Haluisin niin vaan nukkua :(

Meillä sama rumba edessä..

Esikoinen tulee olemaan 1v9kk kun toinen syntyy.

Nukkuu kyllä suht hyvin tällä hetkellä (koputa puuta), toisinaan heräilee enemmän, toisinaan nukkuu koko yön, joskus sitä mieltä että kokop erheen pitäisi herätä viideltä...

nyt suostui onneksi nukahtamaan uudelleen että mies saa nukkua vähän pidempään, minun pitää valitettavasti lähteä töihin.



Onko mitään mahdollisuutta että sopisit miehesi kanssa että jos sinä menisit ensin jonekin nukkumssn, että saisit yhden yön nukuttua kunnolla, niin seuraavana yönä olisi miehesi vuoro?

Tai että mies herää aamulla, sinä saat nukkua pidempään, ja hän saa nukkua seuraavana aamuna?



Muistakaa että tämä on väliaikaista!

Voimia sinne, paljon.

Ollaan tosiaan todella stressaantuneita tästä tilanteesta.

Kumpikaan meistä ei mielellään lähde muualle nukkumaan koska siinä tapauksessa että toinenkin lapsi herää vauvan huutoon niin yksin on aika pulassa kun ei ole kuin kaksi kättä.



Esikoinen nukkunut jonkin aikaa omassa huoneessa mikä hieman helpottaa pelkoa tuosta että molemmat huutavt samaan aikaan mutta jos vauva saa kunnon kilarit niin siihen kyllä ennen pitkään heräävät kaikki muutkin.



Tää väsymys on sumentanut mun pään ihan täysin enkä osaa enää edes kuvitella että joskus oikeasti saisin muka nukkua.

Eniten inhottaa se kun joka päivä yhtä selviytymistä ja jo aamulla alkaa odottaa iltaa että saa edes hetken olla rauhassa,lapset siis nukahtavat suht hyvin ja siinä saa yleensä ainakin tunnin hengähtää minkä vietänkin sohvalla poikittain koomassa...



Haluisin nauttia tästä äitiydestä ja lapsistani :(

ap

mahdollista saada lapsille päivällä kotiin hoitaja? En tarkoita mitään pysyvää vaan esim Mll:n hoitaja joka ulkoilisi lasten kanssa puistossa ja sä voisit sillä välin levätä? Pääkaupunkiseudulla myös www.hoivanet.fi välittää lastenhoitoapua

Täällä myös yksi äiti, joka odottaa aikaa että saa nukkua. Meillä tosin vauva 8kk ja isompi jo neljä vuotta. Meillä vauva nukkunut yhden kerran 4,5h, muuten heräilee 15min-2h välein.. Satunnaisesti saattaa nukkua kolmekin tuntia, mutta ei ollenkaan joka yö.. Ja päivisin aivan turha haaveilla unista,kun isompi ei enää päikkyjä ota. Mutta pakko vaan ajatella,että tämä väliaikaista ja joskus jopa tulen kaipaamaan(???)tätä :D

Ei silti, kyllä tämä todella rankkaa on ja ihan kamalaa mitä kaikkea väsymys saa aikaan. Unohtelen ihan kamalasti asioita ja pää on muutenkin aivan sumea.. Miehen kanssa onneksi ollaan osattu olla sovussa, hän onneksi tajuaa kuinka äärirajoilla menen. Koti on välillä enemmän sotkuinen jne, mutta olen antanut itselleni luvan "löysäillä". Kotihommista teen sen minkä jaksan, pääasia että on ruokaa ja puhtaat vaatteet päällä, koti saa olla sekainen välillä, mutta likainen ei. Mies auttaa siivoamisessa jne. Kaikista rankinta on jaksaa tuon neljä veen uhmaitsekkyysraivareita.. Saa monesti laskea sataan ;)

Mutta ymmärrän sinua ap. Itsekin toisen lapsen aikaan olin samanlainen. Hyppäsin heti passaamaan vauvaa, koska pelkäsin, että esikoinen herää.



Siitä sitten tuli kierre, että vauva heräisi jatkuvasti. Olin ihan ryytynyt ja poikki, koska esikoinen heräsi aamulla klo 6.



Kylmästi vain unikoulua, että hommasta selvisi.



Kolmannen kohdalla jo ymmärsin, että lopetin yösyötöt puolivuotiaana ja tutistakin vieroitin vuoden ikäisenä ja panin omaan huoneeseen nukkumaan, etten jokaiseen risahdukseen herännyt. Muut lapset ovatkin näillä opeilla nukkuneet hyvin.



Voimia sinulle ap. SAe zombiemaninen olo vie kyllä voimia.

itse tosiaan osasyyllinen kun alkuun niin jännitin että esikoinen ei herää ja tuli ehkä turhan helposti juostua vauvan luo kun alkoi inisemään.

Oon vaan niin loppu että täytyy myöntää että tänään en siivoa ja hoidan vaan ns pakolliset,valitettavasti näitä päiviä on ihan liikaa ja sen huomaa kyllä kun kompastuu pyykkivuoreen. Peiliin en uskalla edes katsoa.

ap