lapseni harrastus näännyttää minut.
Vanhemmilta odotetaan hirveää osallistumista harkkoihin eilaisiin vastuu ja hultotehtäviin. Lisäksi jatkuvasti erilaisia talkoita ja nyt vielä lisää tehtäviä keksitty. Käytännössä tällä viikolla multa mennyt kolme iltaa harrastuksen takia erilaisissa tehtävissä. Muilla vastaavaa?
Tää on johtanut jo siihen, että toivon lapseni lopettavan koko harrastuksen.
Kommentit (9)
Ihanaa, lasteni harrastuksista on tullut myös minun harrastuksia. Jossa tapaa ja saa viettää aikaa saman henkisten ihmisten kanssa.
Mikä parasta, lasten kanssa on äärestä hienoa viettää aikaa. Liikkua, leikkiä ja nauraa.
Kauhulla odotan, kun lapset kasvavat eikä meitä aikuisia enää tarvita.
Ei ne muutkaan yleensä kaikkeen osallistu.
Sanot vaan, ettet nyt ehdi/jaksa /kykene ;)
Entäs lapsen 2.vanhempi...osallistuu hän mihinkään?
Tai isovanhemmatkin voi tehdä jotain jos ovat aktiivisesti mukana lapsen elämässä?
Voi kertoa sinulle, joka tuomitsit, että et sitten selvittänyt etukäteen...että...eihän se lajin aloittaminen vielä sido, mutta mitä pidemmälle mennään sen enemmän se sitoo.
Mutta siis ap, olen samaa mieltä sinun kanssasi. Se ei enää riitä, että maksat kalliin kausimaksun, siihen päälle sinun pitää tehdä ilmaiseksi talkootöitä joukkueen eteen. Sen lisäksi on lapsen kuljettaminen harkkoihin.
Itse olen saanut helpotusta elämään sillä, että meitä on kolme perhettä kimppakyytiringissä ja kuljetus on siis aina viikko kolmen viikon välein. Helpottaa elämää ihan hirveästi. Kannattaa siis selvittää, onko muita teidän suunnalla asuvia. Suosittelen!!!
Meillä jääkiekossa on niin, että talkoovuorot määrätään kaikille ja jos et osallistu siitä tulee sakkoa. Perustelevat tätä sillä, että maksu olisi vieläkin enemmän jos talkoita ei tehtäisi.
Tuon kimppakyydin kannattaja
Lapseni joukkuetovereiden vanhempien itkemistä, kun lasten kuljettaminen harjoituksiin vie niin paljon aikaa.
Polkupyörä on keksitty about 1800-luvulla ja linja-auto 1939, jos ei hevosvaunuja lasketa.
Ja pakkohan ei ole kuin köyhän kuolema. Jokainen tekee sen minkä jaksaa ja pystyy.
Ihanaa, lasteni harrastuksista on tullut myös minun harrastuksia. Jossa tapaa ja saa viettää aikaa saman henkisten ihmisten kanssa.
Mikä parasta, lasten kanssa on äärestä hienoa viettää aikaa. Liikkua, leikkiä ja nauraa.
Kauhulla odotan, kun lapset kasvavat eikä meitä aikuisia enää tarvita.
Että meillä on urheiluseuraan jäänyt moni vanhempi "harrastamaan", siis valmentajaksi tai talkoolaiseksi, vaikka lapset olisivat jo lopettaneet. Muutama harrastaa nykyään lastenlasten kanssa. :)
Etkä selvittänyt etukäteen miten paljon harrastus sitoo perheenne aikaa.
Onneksi meillä musiikkiharrastus jonka lapsi hoitaa itsenäisesti. Käyn kuuntelemassa konsertit ja niistä nautin.