Lapsi 2,5v ja uuden miehen tutustuttaminen?

Itse kuitenkin ajattelen, että miksi kiirehtiä? Lapsesi on niin pieni, että hänen elämänsä on aivan järjestyksessätälläkin hetkellä: äiti lähivanhempana ja isää tapaa säännöllisesti. Arjen tutut rutiinit. Lapsesi ei saa mitään irti uudesta miehestäsi, hän pärjää ilmankin aivan hyvin. Miksi et tapailisi miestäsi puoli vuotta esimerkiksi, ja sitten esittelisit lapsellesi. Ihan vaan sen takia, että näet, että suhde toimii ja ja sillä on tulevaisuutta. Lapsen elämää on turha sekoittaa ennen kuin on varma yhteisestä tulevaisuudesta. Näin itse tekisin, jos jäisin yh:ksi.

Itse kuitenkin ajattelen, että miksi kiirehtiä? Lapsesi on niin pieni, että hänen elämänsä on aivan järjestyksessätälläkin hetkellä: äiti lähivanhempana ja isää tapaa säännöllisesti. Arjen tutut rutiinit. Lapsesi ei saa mitään irti uudesta miehestäsi, hän pärjää ilmankin aivan hyvin. Miksi et tapailisi miestäsi puoli vuotta esimerkiksi, ja sitten esittelisit lapsellesi. Ihan vaan sen takia, että näet, että suhde toimii ja ja sillä on tulevaisuutta. Lapsen elämää on turha sekoittaa ennen kuin on varma yhteisestä tulevaisuudesta. Näin itse tekisin, jos jäisin yh:ksi.

Olemme kyllä jo tapailleet tässä noin 5 kuukautta ja olen aivan varma, että tämä suhde kestää kyllä pitemmän aikaa ja toivon mukaan loppuelämäni :)

miehestä myös tuntuu, ettei tunne minua kokonaan kun ei näe minua oikeassa arjessa...

Mä tekisin tai olen tehnyt niin, että ensin pari vuotta seurusteltiin, sitten tutustutin ja kun siinä oli kulunut riittävästi aikaa, ehkä vuosi noi, niin muutimme yhteen.



Mä olin yhden virheen jo tehnyt, mennyt yhteen liian nopsaan, en siis halunnut uudestaan sitä tehdä.



Yksilöllisiä nämä ovat, mutta aika kovalta tuntuu tuo tahti. Minusta ette ajattele asiaa lapsen kannalta. Hänellä on ikää reilut 2,5 vuotta ja jo monta isoa muutosta elämässä.

Olen yh, eikä juuri nyt ole ketään miestä esiteltäväksi. Mutta kun se tilanne joskus koittaa, tuon miehen elämäämme niin kuin kenet tahansa uuden ystävän. En tuo mitenkään esille että kyseessä on joku erikoistapaus, saati tuleva isäpuoli tms. Aivan samoin kuin jos tykästyisin kehen tahansa ystävään, en hehkuta lapselle et tässä on äidin uusi bestis.

että sulla on uusi mies?



Mun mielestä olisi fiksua kertoa hänelle ensin ja vasta sitten tutustuttaa lapsi uuteen mieheen, jotta isänsä osaisi ottaa lapsen ajatukset ja jutut oikealla tasolla vastaan ja huomioon.

Minusta uusi suhde kannattaa ottaa jo varhaisessa vaiheessa osaksi koko elämää, lapsineen kaikkineen. en pitkään seurustelisi, ellen lapsia tapaisi ja kodin arkea näkisi.

Ei lapsi sitä uutta puolisoa isälleen tai äidilleen kaipaa.

ovat tulleet lapselle tutuksi ihan luonnollisissa arkisissa tilanteissa; lähdetty yhtä aikaa kauppaan, tavattu kaupungilla, käyty kylässä jne.

Olemme seurustelleet 5kk noin. Ja myös niin kauan tuntenut. olemee tienneet toisemme vuosia mutta ei kovinkaan hyvin. ex-miehelle olen kertonut että tapailen toista.



On vähän hankalaa elää niin ettei lapsi tapaa tätä miesystävääni.. Sen takia olen ajatellut että voisivat alkaa jo tapaamaan :D uusi miesystäväni kuitenkin haluaa nähdä lapseni ja minkälainen ihminen olen normaali arjessa... Ei tässä nyt yhteen olla muuttamassa tai muutakaan sellaista, kyseessä tutustumisvaihe kuitenkin vielä.

Kuten myös sisarus, jonka sain myöhemmin.

Ja sanot sitä miestä kaveriksi, ystäväksi.

Mitä tahansa luontevaa ja mukavaa, samaa kuin tekisit kenen tahansa uuden kaverin kanssa, johon olet tutustumassa.

Olen yh, eikä juuri nyt ole ketään miestä esiteltäväksi. Mutta kun se tilanne joskus koittaa, tuon miehen elämäämme niin kuin kenet tahansa uuden ystävän. En tuo mitenkään esille että kyseessä on joku erikoistapaus, saati tuleva isäpuoli tms. Aivan samoin kuin jos tykästyisin kehen tahansa ystävään, en hehkuta lapselle et tässä on äidin uusi bestis.

Itse olin kanssa yh, lapseni tosin ei ikinä tapaa isäänsä... Mutta, tapasin ihanan miehen lapseni juuri täytettyä 2 v. Toki aluksi tapailin miestä ihan kaksin, mutta jossain vaiheessa mies kävi meillä kahvilla tms niin kuin muutkin ystävät. Ei lapselleni ole koskaan toitotettu, että tässä äidin miesystävä ja sulle miehenmalli tms. On ollut mukana arjessa tämä mies jo kaksi vuotta, yhdessä ei asuta, mutta kolmistaan ja miesten lasten kanssa porukalla joskus jotain touhutaan. ei siitä tutustuttamisesta isoa numeroa kannata tehdä.

Olen yh, eikä juuri nyt ole ketään miestä esiteltäväksi. Mutta kun se tilanne joskus koittaa, tuon miehen elämäämme niin kuin kenet tahansa uuden ystävän. En tuo mitenkään esille että kyseessä on joku erikoistapaus, saati tuleva isäpuoli tms. Aivan samoin kuin jos tykästyisin kehen tahansa ystävään, en hehkuta lapselle et tässä on äidin uusi bestis.

Itse olin kanssa yh, lapseni tosin ei ikinä tapaa isäänsä... Mutta, tapasin ihanan miehen lapseni juuri täytettyä 2 v. Toki aluksi tapailin miestä ihan kaksin, mutta jossain vaiheessa mies kävi meillä kahvilla tms niin kuin muutkin ystävät. Ei lapselleni ole koskaan toitotettu, että tässä äidin miesystävä ja sulle miehenmalli tms. On ollut mukana arjessa tämä mies jo kaksi vuotta, yhdessä ei asuta, mutta kolmistaan ja miesten lasten kanssa porukalla joskus jotain touhutaan. ei siitä tutustuttamisesta isoa numeroa kannata tehdä.

No katsotaan, kutsun miehen ekaa kertaa meille niin että lapsi on kotona nyt viikonloppuna kahville. Välimatkaa meillä on kylläkin 150km, joten joutuu jäädä pidemmäksi ajaksi kuin tunniksi. Toivotaan, että hyvin menee. Itseäni jännittää ja varmaankin ihan turhaan :)

Onhan se jännittävää! Mutta yritä ottaa mahdollisimman rennosti, tehkää normijuttuja, eikä mitään numeroa tapaamisesta!

tutustumisvaiheessa totuttaa lapsi johonkin ukkoon. Me seurustelimme 2 vuotta ennenkuin totutimme lapset ukkoon. Se on minusta minimi.

uuden X lapsen elämään. Sitä ennen utsisin kaiken menneen esille.