Lue keskustelun säännöt.
Missä on toiseen ihmiseen ihastuminen ja rakastuminen (aikuisten deittailumaailma)?
29.10.2012 |
Jotenkin ottaa päähän tämän päivän ihmispelimarkkinat. Jäi paha mieli eilisestä ketjusta, jossa taas yksi tumpelomies oli poikkaissut suhteen katoamalla ilman selityksiä. Toisten tunteilla pelataan, esitetään kiinnostusta ja sitten lämmitelläänkin useampaa samaan aikaan.
Mitä on tapahtunut ihan perinteiselle toiseen ihmiseen ihastumiselle/rakastumiselle? Siis se tunne, joka vetää jalat alta ja saa käyttäytymään typerästi? Lakkaako ihmiset tässä iässä uskomasta siihen?? Vai eikö sitä tunnetta enää ole? Kaipuuta, epävarmuutta siitä tykkääkö toinenkin, toisen työpaikan edessä hengaaminen..? En ymmärrä.
Onneksi en ole sinkku, enkä aio enää ruveta, vaikka välillä mieli tekisi. Parempaa EI OLE. Vaikka toisinaan olen rakastunut liittoni aikana toiseen. Silti voisin kuvitella, että sinkkuna helpostikin voisin kiintyä eri ihmisiin.
Mitä ikisinkkutyyppiset on mieltä? Miksi ihmiset ympärilläsi ei sytytä? Mitä puuttuu, ja mikä sytyttäisi?
T. Ihmisiin kyllästynyt
Kommentit (16)
Ja ei olla valmiita odottamaan mitään. Siksi ollaan vaan jonkun kanssa, kun se on kivempaa kuin yksin, vaikka se joku ei olisikaan "se oikea". Harva tapaa heti 18 v. sitä oikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei olla valmiita odottamaan mitään. Siksi ollaan vaan jonkun kanssa, kun se on kivempaa kuin yksin, vaikka se joku ei olisikaan "se oikea". Harva tapaa heti 18 v. sitä oikeaa.
Niin siis mikä "se oikea"?? Ai se, jossa ei ärsytä mikään ja joka on ihan täydellinen aina??
Onnea sulle vaan sinkkuuteen loppuelämäksi. Tuokin asenne varmaan sitä toisten ihmisten huonosti kohtelua lisää, ensin ollaan niiiin kiinnostuneita ja sit kun se lopahtaakin kun toinen ei ookaan täydellinen, niin sen voi heivata kuin käytetyn t-paidan. Kiertoon vaan.
ja uskon edelleen siihen oikeaan. Se ei tarkoita, että "se oikea" henkilö olisi täydellinen - en minäkään ole - mutta olemme ne oikeat toisillemme. Sovimme siis yhteen.
Ja voihan olla, että niitä sopivia mätsejä on useampikin.
t. 3
Onneksi en ole sinkku, enkä aio enää ruveta, vaikka välillä mieli tekisi.
Joo, en minäkään halunnut ryhtyä sinkuksi, mutta minkäs teet kun mies lähti neljänkympinkriisissään kävelemään.
Ymmärrän hyvin, että kun on näin pahasti saanut nenilleen, varoo viimeiseen asti kiintymästä kehenkään ja satuttavansa itseään toistamiseen. Nuorena vielä uskoi ihmisistä hyvää, nyt kun tietää mitä kaikkea raadollista kauniin kuoren taakse voi kätkeytyä, on varpaillaan ihan syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei olla valmiita odottamaan mitään. Siksi ollaan vaan jonkun kanssa, kun se on kivempaa kuin yksin, vaikka se joku ei olisikaan "se oikea". Harva tapaa heti 18 v. sitä oikeaa.
että olen yhtä 38-vuotiaana sinkku! Eli en suosittele kenellekään odottelua toimettomana!
Nyt sitten olen alkanut lopulta ihan aktiivisesti etsiä mutta tässä ikäluokassa on tarjonta mitä on. Ja tosiaan, mullekin ihanne oolisi semmoinen vanhanaikainen ihastuminen, mutta vaikea uskoa että sellaista enää kokee. Täytyy vaan järjellä valkata deittimiehistä joku ihan fiksu jos semmoisen edes joskus löytää.
Ja ei olla valmiita odottamaan mitään. Siksi ollaan vaan jonkun kanssa, kun se on kivempaa kuin yksin, vaikka se joku ei olisikaan "se oikea". Harva tapaa heti 18 v. sitä oikeaa.
että olen yhtä 38-vuotiaana sinkku! Eli en suosittele kenellekään odottelua toimettomana!
Nyt sitten olen alkanut lopulta ihan aktiivisesti etsiä mutta tässä ikäluokassa on tarjonta mitä on. Ja tosiaan, mullekin ihanne oolisi semmoinen vanhanaikainen ihastuminen, mutta vaikea uskoa että sellaista enää kokee. Täytyy vaan järjellä valkata deittimiehistä joku ihan fiksu jos semmoisen edes joskus löytää.
Etkö sinä sitten ihastu/rakastu helposti vai mistä on kiinni? Ymmärrän sinänsä, että tarjonta tässä ikävaiheessa on "huonompaa" kuin vielä muutama vuosi sitten, mutta keihin sinä sitten ihastut? Vai vietätkö paljon ajastasi niin, että et ole kenestäkään kiinnostunut?
Ok, en tiedä tarjonnasta sen enempää, mutta tyttökavereiden kanssa kun on viettämässä baari-iltoja niin monesti tulee juteltua tosi kivojen miesten kanssa. Aina silloin ihmettelen, miten nämä eivät pariudu ja miksi sinkut eivät löydä toisiaan? Usein just tää "en oo vaan kohdannut vielä sitä oikeaa" tulee esiin, mistä kyllä mulle jää mieleen, että olisivatko sittenkin niitä surullisenkuuluisia sitoutumiskammoisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö sinä sitten ihastu/rakastu helposti vai mistä on kiinni? Ymmärrän sinänsä, että tarjonta tässä ikävaiheessa on "huonompaa" kuin vielä muutama vuosi sitten, mutta keihin sinä sitten ihastut? Vai vietätkö paljon ajastasi niin, että et ole kenestäkään kiinnostunut?
Ok, en tiedä tarjonnasta sen enempää, mutta tyttökavereiden kanssa kun on viettämässä baari-iltoja niin monesti tulee juteltua tosi kivojen miesten kanssa. Aina silloin ihmettelen, miten nämä eivät pariudu ja miksi sinkut eivät löydä toisiaan? Usein just tää "en oo vaan kohdannut vielä sitä oikeaa" tulee esiin, mistä kyllä mulle jää mieleen, että olisivatko sittenkin niitä surullisenkuuluisia sitoutumiskammoisia?
No minä en vietä baari-iltoja, ei ole kiinnostanut noin kymmeneen vuoteen enää. Eli tapaan miehiä aika rajatusti noin normaali-arjessa ellen sovi tapaamista jonkun nettideitin kanssa.
Olen ihastunut elämässäni vain kahteen mieheen, ja kumpikaan ei ole ollut minusta kiinnostunut. Toinen oli varattu, toinen vaan ei ollut muuten minusta kiinnostunut. Olen kyllä seurustellut pitkään kolmesti, miesten kanssa jotka ovat olleet minuun ihastuneita mutta minä en heihin alkuun ainakaan, mutta ne jutut on loppuneet milloin mihinkin. Yksi oli alkoholisti, toinen palasi ex-vaimonsa luo ja ensimmäisessä suhteessa olin vain liian nuori sitoutumaan mitä taas 15 vuotta vanhempi mies halusi.
En oikein osaa analysoida sitä miksi en ihastu useammin. En odota mitään huippuyksilöä tai komeaa, itse asiassa ne miehet joihin olen ihastunut ovat vähän outolintu-nörttejä olleet, ulkoisesti vaatimattoman näköisiä, mutta syvällisiä introvertteja, jotenkin taiteellisia ja herkkiä. Ehkä semmoista omaa sielunkumppaniani kaipaan, ja ehkä sellaisia on miehissä vähän.
En ole minäkään sinkkun, mutta itselle tuli tästä mieleen pari juttua.
Tuntuu, että ihmissuhteista on tullut kertakäyttökulttuuria, ei jakseta tutustua kunnolla, vaan ensimmäisen ärsyttävän/huonon piirteen takia heivataan menemään.
Toisaalta ainakin osassa omaa lähipiiriä näkyy myös kaikki mulle tänne heti kulttuuri, ei jakseta tutustua rauhassa, vaan parin kuukauden seurustelun jälkeen muutetaan yhteen, mennään kihloihin jne. Sama juttu jos ollaan erottu ja löydetään uusi, taas nopeasti yhteen, pitää kokoajan nähdä ja olla yhdessä, sen sijaan että tutustuisi rauhassa, opettelisi olemaan myös yksin ja tuntemaan kivaa pientä ikävää. En tiedä määritteleekö osa ihmisistä itsensä niin vahvasti parisuhteen kautta, että heti kun sopiva löytyy, niin pitää olla 24/7 yhdessä.
Jos minusta sinkku tulisi (en sano, ettei tule, koska koskaan ei voi tietää) haluaisin rauhassa asua itsekseni, jos joku mukava mies tulisi mikä ettei seurustelukin olisi varmasti kivaa, mutta nimenomaan haluaisin sen niin, että tapailtaisiin, tutustuttaisiin ja annettaisiin tunteiden syventyä ihan rauhassa. Enkä ole edes varma, haluaisinko enää muuttaa kenenkään kanssa yhteen, vaan mielummin pitäisin todennäköisesti oman asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin normaalilla ihmisellä on valinnanvaraa ja haluaa shoppailla ennenkuin ostaa.
Itse olen tälläinen ikisinkku, koska ei vaan oikein kolahda kukaan. Olen valehtelematta deittaillut 50 miestä, mutta ei vaan kiinnosta.
Ja ei se ihastuminen vaan aina tule vaikka deittailisikin.
Netistä saa seuraa niiiin paljon kuin jaksaa leikkiä. Baarit on täynnä epätoivoisia ja hyvät on joko naimisissa tai jossain muualla tavoittamattomissa.
Miksi pitäisi ehdoin tahdoin ihastua kaikkiin?
Netistä saa seuraa niiiin paljon kuin jaksaa leikkiä. Baarit on täynnä epätoivoisia ja hyvät on joko naimisissa tai jossain muualla tavoittamattomissa.
Miksi pitäisi ehdoin tahdoin ihastua kaikkiin?
Ei mitään ongelmaa ole niillä jotka haluaa olla ikisinkkuja. Itse kuitenkin olen haaveillut ydinperheestä ja lapsista, ja haaveilen kai vähän vieläkin vaikka ymmärrän että ikää alkaa olla jo liikaa vähitellen.
t. 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten en mä mitään pässinpäätä halua lapsieni elämään. Tein kompromissin kerran ja se johti eroon. Nyt haen parempaa...
t. se ikisinkku
olen tavannut neljä miestä netin kautta. Kaikki jutut karahtivat kivelle.
Kaikissa tapauksissa ensitreffit menivät mielestäni hyvin, paitsi toka oli tökerö ja lähti parin tunnin kuluttua pois paikalta. Ja kaikissa tapauksissa mies teki aloitteen eli halusi välttämättä tavata!
Olen pitkä, nätti, akateeminen ja hauska, joten en usko että olin liian ruma tai tylsä tms. Uskon, että kyse on juuri näistä nykypäivän narsistisista markkinoista, joilla ihmiset ovat muuttuneet kertakäyttöhyödykkeiksi.
Vai onko tämä vain Helsingissä tällaista? Miten esim. Tampereella, Turussa jne,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen tavannut neljä miestä netin kautta. Kaikki jutut karahtivat kivelle. Kaikissa tapauksissa ensitreffit menivät mielestäni hyvin, paitsi toka oli tökerö ja lähti parin tunnin kuluttua pois paikalta. Ja kaikissa tapauksissa mies teki aloitteen eli halusi välttämättä tavata! Olen pitkä, nätti, akateeminen ja hauska, joten en usko että olin liian ruma tai tylsä tms. Uskon, että kyse on juuri näistä nykypäivän narsistisista markkinoista, joilla ihmiset ovat muuttuneet kertakäyttöhyödykkeiksi. Vai onko tämä vain Helsingissä tällaista? Miten esim. Tampereella, Turussa jne,
Tapasitko vuoden sisään siis (vain) neljä nettitreffiä, vai tapasitko kymmeniä ja nämä neljä olivat ne joista odotit jotain tulevankin?
Oma muinaiskokemukseni on, että kyllä voi (lopulta) löytää ihmisen joka ei kohtele kertakäyttöhyödykkeenä, mutta se ihminen ei ole neljäs vaan ennemmin tyyliin kahdeskymmenes nettitreffi.
Mutta jos lasketaan useamman vuoden sinkkuilun kokonaissaldo, niin kyllä niitä miehiä on ollut yhteensä kymmeniä.
Halusin rajata kokemukseni nyt vain viimeiseen vuoteen ja jaksoon, jolloin olin itse kiinnostunut kaikista ja odotin kaikilta jotain enemmän. Tuntuu niin hullulta ja aivan kuin joltain kaavalta, että kaikki jutut menivät pieleen!
Yleensä vastapuoli vain lakkasi vastaamasta viesteihin tai sitten lupaili loputtomasti, että "joku päivä" muttei sitä päivää tullut ikinä.
Viimeisin on tuore parin viikon takaa. Olimme molemmat tosi kiinnostuneita ja tapasimme heti parin viestin jälkeen. Treffit olivat mahtavat ja jatkuivat kaksi päivää, kolmantena tuli viestiä. Mutta kun ehdotin uutta tapaamista, vastaukset viesteihin loppuivat?
En usko, että uskallan/jaksan/pystyn ihan hetkeen taas yrittämään uudestaan, kun tästä on tullut tällaista...
Nyt nussitaan ja hankitaan kaikki kondyloomat ja muut ja sitten parutaan 30 vuotiaana kun pillu on rikki eikä tule lapsia. Sitten 35-vuotiaana jos on saatu lapsi 30-vuotiaana aletaan käymään vieraissa ja sanotaan, että on niin tylsää kun ei voi panna ketä vaan. Näin ainakin Helsingissä on tapana nykyään.