Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä teillä on lapsi alkanut viihtyä itsekseen leikeissään?
29.10.2012 |
Edes hetken? Puolitoistavuotias ei viihdy hetkeäkään. On noin vajaan vuoden iästä ollut tosi takertuvainen. Jos yritän tehdä jotain muuta ihan siinä vieressä vaikka, alkaa kitinä ja syliin kampeaminen. Huomio täytyy koko ajan olla kiinnitettynä häneen. Puhelimessa ei voi puhua edes minuuttia paria. Tuntuu ettei mitään asioita saa hoidettua tytön hereilläolo aikana.
Kommentit (9)
Me ollaan tosi paljon kahdestaan, ehkä liikaa? Ollaan vähän yksinäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osittain. Just 1,5 v. ikä on uudelleenlähentymisen aikaa lapselle ja silloin lapsi usein on takertuvimmillaan, koska ymmärtää, että äiti saattaa lähteä pois ja lapsi jäädä yksin. Kuuluu siis kehitykseen ja lievenee ajan kanssa.
alkanut viihtyä kunnolla leikeissään vasta kun pikkusisarus on kasvanut sen verran, että siitä on leikkikaveriksi. Ehkä joskus 3-vuotiaana rupesi helpottamaan. Nyt 4,5-vuotiaana saattaa esim. piirtää pitkiäkin aikoja itsekseen mutta on silti aika seurankipeä. Kuopus puolestaan viihtyi jo ihan vauvaikäisenä itsekseen ja 1-vuotiaana hakeutui toiseen huoneeseen tekemään omia juttujaan.
Taitaa siis olla aika pitkälle luonnekysymys, ei niinkään lapsen kehitysvaihejuttu.
kun oli aloin tarkoituksella järjestämään lapselle omaan huoneeseen puolen tunnin yksin leikkimisen päivittäin, itse hääräsin viereisessä huoneessa (keittiössä) nyt 5 ja aina viihtynyt siitä asti myös yksin leikkiessä. Oma asenne siinä oli tärkein, ilosena vaan lapsi sinne ja jotain muistaakseni esittelin millä voi leikkiä ja ite puuhamaan omia juttuja.
Me ollaan tosi paljon kahdestaan, ehkä liikaa? Ollaan vähän yksinäisiä.
Minäkin olen lähes aina kahdestaan 1-vuotiaani kanssa, ja yksinäisiä ollaan, mutta tämä neitokainen on viihtynyt omissa touhuissaan jo reilusti alle vuoden ikäisestä lähtien. Riippunee siis lähinnä lapsen temperamentista. :) Ei tietenkään aina viihdy, mutta saattaa pölöttää siansaksaa ja näperrellä leluillaan pitkäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilä esikoinen on jo iso koululainen, mutta vaatii vieläkin jatkuvaa seuranpitoa, eikä viihtyisi yhtään yksin. Nuoremmat taas ovat osanneet leikkiä keskenään jo aivan pienestä lähtien.
ja kuukauden-pari on jaksanut esim. aamuhesarini ajan tutkailla lelujaan tai asuntoamme, eli siis noin vartin verran. Huomaan, että aamupäivällä jaksaa kohtuullisen hyvin touhuta itsekseenkin, mutta iltaa kohden alkaa kaivata seuraa melko tiiviisti. Lienee siis väsymyksellä jotain tekemistä asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen 6-vuotiaana haluaa kovasti olla koko ajan vanhemman tai kaverin seurassa, yksin ei viihdy. Edes niin, että leikkisi itsekseen olohuoneessa, missä on muitakin ihmisiä.
Toinen taas alkoi leikkiä kymmeniä minuutteja yksikseen jo 1,5-2-vuotiaana ja edelleen 4-vuotiaana tykkää leikkiä itsekseen. Joten minustakin se taitaa olla suurimmaksi osaksi lapsen luonteesta kiinni.
ja on nyt alkanut touhuta itsekseen pieniä hetkiä. Kauaa ei viihdy vieläkään yksin leikeissään ja on paljon mun perään. Käydään kerhoissa ja siellä touhuilee kyllä itsekseen, hyvä että muistaa äidin olemassaolon :D Kotona tosiaan vaan ei.