Miksi ette nauti elämästänne?

Olen työssä ja ammatissa jota vihaan, olen hyvin yksinäinen sinkku, rahastakin on pulaa. Olisi melkoista teeskentelyä olla olevinaan onnellinen nyt. Sitä paitsi se ettei ole onnellinen voi olla hyvin hedelmällinen tila, joka pakottaa ihmisen terveelliseen muutokseen.

ja nautin suurimmaksi osaksi elämästäni. Se nyt vaan on ihmisen perusluonne, aina voisi jotain olla vähän enemmän tai joku asia olla vähän paremmin tai joku kohta itsessä näyttää vähän paremmalta. Sellasta se vaan on, ei se sitä poista etten olisi onnellinen juuri nyt :)

Tyytyväinen ja onnellinen ihminen on paljon energisempi ja luovempi ja rohkeampi tekemään muutoksia. Itsekin tajusin aika monta kurjaa, energiaa vievää juttua elämässäni ja hankkiuduin niistä eroon

Tyytyväinen ja onnellinen ihminen on paljon energisempi ja luovempi ja rohkeampi tekemään muutoksia. Itsekin tajusin aika monta kurjaa, energiaa vievää juttua elämässäni ja hankkiuduin niistä eroon

että en millään luovu vanhasta ja turvallisesta ennen kuin paha olo pakottaa kertakaikkiaan. Sitä ennen yritän vaan jaksaa ja uskotella itselleni että ei mitään hätää, kyllä tässä jaksetaan suosssa tarpoa...

t. 2

tämä on taas jotain hömpötystä, että pitäsi nauttia elämästä.



Ajattelen aina aiempia sukupolvia, oliko mummollani sota-aikana varaa edes miettiä tällaisia.

tämä on taas jotain hömpötystä, että pitäsi nauttia elämästä.

Ajattelen aina aiempia sukupolvia, oliko mummollani sota-aikana varaa edes miettiä tällaisia.

sitten teet jos et nauti elämästäsi? Hukkaat sen murjottamalla, vai?

Sota-ajasta on jo kohta 70 vuotta, eikö sen voisi unohtaa pikku hiljaa?

tämä on taas jotain hömpötystä, että pitäsi nauttia elämästä.

Ajattelen aina aiempia sukupolvia, oliko mummollani sota-aikana varaa edes miettiä tällaisia.

Ei elämä ole nautittavaksi tarkoitettu! Verta, hikeä ja kyyneleitä vaan niin tietää elävänsä. Mäkin pesen pyykit aina avannossa, en halua mitään pullamössöpuhtaita pyyhkeitä.

päivän kerrallaan odottamatta mitään "nautintoja" tai huippuhetkiä.

tämä on taas jotain hömpötystä, että pitäsi nauttia elämästä.

Ajattelen aina aiempia sukupolvia, oliko mummollani sota-aikana varaa edes miettiä tällaisia.

Mietityttää aina nämä kirjoittelijat, ovatko edes keskustelleet sota-ajoista selvinneiden ihmisten kanssa? Ajat olivat erilaiset, mutta ihmisluonne samanlainen, haaveet olivat samanlaisia raameista riippumatta. Itse olen ollut todella yllättynyt keskustellessani monen jo edesmenneen sukulaistätini kanssa heidän nuoruudestaan, eivät heidän ajatuksensa olleet jatkuvasti pelkissä sota-ajoissa, sota-aikoinakaan.

Pitkän tähtäimen suunnitelmat saavat virtansa onnesta. Sitten joinain päivinä ruumiinkemia ei kysele haluatko olla onnellinen, vaan hormonit ottavat vallan. Onnensäätelyyn voi vaikuttaa mutta kenelläkään ei ole täyttä valtaa.

tästä ei elämä parane

miksi laittaa rahaa yritys-unelmiin, jos reality elämä koputtaa ovella



- ja saatais normaali elämä, kun firman myynnistä sais noin 50 000 e- eli toinen auta ja pikkuvelat maksettua



15 vuotta näin on mennyt

---

ps mulla on oma työ ja siksi ei hätää

tämä on taas jotain hömpötystä, että pitäsi nauttia elämästä.

Ajattelen aina aiempia sukupolvia, oliko mummollani sota-aikana varaa edes miettiä tällaisia.

Mietityttää aina nämä kirjoittelijat, ovatko edes keskustelleet sota-ajoista selvinneiden ihmisten kanssa? Ajat olivat erilaiset, mutta ihmisluonne samanlainen, haaveet olivat samanlaisia raameista riippumatta. Itse olen ollut todella yllättynyt keskustellessani monen jo edesmenneen sukulaistätini kanssa heidän nuoruudestaan, eivät heidän ajatuksensa olleet jatkuvasti pelkissä sota-ajoissa, sota-aikoinakaan.

sitä että se kurja olo jatkaa voittokulkuaan ja onnellisuus on aina ylimainostettua kun sukupolvilta toisille kulkee velvollisuuden perintö - joka tarkoittaa sitä että se mitä he ovat tehneet ei ole minkään arvoista ellei itse pikkusen kärsi nahoissaan.

niitä kohti



- sinkkuna oli helpompi päättää itse asioista- avioliitossa tarvitsen miehen suostumuksen joka ikiseen paperiin ja se välillä vie voimia kun on jäärä mies- siksi en enää kerro ENÄÄ joka asiaa miehelle- en tiedä onko sekään oikein, mutta saan yöni nukuttua eikä ole stressiä



sekin on elämälaatua, että saa nukuttua, se

En juuri nyt nauti siitä, että minulla on kipuja - niitä on joka päivä. Työssä on hyvin rankkaa aikaa juuri nyt. Mutta nautin eilen hyvästä elokuvasta ja lapasen kutomisesta samalla. Ja hyvästä latesta. Ja siitä etät oli kaunis päivä ja käytiin kävelemässä miehen kanssa.

mutta en kehtaa nauttia ettei kukaan tule kateelliseksi

niin kauan kuin korvien väli on kunnossa ei ole hätää

mutta en kehtaa nauttia ettei kukaan tule kateelliseksi

ala salanauttijaksi, käy kaapissa hymyilemässä

tämä on taas jotain hömpötystä, että pitäsi nauttia elämästä.

Ajattelen aina aiempia sukupolvia, oliko mummollani sota-aikana varaa edes miettiä tällaisia.

Sillä oli pärjättävä mitä oli ja usko tai älä, ihmiset osasivat silloinkin olla onnellisia.

Miksi hän ei nauttinut meidän perhe-elämästämme? Omasta elämästään kera kaljan ja vieraiden naisten on kyllä nauttinut aina kun silmä välttää.



Vaihtoehtoisesti voisi kysyä miksi hän ei antanut minun nauttia yhteisestä elämästämme? Piti mennä pilaamaan kaikki, mutta kuitenkin haluaisi jatkaa yhdessä.



Nauti siinä sitten elämästäsi kun tää kakkosnainen ei jätä rauhaan, vaan roikkuu fb:ssä heruttamassa multa sääliä. Pelkää vissiin, että paljastan totuuden hänen miehelleen...