Lue keskustelun säännöt.
Missä psykoterapiasuuntauksessa terapeutti vain hymistelee ja asiakas hoitaa puhumisen?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kognitiivis-analyyttista, mutta käytännössä se oli sitä että minä pidin yksinpuhelua ja terapeutti välillä lausahti jotain yhdentekevää. Ehkä yhden oivalluksen sain koko aikana.
Kyllä niissä psykoanalyysissäkin (joka lienee eniten vapaan assosiaation menetelmä) terapeutti reflektoi ja kysyy kysymyksiä.
minullakin liki täydellinen tuppisuu. Ei enää IKINÄ.
minullakin liki täydellinen tuppisuu. Ei enää IKINÄ.
"ongelmasta" ja terapeutista. Itselläni oli ainakin tosi avartavaa, terapeutti osasi kysyä juuri ne oikeat kysymykset, huomasi aiheet joista en puhu ja osasi oikeissa kohdissa tuoda ne esille. Omat ongelmani ovat hyvin pitkälti jo lapsuudessa tulleita, mutta joita en edes tajunnut, ja ne tulivat hyvin esille siten että sain itse hölöttää paljon ja terapeutti toi sitten kysymyksin uusia näkökulmia.
Kognitiivinen psykoterapia on varmasti parempi jos kyseessä on vaikka negatiivinen suhtautumistapa tai asenne, joka pitää muuttaa ja joka on haitallinen, eli tietyllä tapaa ongelma on jo tiedossa kun terapiaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska terapeutti kuitenkin ohjasi ajatuksenkulkua ja antoi työkaluja asioiden selvittelyyn. Kolme vuotta kävin terapiassa ja voin sanoa sen pelastaneen elämäni. Olen luonteeltani helposti analysoiva ja puhuminen on minulle luontainen tapa ilmaista itseäni. Se varmasti auttoi terapian onnistumisessa.
Olen luonteeltani helposti analysoiva ja puhuminen on minulle luontainen tapa ilmaista itseäni. Se varmasti auttoi terapian onnistumisessa.
epäonnistui juuri näistä syistä. Terapeutti tosin oli hyvin erikoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokemusta on hyvästä ja eteenpäin vievästä kognitiivisesta terapiasta ja kognitiivisesta terapeutista joka hymisi ja ei suunnilleen muistanut mistä oli edellisellä viikolla puhuttu.
terapia on yllättävän hämärää touhua. ahdistuin hymisijän luona entistä pahemmin.
Samoin kävi minulle. Luulin että puhuminen ja ongelmien analysoiminen auttaisivat, sillä ne tuntuivat minulle luontaisilta tavoilta ratkoa ongelmia. Minulla on kuitenkin myös taipumus älyllistää ongelmiani ja koen psykodynaamisen terapian vain vahvistaneen tuota taipumusta. Olisin tarvinnut tukea ja rohkaisua ongelmiini liittyvien tunteiden kohtaamiseen, mutta sitä en terapiasta kokenut saavani.
Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, johon pelkkä puhuminen ei tehoa. Olisi tarvittu myös altistusta, vaikeisiin tilanteisiin menemistä ja pelkojen kohtaamista. Jos voisin nyt valita uudestaan, menisin kognitiiviseen terapiaan tai hypnoterapiaan.