Kyllä tää mun elämä on yhtä paskaa

Silloin kun maailma on musta ja itsetunto nollassa, on vaikea nähdä elämässä mitään positiivista. Hanki apua, keskustele, puhu, opettele katsomaan itseäsi arvostavasti. LOPETA itsestäsi puhuminen negatiiviseen sävyyn. Ota joka päivä itsellesi hetki, jolloin teet jotain sinulle tärkeää ja mukavaa. Se voi olla jotain pientä, vaikka teekupponen omassa rauhassa. Sano joka päivä itsellesi: olen arvokas ja tärkeä. Koska sinä OLET. Siivoa elämästäsi ihmiset, jotka latistavat ja masentavat sinua. Jos sinusta tuntuu, että olet masentunut, hanki apua. Masennuksesta selviää! Vitutuksesta selviää! Anna tunteiden tulla ja olla, ja hyväksy ne: pohdi, mitä niiden takana on, mitä ne sinulle kertovat. Kun alat löytää iloisempia sävyjä elämääsi, pohdi ja huomaa ne, ja ala tehdä lisää niitä asioita. Elämäsi on arvokas. Sinä olet arvokas. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta. Voimia sinulle!

Mä sain todella suuren avun elämään siitä että aloin raivata kotia. Vein kaiken turhan ja käyttämättömän pois. Jostain syystä siitä alkoi dominoefekti mikä auttoi heittämään myös kaiken turhan elämästä pois.

Katso vaikka netflixistä dokkari minimalismista. Täydellä sydämellä siihen ei tarvitse hurahtaa, mutta jotenkin se kodista aloittaminen tuntui tuovan energiaa kaikkeen muuhunkin.

Olin tuolloin vammautunut vakavassa työtapaturmassa 22 vuotiaana enkä esimerkiksi kävellyt itse lähemmäs 4 kuukauteen. Kun sain liikuntakykyni takaisin, mutta kivut jäivät, ja jouduin työeläkkeelle ajattelin myös samoin kuin sinä, että kaikki on jo nuorella iällä mennyt, enkä saanut mitään pelikortteja elämään.

Kun kävin lopullisesti pohjalla tajusin, että ihan totta ne avaimet onneen on omissa käsissä koko ajan. Klisee, jonka tajuaa vasta kun muuta ei enää ole.

Nyt 25v olen opiskellut uuden alan, jota pystyn tekemään, sain uuden hyvän parisuhteen ja elämä tuntuu kokonaiselta ja uskon että kaikki tämä tapahtui vain asenteen muutoksella.

Minulla ei koskaan ole ollut masennusta tai mielenterveyden häiriöitä joten ne kannattaa myös ensin laittaa hoidettaviksi jos sellaiselta tuntuu.

Kun terveyden menettäää, silloin menettää kaiken. Kun se on jäljellä, ovet ovat avoinna kaikelle.

Ero kirpaisee vain kerran, jos jäät, riudut koko ajan. Usko siihen että elämä kantaa, jos et löydä onnea miehestä niin voit löytää sen muusta asiasta.

Uskon että olosi on täysin paska mutta kun saat elämästäsi edes yhden painavan asian pois, se keventää oloa jo paljon. Se tunne kun omassa kodissa voi hengittää vapaasti... se antaa voimia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kliseeltä sanoa, että ajattelet vaan positiivisesti, mutta kun sanot, että elämme aikaa jossa asiat tapahtuvat nopeasti, ja ajatukset muuttuvat teoiksi ja niistä lähtee energiaa liikkeelle, siitä tulee todella positiiviset fiilikset, kun saa ikäänkuin perustelun sille muutoksen konkreettiselle toteutumiselle.

Pelottavinta tässä on tosin se, että itse olen huomannut viimeisen 1,5 vuoden aikana, että asiat, todella isotkin tapahtuvat tosi nopeasti, sanoista tekoihin on ollut uskomattoman helppoa, ja kaikki hulluimmatkin suunnitelmat on toteutuneet suunnilleen viikossa. Kun mietin tuota sanomaasi, niin vähän kylmää, en muista tällaista ajanjaksoa koskaan ennen elämässäni, ja ikää 40 vuotta.

Nimim. 1,5 vuodessa avioero, yksi lapsi sai yllättäen oman asunnon, minä sain odottamattoman pienen rahasumman ja pääsin unelmieni matkalle, päätin ottaa pankista lainaa ja ostaa talon. Ja tässä vain osa noista tapahtumista lyhyessä ajassa, kaikki on muuttunut viikossa siitä ajatuksesta. Myös avioero, roikuin huonossa liitossa liian kauan, ja yhtäkkiä vain toimin.

Ja tätä ennen elämä oli tasaista paskaa lapsenkasvatuksineen ja työntekoineen ja lähes pelkästään ikävine tapahtumineen ja katkeroitumisineen ainaisessa rahapulassa.

Kun luin tekstisi, tajusin että jotain outoa tässä on. Aika, jossa ajatukset muuttuvat teoiksi nopeasti, kun vain pääsee aloittamaan, ja se muutosenergia vaan jatkuu.

Samaa toivon myös ap:lle, aloita yksi asia, kuten ero sua latistavasta miehestä, se voi olla sysäys mihin vaan. Mitään ei saa jos ei mitään tee.

Huh, täysin damaa mieltä ja itsekkin tällaisen valtavan elämänmuutosrumban läpikäyneenä juuri 1.5v aikana. Muun muassa ero, uusi koulutus, työpaikka, uusi avoliitto. Tuntui uskomattomalta mutta niin sitä hyvää energiaa vaan ryöpsähti sylillinen kun laittoi ensimmäisen palikan dominojonosta kaatumaan.

Tsemppiä sulle!❤️ Itsellä monesti semmoinen huono tapa, että sen sijaan että lähtisin työstämään ikäviä asioita paremmaksi, jään märehtimään ongelmien keskelle ja alan melankolisesti. Kannattaa kuitenkin lähteä muuttamaan asioita paremmaksi!! Elämä voi aina muuttua.. oma asenne vaikuttaa paljon, minä jos joku tiedän

vali vali vali.....

etkö mistään löydä edes yhtä kiitoksen aihetta ?

Vierailija kirjoitti:

vali vali vali.....

etkö mistään löydä edes yhtä kiitoksen aihetta ?

Eiköhän kaikki meistä joskus valita jostain?

Aika jännää et tämä ketju on aloitettu 28.10.2012?

Kommenteista päätellen aloittaja tuli oikealle palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännää et tämä ketju on aloitettu 28.10.2012?

siitä näkee miten kauan AP on valittanu :) :)

Mitä helvettiä nää jotkut eukot ulisee, kun ei ole kuin mies ja koira tai mies ja lapset ja/tai työ? Ja mitä vielä pitäisi olla? Vieraita miehiä tusinoittain vai mitä? Eikö nuo ole ne peruspilarit, jos terveys on kohdillaan? Minulla ei ole miestä, lapsia, koiraa (en jaksaisi hoitaa), ei ystäviä (asuvat muualla), ei ketään tällä paikkakunnalla, ei terveyttä. Olen joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle erinäisten sairauksien takia eli ei ole työtäkään enää, vaikka sen eteen opiskelin vuosikaudet yo:ksi ja korkeakoulussa. Ainoa kontaktini on tää läppäri, mutta tässäkään ei voi kauan notkua, kun tulee niska/hartiat ja kädet kipeiksi. Silmissä on jatkuvasti joku tulehdus ja kuulokin on huomattavasti normaali alhaisempi. Kuulokoje on määrätty, mutta mihin mä sitä täällä kämpässä yksin tarvitsen. Pieni eläke menee pkl-käynteihin ja apteekkiin + laskuihin. Ruuasta on pakko tinkiä ja joskus jättää joku lääke ostamatta, kun ei ole rahaa. Myös unettomuus on vaivannut 15 v eikä siihen mikään auta, vaikka kaikki mahd. paikat ja lääkärit olen käynyt läpi. Lähes joka päivä ilmaantuu joku takapakki entisten lisäksi. Tämä elämä ei todellakaan ole elämisen arvoista ja toivonkin sen päättyvän mahd. pian.  

Onko tää äitihullun keskustelu? Jo 2012???

Menkää hyvät ihmiset töihin. Ei ole sitten aikaa vatkata olemattomia. Itselle ja lapsille harrastuksia. Kuntosalilla läski muuttu lihakseksi. Lastenhoito on usein siellä osa jäsenyyttä. 

Kyllä sitä sohvallal apsi sylissä istuen saa valaaksi kuka vaan itsensä.  Vaatikaa itseltänne jotain. Jokainen on kuitenkin itse vastuussa itsestään. 

Tämä on täyttä paskaa koko elämä, päihdeongelma. Akka kleptomaani narkki jolle ei voi sanoa yhtään mitään muuta mielipidettä kuin positiivista. Nyt olen asunnoton työtön selvinpäin ja akan äitin luona pitäs pari päivää olla. Alkaa tuntua että

lähestyvät linnavuodet sais tulla jo.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 37v. ja pääsin viime keväänä opiskelemaan yliopistoon. Asenne ratkaisee, eli muuta ensin sitä, tee työtä muutoksen eteen ja pikkuhiljaa asiat alkavat rullaamaan.

Ehkä kyse nyt olikin siitä että ei löydä uutta miestä. Herää, 37-vuotiaana et tasan varmaan uutta onnellista perhettä enää koskaan tule perustamaan, varsinkin jos olet läski tai köyhä. Ja ap on kumpaakin joten mitkä on chänssit?

Ei v...u, kyllä oot tyhmä!

Minusta näissä tilanteissa pitää vaan asettua kuuntelemaan ihan vaikka mitään neuvoja ja moralisointeja. Kunnella ja kuunnella. olla läsnä. Minä olen sinulle läsnä. pura vaan oloasi, sillä tunteisiin ei tarvita lupia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta näissä tilanteissa pitää vaan asettua kuuntelemaan ihan vaikka mitään neuvoja ja moralisointeja. Kunnella ja kuunnella. olla läsnä. Minä olen sinulle läsnä. pura vaan oloasi, sillä tunteisiin ei tarvita lupia.

Ilman neuvoja ja moralisointeja siis

Ammattiopistossa eräs opettaja kuvasi tulevaa työtämme seuraavasti: Tämä työ on kuin linnunpaska. Ensisilmäyksellä näyttää siltä, että on siinä jotain valkoista ja kirkastakin seassa, mutta kun tarkemmin tutkii, niin samaa paskaa se on kaikki!

Mies on täys ääliö, tunnevammanen pihtari. Lapset on ihania niin kauan ku ne ei kiukuttele tai tee ilkeyksiä, eli sillo ku ne nukkuu...

Ite oon ruma läski valas, jonka tekis vaa mieli kuolla pois. Mitä mulla tässä elämässä oikeen on, ulosottovelat 20t€, maksuvaikeudet muutenki. Itsetunto nollassa, elämänhalu jossaki, en tiiä. Paskaa paskan perään, en jaksa.

Miehen kanssa parisuhdeterapiaan, jos ei suostu niin ero

Miksi lapset tekevät 'ilkeyksiä'? Keskustele lasta kanssa ja yritä selvittää painaako jokin heidän mieltä ja he käyttävät tuhmasti saadakseen huomiota. 

Laita ruokavalio paremmaksi ja ala liikkumaan tai ainakin opettele hyväksymään sellaisena kuin olet.

Hakeudu velkaneuvontaan ja laadi budjetti, jossa pysyt jatkossa ettei velkaongelmat lisäänny.

Puhu lääkärille tuosta sun huonosta olosta, ehkä hän voi ohjata terapian piiriin.

Kaikkiin noihin sun ongelmiin on aivan varmasti olemassa ratkaisu ja vaikka sulla väliaikaisesti menee huonosti niin asiat tulevat kääntymään kyllä paremmaksi. Sun pitää vaan alkaa ottamaan enemmän askeleita korjataksesi ne asiat joihin olet tyytymätön elämässäsi sillä mikään ei muutu itsestään. 

Niin on minunkin elämäni pelkkää tyhjää paskaa.