Kyllä tää mun elämä on yhtä paskaa

Minä olen 37v. ja pääsin viime keväänä opiskelemaan yliopistoon. Asenne ratkaisee, eli muuta ensin sitä, tee työtä muutoksen eteen ja pikkuhiljaa asiat alkavat rullaamaan.

mies vei vielä senkin ilon pois,että töksäytti ettei rakasta.miten ihmeessä tästä eteenpäin? miten hengittäminenkin voi olla vaikeaa?

Töksäytti 23 vuoden yhdessäelon jälkeen että minussa ei ole enää mitään katsottavaa, että kaikki aiempi kauneus on joko muuttunut tai kadonnut. Tiedän että mies pettää. Mä en ole ylipainoinen vaan sairastanut syövän muutama vuosi sitten ja riutunut siitä. Hiukset on edelleen hirveässä kunnossa. Mies löytää ulkonäöstäni ainoastaan moitittavaa ja itselleen hyviä syitä mennä panemaan vieraita naisia. En jaksa välittää. Olen nolla.

Ei ollut perhettä vaikka olisin halunnut, olin tosi yksinäinen ja hukassa. Mutta voi miten paljon paskaa on tapahtunut sen jälkeen! Olisi kannattanut olla silloin onnellinen. Vähänpä tiesin 20 v sitten paskasta elämästä.

Että älä sure, kyllä se vielä huonommaksi muuttuu.

näinpä

mies vei vielä senkin ilon pois,että töksäytti ettei rakasta.miten ihmeessä tästä eteenpäin? miten hengittäminenkin voi olla vaikeaa?

Töksäytti 23 vuoden yhdessäelon jälkeen että minussa ei ole enää mitään katsottavaa, että kaikki aiempi kauneus on joko muuttunut tai kadonnut. Tiedän että mies pettää. Mä en ole ylipainoinen vaan sairastanut syövän muutama vuosi sitten ja riutunut siitä. Hiukset on edelleen hirveässä kunnossa. Mies löytää ulkonäöstäni ainoastaan moitittavaa ja itselleen hyviä syitä mennä panemaan vieraita naisia. En jaksa välittää. Olen nolla.

et sinä ole nolla! haluaisin jotain lohduttavaa ja rohkasevaa sanoa sinulle,mutten tiedä mitä. miehesi on aivan kamala! :(

me nyt ei olla oltu kuin 9 vuotta yhdessä,lapsia on kuitenkin. ja yhden eron kokeneena en haluaisi missään nimessä sitä,lapsetkin joutuis jo toisen kerran sen kokemaan. mies väitti,ettei mene mihkään,mutta miten onnistuu rakkaus,jos vain toinen rakastaa?? ja miksi hän olisi mulle uskollinen,jos ei rakasta?

rakastaa mua ihmisenä,muttei romanttisessa mielessä (mitä sekin nyt sitten tarkoittaakaan) kaunistelihan tuo,kyllä sen eleet ja käyttäytyminen kertoo.ja se kylmyys! johan tässä kolmatta päivää onkin itketty,ja itken vielä monta. millähän turruttais itsensä? sitten kun on kotiäiti,ei ole edes niin haasteellista työtä,että siihen hukkuis ajatukset..

mutta voimia kaikille tässä ketjussa oleville!

Kuulostaa kliseeltä sanoa, että ajattelet vaan positiivisesti, mutta kun sanot, että elämme aikaa jossa asiat tapahtuvat nopeasti, ja ajatukset muuttuvat teoiksi ja niistä lähtee energiaa liikkeelle, siitä tulee todella positiiviset fiilikset, kun saa ikäänkuin perustelun sille muutoksen konkreettiselle toteutumiselle.



Pelottavinta tässä on tosin se, että itse olen huomannut viimeisen 1,5 vuoden aikana, että asiat, todella isotkin tapahtuvat tosi nopeasti, sanoista tekoihin on ollut uskomattoman helppoa, ja kaikki hulluimmatkin suunnitelmat on toteutuneet suunnilleen viikossa. Kun mietin tuota sanomaasi, niin vähän kylmää, en muista tällaista ajanjaksoa koskaan ennen elämässäni, ja ikää 40 vuotta.



Nimim. 1,5 vuodessa avioero, yksi lapsi sai yllättäen oman asunnon, minä sain odottamattoman pienen rahasumman ja pääsin unelmieni matkalle, päätin ottaa pankista lainaa ja ostaa talon. Ja tässä vain osa noista tapahtumista lyhyessä ajassa, kaikki on muuttunut viikossa siitä ajatuksesta. Myös avioero, roikuin huonossa liitossa liian kauan, ja yhtäkkiä vain toimin.



Ja tätä ennen elämä oli tasaista paskaa lapsenkasvatuksineen ja työntekoineen ja lähes pelkästään ikävine tapahtumineen ja katkeroitumisineen ainaisessa rahapulassa.



Kun luin tekstisi, tajusin että jotain outoa tässä on. Aika, jossa ajatukset muuttuvat teoiksi nopeasti, kun vain pääsee aloittamaan, ja se muutosenergia vaan jatkuu.



Samaa toivon myös ap:lle, aloita yksi asia, kuten ero sua latistavasta miehestä, se voi olla sysäys mihin vaan. Mitään ei saa jos ei mitään tee.

Mika siis on se mekanismi, jolla kyseinen energia toimii?

Ja tee jotain elämällesi ennen kuin se terveyskin menee! Mulla oli sama joitain vuosia sitten, nyt ei oo enää töitä eikä terveyttäkään.

Minä olen 37v. ja pääsin viime keväänä opiskelemaan yliopistoon. Asenne ratkaisee, eli muuta ensin sitä, tee työtä muutoksen eteen ja pikkuhiljaa asiat alkavat rullaamaan.

Ehkä kyse nyt olikin siitä että ei löydä uutta miestä. Herää, 37-vuotiaana et tasan varmaan uutta onnellista perhettä enää koskaan tule perustamaan, varsinkin jos olet läski tai köyhä. Ja ap on kumpaakin joten mitkä on chänssit?

joka on toiminut kaikissa elämäni paskimmissa käänteissä.



Lunasta itsellesi joka päivä oikeus olla katkera ja valittaa. Se tapahtuu niin, että joka päivä sinun on tehtävä yksi asia, joka voi edistää omaa ja perheesi tilannetta. Kun olet tehnyt tämän yhden asian, voit ilman huonoa omaa tuntoa olla loppupäivän katkera. Mutta et aikaisemmin! Oikeus katkeruuteen kuuluu ansaita joka päivä.



Tämä saattaa kuulostaa tosi oudolta. Mutta ensihätään se poistaa syyllisyyden omista huonoista fiiliksistä ja pitkällä tähtäimellä se edistää asioita niin, että tulee se päivä kun ei huvitakaan käyttää tätä ansaittua "oikeutta".

Muistan, että omassakin elämässäni oli tuollainen vaihe joskus ennen.



Siitä on vaan eletty eteenpäin jo vuosikymmeniä.

Oma salaisuuteni on siinä, että olen ottanut onneni (?) omiin käsiini. En syyttele muita, en myöskään itseäni. Teen jotain asian parantamiseksi.



Pienin askelin siitä on vaan lähdettävä kohti uusia, parempia päiviä.

Tehkää tänään jotain sellaista, jota ette ole koskaan ennen tehneet. Juomiseen ei kannata turvautua, vaikka se hetkeksi helpottaa, sillä se vain pahentaa tilannetta.

Esimerkiksi ulos voi lähteä, olipa sitten maalla tai kaupungissa. Tähän aikaan löytyy joulukoristeeksi sopivia aineksia, ehkä ei nyt kaikkein karuimmilta kaduilta, mutta siellä voi sitten tehdä "näyteikkunaostoksia".



Täytyy vaan asettaa tavoite paremmasta tulevaisuudesta.

Mikä se sitten meille itse kullekin on? Kansalaisopiston kurssilla maalattu posliinikuppi vai väitöskirjan valmistuminen? Vai uuden verokortin hankkiminen seuraavaa sosiaalietuutta varten?

Siis ei elämä ole pelkkää tuskaa ja ahdistusta vaan

myös yhtä helvettiä . nimim. realisti

KAikki on paskaa  paitsi kusi.

Ap, sanon nyt omasta kokemuksesta että harkitse sitä eroa. Itse erosin mt-ongelmaisesta miehestä, ja voi sitä ylimääräisen energian määrää minkä sain! Yhtäkkiä on yksi "lapsi" vähemmän! Eikä ero tarkoita että rakkaus loppuisi.

.

Rupea paastoamaan

Mulla ei oo tollasia lyhytaikaisia velkoja, mutta nyt muuten tosi paha tilanne.

Ex miehellä uusi nainen( ihan mahtava ja tienaa tod hyvin ja vielä julkkis) se on ihan ok. Mutta kun tullaan liian iholle, ostaa lapselle kaikkea, on koira, jaksaa totella lasta.

Halaa, vaikka ei kyllä lyhyen tuntemisen aikana mielestäni pitäisi, tässä vielä historiat --> punaiset ja valkoiset.... Uuh.... Tuntuu, että henki lähtee, joku yrittää tulla tilalleni. Ex sanoo ja haukkuu minua, mielenvikainen, kun yritän pitää jotain perinnettä yllä. Ohan kamalaa, älkää hyvät naiset uskoko, ennen kun olette naimisissa, itse en koskaan päässyt. Ja avossa, lapsi aina oman nimen mukaan. Nimi vaikuttaa lopuksi kaikkeen ja on tärkeä linkki.

kenen elämää tuhlaat tuommoiseen märehtimiseen. OMAASI??? älä kallista aikaasi oikeasti tuommoiseen märehtimiseen tuhlaa... Tee töitä... Muilla on asuntolainat 100-200 tuhatta... Tuo sinun summasi on 10 prosenttia siitä... Että ei sun elämä ole mahdotonta olet siitä itse tehnyt mahdotonta. Tulee mieleen exäni joka sanoi että kun on 20 tuhatta lainaa ei mene koskaan töihin... MIKÄ LUUSERI.

Jaxuhali

Joskus tulee niin paljon kuormaa, että tuntuu rusentuvansa alle.

Asioilla on tapana kasaantua toisinaan ja myös järjestyä.

Kannattaa opetella kiitollisuutta. Miettiä, vaikka joka päivä kolme asiaa, joista on kiitollinen. Ihan pieniäkin :)

Onnellisuus on tapa matkustaa, ei päämäärä.

Negatiiviset tunteet happamoittavat kehoa. Siten myös vanhentaa ja sairastuttaa.

Mukavaa lauantaita :)

Vierailija kirjoitti:

Mies on täys ääliö, tunnevammanen pihtari. Lapset on ihania niin kauan ku ne ei kiukuttele tai tee ilkeyksiä, eli sillo ku ne nukkuu...

Ite oon ruma läski valas, jonka tekis vaa mieli kuolla pois. Mitä mulla tässä elämässä oikeen on, ulosottovelat 20t€, maksuvaikeudet muutenki. Itsetunto nollassa, elämänhalu jossaki, en tiiä. Paskaa paskan perään, en jaksa.

Just niinku minä nyt. Paitsi mieskin ihana lapsien lisäksi