikka keskustelu siitä on meilläkin jo avattu.



Tällä hetkellä Viivi harjoittelee ensimmäisiä askeleitaan ilman tukea, leikkii ihan selkeitä leikkejä; tavarat laatikkoon ja pois, kirjaa lukee itse ja äääntelee ihan kuin lukisi sitä ym. Hauskaa katseltavaa. Aika itsenäinen nuori neiti, vaikka juuri nyt eletäänkin aika rasittavaa eroahdistuskautta. Itku tulee, jos äippä erehtyy menemään vaikka kulman taakse siitä ilmoittamatta. Ja lahkeessa roikkuu koko ajan kohta 10 kg puntti. Huoh!



Selkeästi positiiviseksi kääntyy vauva-aika kuitenkin kaikesta huolimatta. Toivottavasti se pikkukakkonenkin sieltä joskus tulee. Mä en ehkä haluaisi välillä mennä töihin ollenkaan vaan toinen saisi tulla sitten sopivan ajan päästä perään. Kuten joku mainitsikin; sittenhän kaikki olisi kerralla tehty tai jotain sinne päin...



Ja kyllä ne päivät aika tasapaksuja ovat täälläkin. Mä olen vain ottanut nyt itseäni niskasta kiinni ja poistutaan usein molemmat täältä neljän seinän sisältä ihmisten ilmoille. Onneksi meillä on tiivis mammaryhmä, aina voi soittaa ja mennä kaffelle kun oikein ahdistaa.



Hyviä vointeja kaikille tammisille ja tavataan viimeistään taaperopuolella uusien asioiden parissa!



Viivi kohta 11 kk ja äippä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/37 |
06.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oho, olipa meidän pino tippunut, sivulta 9 vasta löytyi! Pitääkähän itseänne näkyvillä :o)



Vierailija
10/37 |
06.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä samaan ihmetellään: mihin ihmeeseen tämä vuosi on mennyt????Kyyneleet silmissä luin muiden viestejä ja ajattelin tätä ihanaa vauva vuotta.. Mulla ainakin tunteet on kovasti pinnassa kun jollain lailla haikailee sitä pientä avutonta kääröä joka vasta tuhisi sylissä.. Toisaalta kun järjellä ajattelee, ei se alku mitään helppoa ollut. Neiti on ollut ns. helppo vauva,mut mä kärsin ite alussa kamalista uniongelmista. Olin aivan puhki kun en osannut nukkua. Mutta muuten olen nauttinut joka päivästä täysillä!!!!

Yhtään yötä ole Vilmasta erossa ollut vaan muutaman tunnin sillon tällön ja se riittää en muuta haluaisikaan. Mennään sitten kun siltä tuntuu:)

Meillä meno on hurjaa: kuukausi on kävelty ilman tukea ja vauhti kiihtyy päivä päivältä!! Tuntuu että juoksuaskelia välillä otetaan. Ulkonakin onneksi jo pystyy kävelemään, saadaan nauttia ihan eri tavalla ulkoilusta. Hauskin leikki on kiljuen " juosta" äitiä karkuun ja kantaa tavaroita pesukoneeseen!! Nalle Puh on kova juttu samoin omat koirat. Ovat dalmatialaisia ja niinpä Vilma käy painamassa pilkkuja ja sanoo piip.. Hauskaa:)

Kaikki ruoka menee, ymmärtää hirveästi asioita, höpöttää kovasti ja hampaita ei ollenkaan.. Aivan ihana hymytyttö joka ei oikeesti kiukuttele juuri milloinkaan!!

Nyt vaan innolla odotetaan ensimmäistä joulua ja niitä ekoja synttäreitä (joiden juhlinta aloitetaan komealla ilotulituksella, Vilma siis syntyi 1.1:)

ja mitä kaikkea uutta ja ihanaa taas opitaan, tämä äitiys on mahtavaa!!

Joskus sitten toinenkin, mutta ei vielä..

viivitsu ja Vilma 11kk 6päivää

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/37 |
06.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosiaan on aika rientänyt hirmuisaa vauhtia...



Meillä on ollut helppo vuosi siinä suhteessa, että käväisin kesällä töissä, joten Ellakin vietiin PPH:lle. Nyt sitten kummatkin tytöt ovat olleet viime kuun alusta päiväkodissa tuossa " nurkan takana."



Saralla on nyt se Oikein Paha uhmakausi, ja täällä hermot helisee. =) Ella taas on kyllä niin eri pataa: hymyilee vaan ja posottaa eteen päin. Ella oppi konttaamaan tuossa pari kuukautta sitten ja heti seuraavana päivänä nousi steppaamaan tukea pitkin... ei kuitenkaan vielä kävele eikä myöskään puhu. (Sarahan oppi puhumaan 11kk:n ikäisenä) Hampaita Ellalla taitaa olla kuusi tällä hetkellä... ja lisää pukkaa. Maitoallergia on mennyt ohi ja muita allergioita ei ole ollut vaanimassa.



Ja kuten osa tietää (?), minä perustan oman liikkeen vuodenvaihteen jälkeen, joten sitten sitä hulinaa riittää. ;)

Vierailija
12/37 |
06.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä remontti lopuillaan, tällä kertaa kyytiä sai vessa :o)! Aloitimme pari viikkoa sitten ja nyt viimeisiä listoja kiinniteltiin. Onneksi on kaksi vessaa niin ei haitannut elämää tämä. Santtu puolestaan TAPUTTAA kokoajan, kaikelle ja kovaa. Hauska taito. Ja pystyyn nousee koko vartensa mitalla ja ylettyy myös ruokapöydälle yms kun on niin pitkä. Mielenkiintoista!!!



Ulkona paukkuu (?) pakkanen -ruhtinaalliset kaksi astetta! KOhta tulee kummilikan perhe kyläileen iltapäiväksi. Ja vissiin sen kunniaksi santtu nukkui vaan puoli tuntia. HUoh.



Meidän kylpyläreissu meni kivasti, santtu nautti aivan hirmuisesti altaalla. Poreallas oli ykkönen ja tavallinen isojen allas kakkonen. Vauvojen/pientenlasten altaalla ei juuri viihdytty kun vesioli liian lämmintä.

Mutta kivaa oli ja se kyllä kuului. Kirkuminen ja hihkuminen kiiri ympäri kylpylää.



Jaahas, nyt lähden keitteleen kaffetta.

Mukavata itseppäisyyspäivää siis kaikille ja poltelkaas turvallisesti niitä kynttilöitä.



Jepuli + santtu

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/37 |
06.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

joo, ei voi muuta sanoa kun että aika lentää.....tuntuu niin haikealta kuulla kun joku odottaa vauvaa, tai on juuri saanut.....ja välillä lueskella odotus palstaa....minähän sain kaksospojat 20.1. ja aikamoista hulinaa on ollut, unikoulussakin käytiin, ja nyt ovat nukkuneet parin kk ajan täydet yöt.



laitan tän kysymykseni vielä tännekin:

Muistaako kukaan kuulleensa Gina82 mitään, joka sai ne kolmoset jo alkusyksystä 2004. Olen usein miettinyt, että mitä hälle tapahtui, kun hän hävisi palstalta yhtäkkiä.

Vierailija
14/37 |
07.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käyn itse kahtena päivänä viikossa tekemässä muutaman tunnin kerrallaan opintoja ja Urho käy lenkillä hoitajan kanssa. Isosisko on ryhmiksessä näinä päivinä. Tällainen osittainen helpotus on luksusta ja sopii minulle, kun aina on tottunut olemaan useampi rauta tulessa. Aion ainakin syksyyn jatkaa samaan malliin. Kotipäivät on luksusta, kun pari päivää rahtaa porukkaa eri suuntiin ja huolhtii kaikesta järjestyksestä. Aikamoista, mutta palkitsevaa.

Meillä Urho viihtyy nyt paremmin, kun rauhassa saa olla pystyssä (maassa poika ei ole viihtynyt oikein koskaan, istuamassa kylläkin). ruokaa menee hirveästi edelleen. Uutena taitona alkoi pari viikkoa sitten sanoja tulemaan. Äiti, iti, tyttö, tutti ja mummu tulevat jo selvästi. Isosisko aloitti puheet 9,5 kk iässä, joten kyllä sanoja jo vähän odoteltiinkin :) Poika on muutenin hurmuri hymypoika ja ihana katsoa miten sisko 4v jo leikittää kovasti. Meillä mustasukkaisuutta ei ole ollut OLLENKAAN ja olen siitä kauhean onnellinen.

Poika on naurava ja tuntuu ihan vauvalta edelleen. Hirvittäisi laitta vielä ryhmään... joten äitin poika saa olla kotihoidossa vielä aikoja.

Esikoisen kanssa koin itsekin enemmän ahdistusta. Sinulle, joka mietit jaksamista kehotankin rohkeasti miettimään jonkun oman jutun, onko se opiskelu (uusi kieli?) tai keikkatyö, harrastus tai kodin remontointi. Kun on joku selkä tehtävä, josta myös saa erilaista sisältöä elämään, niin lapsen hoito alkaa tuntumaan ihanalta. Kun taas lapsi on se ainut, niin voi tuntua, ettei ole enää samoilla viivoilla tai elämä kaventuu. Me olemme erilaisia ja oman mallin etsintä vie aikaa. tämän toisen kanssa koen, että itse olen löytänyt tasapainon.

Mutta nyt tenttikirjojen ääreen jälleen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/37 |
07.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työelämään ollaan palattu ja tuntuu että vastahan minä jäin mahani kanssa äippälomalle.

Nopeaa on mennyt vuosi ja kaikenalaista on tapahtunut.

Sekä minun että mieheni isä kuolivat vuoden aikana. Ollaan rakennettu oma talo ja muutellaan sinne pikkuhiljaa.

Meidän pikkukakkosella on jo 11 hammasta ja käveleen opittiin vajaat 10 kk iässä. Meno on kovaa kun isosiskon kanssa juostaan kilpaa ja ollaan hippasillaan.

On ollut kivaa lueskella ja kirjoitella, toivottavsti tavataan tuolla taaperoiden puolella.

Niin onko kellään tietoa Ginasta, joka sai ne kolmoset.





satriss2 ja tytöt Moona 11kk ja Roosa 3.5v

Vierailija
16/37 |
07.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiiä muistaako mua enää kukaan mutta kirjoitellaan silti. Käytin odotuspuolella nimimerkkiä Riikka82 mutta tytön tulon myötä nimimerkki muuttui Neppe05.



Vuosi on todellakin mennyt älyttömän nopeasti. Kuinka siitä pienestä kääröstä kasvoi noin iso tyttö.



Nea on ollut alusta asti hieman laiskan puoleinen tuon liikunnan suhteen ( tullut ilmiselvästi isäänsä ) mutta sitäkin aurinkoisempi luonne. Onkin saanut lisänimen aurinkoinen. Ryömimään rupesi kunnolla vasta tuossa 8-9 kk iässä ja nyt jo hamuaa pystyyn ja kävelemään. Taitaa konttaaminen jäädä meidän likalta väliin. Sunnuntaina antoi isälle synttärilahjaksi kasan pieniä ensiaskeleita.



Hampaita löytyy suusta tällä hetkellä ainakin 8 kappaleta ja lisää on tulossa kun hinkkaus vaan lisääntyy. Aivan ihanat nuo etuhampat ylhäällä kun ovat isommat kuin alahampaat.

Lempii puuhaa tällä hetkellä on " revi kieli irti" -leikki. Siis nea yrittää sormin ottaa kielestään kiinni ja kiskoa sitä ulos. Huvittava näky.



Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjoitella useammin. Rupean taas kirjoittelemaan kahdelle palstalle, taaperoihin sitten nean juttuja ja odotuspuolelle meidän toisen piiperoisen odotusaikana. Neasta on siis tulossa isosisko ensi vuoden heinäkuussa.



MUKAVAA JOULUN ODOTUSTA TEILLE KAIKILLE !!!



Terveisin Riikka & Nea ja sitten maha-asukki rv 8+1

Vierailija
17/37 |
08.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mukavaa lukea teidän kaikkien kuulumisia ja ihania vauvauutisiakin on mahtunut mukaan! Voi että, onnellista odotusta uusijoille, tulee ihan oma ihana odotusaika mieleen!



Ajattelin tänään tehdä ensimmäiset joulutortut ja muutenkin laittaa vähän jouluista tunnelmaa, vaikka kynttilöitä onkin jo ahkerasti poltettu sekä sisällä, että ulkona. Muuten on kyllä valmistelut ihan retuperällä, yhden ainoan joululahjan olen vasta ostanut, kummitytölle Narnia kirjasarjan.. Mutta onhan tässä vielä hetki aikaa..sanoo ainainen mattimyöhäinen ;o)



Tässä kuulumisten lomassa kysyisin vielä teiltä tammiset, joko taaperonne ovat siirtyneet YKSIIN PÄIVÄUNIIN? Jos ovat, niin milloin pääsääntöisesti nukutte ne ja kuinka kaun? Ja ovatko vaikuttaneet yöuniin?



Tunnelmallista joulukuun jatkoa!

Vierailija
18/37 |
08.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niistä päiväunista tähän kirjoitan lyhykäisesti...eli meillä nukutaan vielä kahdet päikkärit. Aamupäivällä pitkät 2-3h ja iltapäivällä lyhyet 30-45min. Ja ulkona. Ei ole sellaista konstia, millä tytön saisi päivällä sisälle nukahtamaan;) Enkä ota siitä paineita, tää toimii meillä tosi hyvin. Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

Vierailija
19/37 |
09.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Frankie kyseli päiväunista... Meillä poika nukkuu vielä tavallisesti kahdet unet. Noin 11.30-13.00 ja 16.30-17.30. Mutta yhä useammin jos on jotain kivaa/vieraita kylässä tms, nuo myöhäisemmät unet jää pois ja yöunille mennään vähän aikaisemmin.



Mitäs muuten kuuluu????? Laiskiaiset pinkkaan nyt *komentaa*!



Meillä oli eilen pikkuisten pikkujoulut ja oli todella mukavaa. Meille tuli kuusi äitiä lastensa kanssa ja tonttu jakoi pienet paketitkin. Me äidit söimme hyvin, lapset leikkivät siivosti ja oli oikein jouluinen tunnelma.



Meillä Santtu lähti sitten eilen kävelemään tuosta vaan tuen kanssa. Noustu on jo viikonpäivät ylös milloin mitäkin vasten ja eilen sitten nousi jakkaraa vasten. Ensin vähän vahingossa lähti työntämään jakkaraa edellään ja ups, jalat menikin mukana. Innosta kiljuen sitten käveli pari metriä ja jäi seisomaan silmät suurena.



Meillä alkaa olla ongelmana tuon pojan pituus. Siis siinä mielessä, että nyt kun nousee seisomaan, ylettyy j o ka paikkaan. Juuri eilen katselin kun monet lyhyemmät ei esimerkiksi ylety pöydälle tai telkkarinpäälle yms. Santtu siivoaa nyt pöydän mennen tullen kun nousee sitä vasten seisomaan... Tarttee olla jouluna aika tarkkana.



Mites muut tuon joulukuusen kanssa???



Meillä on olohuoneessa ISO ikkuna (ja vieressä ikkunallinen ovi) takapihalle ja päätettiin pistää kuusi sinne ulos ikkunan taakse. Näin ei tule roskaa sisään eikä santtu pääse kaatamaan sitä. Ikkunasta se kuitenkin näkyy ihan täysin ja illalla valot on tosi kauniit. Jospa ensi vuonna sitten sisälle... we´ll see.



Mutta nyt tarttee lähteä ruokintapuuhiin, vähän alkaa unihiekka kaihertaa miekkosen silmissä.



Viikonloppuja kaikille!!!



Jepuli + santtu

Vierailija
20/37 |
31.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvän pinonhan me saimme tänne aikaan meidän viimeisenä kuukautena täällä vauva puolella tammisina 2005! Omalta osaltani toivotan teille kaikille oikein hyvää Uutta vuotta ja ikimuistoisia taaperohetkiä! Tavataan taas!



Kippis ja kulaus!