**TRUPLAtorstai**

Siis mikään ei mee nyt nappiin.Mä kaaduin(vuorostani)eilen pienin sylissä,meidän alakerran portaissa.Yhtään en pystynyt vaimentamaan omaa kaatumistani kun kynsin hampain pidin pikkasesta kiinni ettei olis tikkana mun sylistä lentänyt.Mun takalisto on nyt aivan tohjona ja oikea kyynärpää.Yön on särkenyt niin että oksat pois.Nyt ei hymyilytä yhtään.Kaiken kruunaa että tänään on,naminami,hammaslääkäri!Iiks,jos mä jotain kammoksun niin sitä paikka ja kiaken kukkuraksi jouduin hammaskivun takia tilaamaan ajan,että kyllä sen sitte tietää!

Purnausta,purnausta!



Piipaa:mitä röntgenissä sanottiin?Joko säryt alkaa helpata,voin vaan kuvitella miten kipeä oot ollu!



Nekku:joo-ihmettelen ettette saaneet asuntoa,lapsiperhe!?!Mutta ehkä vastaan tulee vielä parempi vaihtoehto!!



Marieela:Tosi kurjaa toi sun tuttavuus herra idon kanssa.Eiköhän se toivottavasti ala kohta helpottaa,eikös sulla ole kivasti jo kympin puolella viikot?Tsemppiä!



Emmasannan kuulumisia minäkin niin odottelen,jotain ihanaa parantamaan muuten niin kurjaa viikkoani=)



Nyt aamiaista antamaan nälkäiselle lapsilaumalle,jos pääsen täst' ä penkistä ylös....

See you later alligator,L+5

Itsekäs äiti vaan puhui itsestään ja kivuistaan.Pikkaselle ei siis käynyt mitenkään.Alkoi vaan pelästyessään itkeä.Sekunninsadasosan ehdin ajatella että nyt se loukkaa,viis minusta.Onneksi näin päin!

Nyt haihdun täyttämästä tilaa ja annan suunvuoron teille!

L+5

vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään... :( Leannallekin jaksuja sinne,toivottavsti et ole hirmuisen kipeä. Kauheita tuommoiset,kun olis voinut käydä vaikka kuin pahasti...



Itse valvoin melki koko viime yön,kun tuo kolmivuotias putosi tuolilta ja löi päänsä, jälleen kerran. Ihan hirveä sarvi takaraivossa. Just kolmekuukautta sitten sai sen aivotärähdyksen ja enhän mää saanut nukuttua,kun havahduin sen jokaiseen värähdykseen ja pelkäsin,että se alkais oksentaa taas.Mut ei onneks alkanut!!! Mies nukkui lasten huoneessa ja mää pojan kanssa meidän parisängyssä. Ja siinä valvoessa tuli mieleen se Talvikin joskus laittama runo ja mua itketti ihan hirveesti,kun aattelin miten rakas tuo pikkuinen vilperi on,vaikka sen tempauksiin ei aina jaksa niin kärsivällisesti suhtautuakaan. Nyt on olo sit ihan kuutamolla. Mutta onneksi poika heräsi ihan virkeänä eli ilmeisesti selvisi jälleen kerran " vain" kuhmulla...



Kunpa nää onnettomuudet alkais jo loppua ja saatais jo iloisiakin kuulumisia,voi Emmasanna,tuu nyt jo kertoon,että kaikki on hyvin. siis onhan,pakko olla...



Nekulle hyvää ensimmäistä työpäivää! Ja parempaa onnea asunnon etsimiseen.



Katzulle myös onnea asuntoasiaan!



Ja vilkutus Federicalle,jos taas täällä " salaa" käy lukemassa :)



Nyt pää tyhjä,täytyy koittaa saada nuo isommatkin aamupäiväunille mun seuraks...

Mä olin eilen niin poikki, että menin aikasin ipanoiden kanssa nukkumaan. Koipea särki niin hel**tisti, kun en saanu sitä nilkkatukea mahtumaan talvikenkään niin piti sitten ilman sitä nilkuttaa. Lääkäri soittaa tänään niistä kuvista, sitten kuulen oliko niissä jotain.

Onneks mentiinn sinne vauvauintiin! Mun pikkunen oli taas ihan haltioissaan, kun sinne päästiin! Tuo viime viikkohan jäi meiltä väliin.

Hän sai sukeltaa itse altaan reunalta ja nautti ihan suunnattomasti! Nyt häntä ei muu huvittaiskaan, kuin vaan sukeltaminen!



Leanna! Osanottoni ystäväsi menetyksestä. Kamalaa, kun saa kantaa niinkin kauan pientä masussaan ja sitten kaikki julmasti loppuu.



Onneksi selvisitte kaatumisesta noinkin lievin vaurioin!



Ninnulle ja Fredericalle tervetuloa mukaan! =)



Hönttä! Sulla on fiksut ipanat! Onhan se paljon järkevämpää pissata altaaseen kuin esim lattialle! =)



Talvikki! Voi ei, mä oon niin toivonu että pääsisitte Allun kanssa " perille" asti ilman mokomia vaivoja ja arvojen nousuja.

Mutta onneks kuitenkin täällä tutkitaan näin hyvin ja seurataan. Allun hyväkshän se kaikki on! Pidän peukkuja, että ne sappihapot ois kunnossa! *iso hali*



Miitsu! Onnea pikku sydämen pompottelusta! Yksi kauneimmista äänistä maailmassa! Älä sure tuon ukon tokaisua, sellasia mörököllejä ne on. Mä oon ihan varma, että kun massu kasvaa niin alkaa ukkokin suhtautua tosin, ihan niinkuin muutkin on sanoneet. Toivotaan ainakin! Ja se kirjahan ois sille varmasti hyvä joululahja! =)



Marieela! Kylläpä se sunkin ukko sanoi ikävästi. Kyllä pitäis näitä ukkoja ravistella välillä oikein isolla rukkasella!

Ja voi sua ja sun herra Idoa, sais jo loppua tuo kiusa!



Nekku! Voi harmitus, kun ette saaneet sitä asuntoa. Toivottavasti seuraavalla kerralla on parempi onni! Joko ootte ukon kanssa päässy sovintoon? Te ootte semmonen ihana onnenlintupariskunta, että varmaan pääsette pian riidoista yli! Voimia! =)



Katzu! Toivottavasti löysitte unelma-asuntonne ja vielä saattekin sen eli onnea lainaneuvotteluihin!



Matteusk! Varmaan nuo sun tuntemat potkut oli niitä ihan itteään! Mä luulin viimeksi tuntevani jo vk 14+? ekat liikkeet. Neuvolantäti ei uskonut, mutta ultralääkäri uskoi. Hänen mielestä se ei ollu lainkaan tavatonta varsinkin, koska istukka oli takana. Mä oon muutenkin aina ajatellu, että kun puhutaan, että alussa ne liikkeet on vaan ilmaa tms niin kylläpä kummasti ilmavaivat lisääntyy raskaana olevilla! =)



Hönttä! Voi ei, kyllä nyt on niin monta onnettomuutta truplien marraskuussa ollu, että sovitaan, että joulukuussa saadaan vaan paljon iloisia uutisia! *peukutus sille*



Nyt lopetan romaanin pukkaamisen ja haen lisää sumppia!





Voi, niitä Emmasannan kuulmisia vaankovasti ootellaan! Toivottavasti kaikki on hyvin!



Tuli muuten unista mieleen, että mä näin tässä yks yö sellasta unta, että synnytin kolmannen vauvan. Ja se oli ihan vanhan näkönen syntyessään, siis ei sillai söpösti vaan se oli tosi kaamean näköinen. Arvatkaas kun se uni jäi päähän pyörimään ja nyt mä aattelen, että jos se olikin joku enne.. Enhän mä tosiaankaan mikään nuori ole, jos se tarkotti että ois syytä unohtaa jo useemmat vauvat.. Ja madame mammakin sanoi ajat sitten ettei näe mulle enempää lapsia syntyvän..

Voi näitä murheita..



Nyt meen oikeesti..

Olin eilen sitten siellä neuvolalääkärissä. Kaikki oli ok. Sf-mitta 27cm ja painoa tullut yht. 3.3kg. Hemoglobiini 116...eli ei tarvi syödä rautaa ja vauvelin sydänäänet kuulu hienosti (ja liikkeet...ei pysyny hetkeekään paikallaan)!=)



Selkäsärkyyn lekuri käski syödä 8 tunnin välein 2 panadolia (niistä ei kyllä apua) ja maanataina labraan jotain testejä ottamaan (epäili että siellä ois joku tulehdus). Jos on niin sitten antibioottia ja jos ei ole mitään ja säryt jatkuu ni sitten vahvempia särkylääkkeitä.

Tukivyöstä kuulemma tuskin mitään hyötyä kun kipu yläselässä.



Iltapäivällä tyttö meni mun äidille hoitoon ja me lähettiin miehen kanssa kaupungille ruoka ja lahja ostoksille.

Enää ei puutu kuin pari pientä lahjaa!



Tänään ois tarkotus lähteä tapaamaan taas äitejä ja lapsukaisia ja iltapäivällä kaveri synttäreille!



Perjantaina olis parturi...ihanaa!! Viimeksi käynyt enne häitä elokuussa, et ois jo korkee aikakin!!!:) Sit sen jälkeen viemään kela papereita ja vakuutus juttuja!



ninnu: tervetuloa joukkoon!!! =)



talvikki: voi surkujen surku!!!=( Jaksamisia!!



federica: heippa ja tervetuloa!!



leanna: tosi inhottavaa tollasest kaatumiset!! Toivottavasti et oo kauhee kipee!!



emmasannan uutisia täälläkin kaivattais!!!



Mutta nyt mentävä taas pötkölleen sohvalle..sattuu selkää aivan järkysti! Palailen illalla jos säryt jossain vaiheessa helpottais!!

Mun kädet tärisee,kun kirjotan,että älkää välitäkö kirjotusvirheistä. Koulutaksi oli mennyt ojaan,autosta etulasi hajalle,Luojan kiitos,kukaan matkustajista ei ees loukkaantunut.Jos mun eskarilaiselle olis käynyt pahasti,mä en pysty ees aatteleen ajatusta loppuun.Kyyneleet kastelee tän näppäimistön.

Voi kamalaa, meni ihan kylmät väreet lukiessa.

Luojan kiitos kaikki ovat kunnossa. Kyllä oli taas onneksi pikkuisten suojelusenkelit valppaina!

[color=green]



Kylläpäs tosiaan on nyt vastoinkäymisiä!



Mulla makkarakeitto on tuloillaan. Porkkanat laitoin ja kiehumaan, kohta pitäisi pilkkoa perunat ja lisätä ne sinne. Mutta jos sitä ennen ehtisin kirjoittaa, kun tenavakin on nukkumassa :)



LEANNA: Hurjaa tuollainen kaatuminen, siinähän olisi voinut käydä vaikka miten pahasti! En kyllä ollenkaan ihmettele, että itsesi loukkasit, kun pikkuisesta koettaa huolehtia niin siinä tosiaan varmaan itsensä unohtaa kokonaan. Mä pyrin välttämään kokonaan tenavan kanssa menoa portaissa, koska pelkään juuri tuollaista kaatumista. Mutta teillähän se ei olisi mahdollista, kun on kerran sisällä portaat.



HÖNTTÄ: Onneksi oli varjelus matkassa eikä kenelläkään käynyt kuinkaan! Mutta kyllä tuollaisen läheltä piti -tilanteen sattuessa taas hetken katselee lasta ja kaikkia rakkaitaan taas hetken ajan uusin silmin.



AXE: Joo meidän koulussa on perinteisesti sekaryhmät, mutta meillä ei sellaista ollut. Aloitettiin kesken vuotta, jolloin ei valittu muita kuin meikäläisiä. Tietty onhan sit sellaisia tunteja, joissa on väkeä ihan sikin sokin, mutta meidän ryhmässä ei tosiaan ollut muita kuin mun oman alan opiskelijoita.



NEKKU: Ehkä tosiaan noista nyt tarjolla olleista asunnoista mikään ei ollut tarkoitettu teille. Kyllä hyvää kannattaa odottaa :)



Nyt olen melko varma, että sain jonkun tolkun tähän mun kiertoon. Tänään oli kolmatta aamua lämmöt koholla. Nyt siis luultavasti menossa kp 36/47. Vajaa pari viikkoa siis piinailtavaa.



Nyt menen paimentamaan sitä ruokaa. Ja tenavan vaipatkin pitäisi pestä.



[/color]

Mikähän truplia vaivaa?! Meille tulee aina plussat, mieshuolet ja muut ongelmat yhtä aikaa:)

Mulla ei ole nyt muuta ärsyttävää kuin opiskelu: 4 tehtävää 2 viikon aikana, ekan palautus huomenna. Harjoittelun ohessa ei hirveästi kiinnosta... Lisäksi tuleviin harjoitteluihin ilmoittautuminen tökkii nyt netin kautta ja pian siellä pitäis jo nimi olla.. *grrh*



[b]Federica:[/b] Moi! ;)



A kp4

Mä en ole edes ajatellut tehtävän tekoa, siirsin sen suosiolla huomiseksi:/

Kävin vaan kaverin ja sen pojan kans kävelyllä. Kohta pitäs lähteä spinningiin enkä mä tahdo millään jaksaa!!! Mutta luvattu mikä luvattu...

Täällä olin kyllä aamusella jo lukemassa mutta en kerinny kirjoittamaan..

Tytöllä oli koululääkärintarkastus ja sen jälkeen oli " ruhtinaalliset" 15 min. mahdollisuus jutella luokanopettajan kanssa jos jokin asia esim. mietitytti.

No se aika meni siinä et ope kertoi tytön taidoista jne ja kun viimein sain minä sanoa jos jotakin oli, niin ope suurinpirretien sivuutti asian hymähtämällä ja se siitä. No, tiedänpähän et rehtoriin kannattanee siis ottaa yhteyttä jos jokin mieltä painaa ;) Hyvä opettaja tuo tytön ope on, mutta sosiaaliset taidot vanhempiin sillä on aivan hukassa. Ei edes minuun katsonut/vilkaissut kun mulle puhui vaan tuijotti papreiehin ja pulpettiin.



No koululta poistuttua menin pojan kanssa puistoon -> ihana ilma viimein. Tosin lupasivat jo taas huomiselle lämpenevää ja mahdollisesti vesisadetta, great :( Tuolumi on kyllä niin maaginen joulutunteen-tuova-voima ettei tosikaan :)



Olipas taas sattunut ja tapahtunut. Onneks LEanna ei käyny pahemmin!



Hönttä, luojan kiitos oli suojelusenkeleitä matkalla!! Sen jälkeen ku me jouduttiin rekan runtelemaksi koko perhe, oon aina ennen matkaa tehny kaiken maailma rituaali jutut ja rukoukset ettei koskaan enää tarvisi moista kokea...



Axe, täällä ollaan ;) Tuuhan rupattelee. Poika meni nukkuu joten aikaa ois ;DDD



Vilkutukset täältäkin Feredicalle (?) meniköhän ees nikki oikein! Hieman kyl nyt hämmentää kun jo 2 tausta-" vakoilijaa" ilmaantuu saman aikaisesti ;)



Mutta juu, pidemmittä höpinöittä menen kts kun tytyö tuli koulusta :)



Marieela ja Paapero 10+4

Huh mitä kaikkee taas tapahtunut!! Onnkesi Leannalle ja muksulle ja Höntän muksulle ei käyny pahemmin :( miten tuntuukin että ilot ja surut menee täällä niin samaan tahtiin kaikille??



Mä oon viimein saanu väsymyksen tältä päivältä sivuun ja saanu jopa siivottua: Jes!!



On vaan jotenkin masentunut fiilis siitä eilisestä... näin yöllä untakin että miehellä oli toinen nainen.... No enpä varmaan ees yllättyis siis enää jos ois... En oo nimittäin ees kuullu siitä mitään: sillee virallisesti: soitti tänään et laitanko maksuun sen yhen laskun mutta en halunnu enempää jutella, sanoin vaan ok ja moi... Vaikka todennökösesti tuo mies vielä joskus ehkä tokenee oon jo miettiny että jos ei yhtään muutu voin kyllä kasvattaa tämän muksun ihan omineni: keskittyköön sitten ihan rauhassa siihe omaan elämään...



Pitäs vissii lähtä ulkoilemaan jossain vaiheessa: voisin kyllä pitää näitä vapaita enemmänkin: on vaan niin kivaa märehtiä yksin täällä kotosalla. Ei oo pakko mennä minnekkään....



Mutta ois vissii mentävä kehittelemään jotain suuhunpantavaa... Tuo uusi elämä saa nälän aikaan jatkuvasti... :) jotain positiivista siis tässäkin päivässä....

Federica: Moi!!



meillähän ilmaantuu uusia " vakoojia" kokoajan ;)

[b]Jellona:[/b] Kiitti ihanasta paketista!! :D Sun kortti päätyi meidän kiettiön pöydälle:)



[b]Nansku:[/b] Sä oli lasten kanssa lehdessä!! :)



[b]Nekku:[/b] kuinka meni eka työpäivä?

Meidän pitää mennä " virtuaalikävelylle" ?? ;)



Missä lehdessä Nansku ja lapset??? tahtoo mennä tutkimaan...



Mulle siis tosissaan on iskeny joku kotifiilistely: ei yhtään huvita mennä minnekkään. Joten lenkkikaveri ei ois pahitteex niin pääis ulos. En vaan jaksa ees soitella kellee kavereille kun en jaksa mitään höpistä. :) mä oon tosi seurallinen taas tänään...



Huomenna sitten taas iltavuoroon, ja päivällä pitäs mennä ostaa kummitytölle lahjaa *ei keksi mitä* tulevat käymään lauantaina.... Apua!! jotain parempaa pitäs keksii kun se on samalla joulu+synttärilahja. Lähtevät reissuun koko jouluksi..



Mutta läpinää löpinää.... Ihana pakkaskeli kyllä ulkona tänään!!

Mä olen huomannut sellaisen asian, että jos mulla ja ukolla (tai ylipäätään kellään) on sopimattomia asioita, niin se asia vaivaa ja pyörii päässä koko ajan. Ukko sen sijaan keskittyy työhönsä / harrastukseensa ja pystyy unohtamaan koko asian.



Eli voin kyllä Miitsu aivan täysin ymmärtää, että asia vaivaa sua! Onko teillä miehen kanssa pitkäänkin takana yhteistä taivalta?



Nekku, oletkos sä täällä meitin kaupungissa töissä vai jossain muualla? Sen liikkeen nimen perusteella en kyllä ainakaan osaa " paikallistaa" sitä tänne.



Näistä " vakoilijoista" puheen ollen, ettekö pelkää ollenkaan, että teidät tunnistetaan? Itse kirjoittelin tuon tenavan aikaan aktiivisesti odotus- ja vauvapuolelle ja täysin tunnistettavasti minäkin, puhuin lapsesta ihan hänen oikealla nimellään. Nyt olen sit tullut jotenkin varovaisemmaksi. Vaikka tiedän kyllä, että Suomessa on about 50 ihmistä ainakin, jotka tietää kuka tämän nikin takana on :)



Nyt huutaa

Niinpä kun kaikki ei oo kunnossa niin sitä kehittelee viel lisää ongelmia mielessään. Tähän asiaan ei varmaan mitään nopeeta ratkaisua oo olemassakaan: minä en voi muuttua muuksi ja mies ei voi nappia painamalla olla superinnoissaan raskaudesta. Meillä on kuitenkin pian 8v yhteistä taivalta takana että pitkään ollaan " sinnitelty" yhdessä.



välillä sitä miettii että kuka vaan pääsee näitä juttuja lukemaan ja voi tunnistaa: kukaan ei oo mulle sanonu viel että ois tunnistanu, mutta mistäs sitä tietää koskaan... Yritän välillä vähän miettiä etten ainakaan kenenkään kaverin juttuja paljastais, mutta omista jutuista ei niin väliksi: kaikille kuitenkin kaiken aina höpötän...

Älkäähän nyt näistä = meistä :) vakoilijoista nokkiinne ottako! Teidän " jutteluanne" on niin valtavan viihdyttävää seurailla (kun muilta kiireiltänsä ehtii).



Ja vielä pikku lisäys; Pahoittelut kaikille vastoinkäymisiä kokeneille, myös mun kurkkua kuristaa aina, jos lapsille tapahtuu jotain - vaikka kuinka pientä.

Mä ymmärrän hyvin sun fiiliksen :((( Voi kunpa sun mies tajuis tyhmyytensä ja sais sut piristettyä anteeksi pyytämisellä jne jne. Laitas sen numero mulle niin mä hiukan vihjaan sille ;DD Ja mäkin olisin valmis lenkkikaveriksi heti ;) Voitas yhdessä maanitella miehet alimpaan rakoon ;DD Täälläkin se vois helpottaa:/

Mä muistan kuule edellises raskaudes yhden miehen tekemän typeryyden, ja voinen sanoa et niitä ei aina kykene unohtamaan vaikka haluais. Musta tuossa neuvolan opuksessa oli hyväpointti tuleville isille -> Ajattele mitä sanot raskaana olevalle kumppanillesi. Raskaana ollessa tunteet voimistavat kymmenkertaiseksi loukkauksen ja tämä voi aiheuttaa sen, ettei tuo loukkaus koskaan unohdu, edes raskauden jälkeen.

Oli sen verran osuvasti sanottu ;)



Ninnu, kyllä se välillä mietityttää, mut olen sitä mieltä et kun ei ole luurankoja kaapissa, ei ole pelättävää. Ja toisaalta toivon et yks ihminen tunnistas mut et tietäs miltä musta on tuntunut erään tapahtuman jälkeen ;D (pojan kummitäti). mutta kuitenkin yleisesti ajatellen, eihän se mukavaa olis jos esim. naapurit tunnistas tai joku muu vastenmielinen tyyppi ;)



Nekku, mites tosiaan harjoittelus meni????

mutta missä viipyy Emmasanna?? Pliis,tuu jo pian...



miitsulle kovasti jaksuja,noilla miesten putkiaivoilla ei aina näitä asioita ymmärretä,joten koitahan kestää!!



Mulle tuli niin jouluinen mieli,kun poika tuli eskarista ja toi mulle semmosen itse askartelemansa joulutähden,aivan ihanan ;´) Ja kaiketi se aamupäivänen säikähdys edesauttoi asiaa,mutta nyt on nautittu tästä päivästä koko rahan edestä :D



Tuli tos mieleen,kun kuuntelemme joululauluja,että mikä joululaulu teillä on semmonen,että se on ikäänkuin pakko kuulla,että joulu tunnelma tulee? Mulla se on ollut pikkutytöstä asti Sylvian joululaulu ja se täytyy tulla radiosta ja sit voi niinku Joulu alkaa :D



Niin ja jos nyt joku mut on täältä tunnistanut,niin se on voi voi. Harmi kun sen päivistä ei sit enää muuta tuukaan,kun sen pitää raukan istua koneella ettimäs,että mitähän se hönttä tälläkerralla on sinne höpissyt :)