A U T T A K A A ! :-(

meillä on paljon selvittämättömiä ristiriitoja ja käydään nyt pariterapiassa. Mies haluaisi seksiä usein, mutta ei vaan nappaa. Ei ole kiva olla pihtarikaan, koska riitaahan siitä vaan tulee, mutta en vaan voi harrastaa seksiä väkisin. Joskus innostun ja silloin seksi on hyvää ja kivaa. Mulla on ilmeisesti jotain estoja, koska seksiin " antautuminen" on välillä niin vastenmielistä. Tuntuu myös itsestä pahalta ja hävettävältä kun ihmisen kosketus, jota kuitenkin rakastan tuntuu niin yököttävältä joskus. Tuntuu, että alan huutamaan jos hän koskee.



Olisi ihanaa omata toimiva seksielämä. Olkaa onnellisia te, joilla ei näitä pulmia ole.

Entä sellaisissa tapauksissa kun miehen ruumiin koskeminen ajatuksenakin ahdistaa? :(

Ehkä miesvartalo ei olekaan teille se luontevin kumppanin vartaloksi?

Siksi mies ällöttää teitä, kun toimitte itseänne vastaan.

Välillä suutelu on yököttänyt eikä koko mies ole kiihottanut yhtään. Sitten on taas tullut parempia aikoja. Nytkin pidän kovasti suutelusta ja nautin seksistä mieheni kanssa.



Sanoisin, että älä ihmeessä heitä kirvestä kaivoon, vaan puhukaa ajatuksistanne ja toiveistanne ja miettikää, voisitteko muuttaa jotain seksielämässänne... Pienetkin muutokset voivat piristää kummasti! :)

Nämä asiat saattavat (huom. saattavat) aiheuttaa haluttomuutta ja yökötystäkin. Minä en pystynyt raskausaikana suutelemaan ollenkaan, kun alkoi heti oksettaa. Olen samaa mieltä myös tuosta, että ratkaisemattomat ongelmat heijastuvat seksiin.

elämämme on rikasta, teemme kaikenlaista kivaa yhdessä, matkustelemme ym. olemme ollet yhdessä melkein kahdeksan vuotta. minulla on muutama pitkä suhde takana jo tätä suhdetta ennen, ja parin-kolmen vuoden sisällä päädyn aina samaan tilanteeseen: en enää halua seksuaalisesti miestäni. hänestä tulee kaveri, kumppani, melkein kuin sukulainen. suutelu tuntuu liian intiimiltä, melkein vastenmieliseltä - ei kaveria suudella! seksi sujuu juuri ja juuri, mieheni haluaa minua kovasti, ja minä mukaudun....



minulla on rakastaja, jonka kanssa toteutan seksuaalisia fantasioitani. suutelemme tuntikausia! hän on minulle eroottinen mies, kun taas vakikumppanini kanssa jaan arkipäivän ilot ja surut. täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen tilanteeseen!

Vierailija:

Siksi mies ällöttää teitä, kun toimitte itseänne vastaan.

Etkö koskaan haluaisi rakastajasi kanssa yhteen, siis " katseenkestävästi" ?

kuin luopua kokonaan seksistä tai sitten käydä vieraissa..

Siis pitkässä suhteessa.



Haluaisin kuitenkin uskoa siihen, että yli kolmikymppisetkin harrastavat hyvää seksiä avioliitoissaan.



Eikö kukaan löydä sitä kadonnutta halua muistelemalla niitä kiihkeitä alkuaikoja? Tai muistuttamalla itselleen, ettei mikään maailmassa ole varmaa ja pysyvää, ei edes se oma tohvelimies. Menettämisen pelko tai sen muistaminen, ettei toinen ole itsestäänselvyys voisi ehkä palauttaa tunteita.



nim. haluan uskoa pitkäikäisiin seksiavioliittoihin!!!!!

että naisen kanssa olisi paremmin / olenko lesbo tai bi...

Mutta en mä nyt ehkä tässä äitinä, vaimona ja yli 30v ryntää kokeilemaan, että olisko syytä tulla ulos kaapista, heh...

Mutta periaatteessa tällaistakin voi olla osalla takana, ei täysin mahdotonta siis.

Yksi lause vain pomppasi tekstistäsi tajuntaan.

Vierailija:

En halua nykyään että hän suutelee rakastellessa, koska mua alkaa inhottaa.

Jos mun mies ei haluaisi, että mä suutelen häntä, kun rakastellaan, en itsekään ehdottelisi seksiä kovin aktiivisesti. Mut täytyy haluta kokonaan tai sitten ei ollenkaan.

Karmeaa myöntää, mutta meillä ei ole harrastettu seksiä puoleentoista vuoteen. Eli sen jälkeen, kun aloin odottaa kuopusta. Koko ajatuskin ahdistaa. Ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Tällä hetkellä tuntuu, ettei koko äijä kiinnosta, vaikka periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta kun olemma samaan aikaan kotona (jota tapahtuu aika vähän) niin minua ahdistaa jo sekin. Nyt olen muutaman kerran tavannut yhtä opiskelutoveriani ja häneen tunnen vetoa aivan hirveästi, vaikka en myönnäkään olevani ihastunut, mutta voisin suudella hänen kanssaan tuntikausia. Mieheni en anna edes tulla lähelle. En ymmärrä tällaista enkä ymmärrä mitä järkeä tässä elämässä on. Mutta olen tullut siihen tulöokseen, että en usko, että ihmistä on kuitenkaan tarkoitettu elämään yhden ja saman kumppanin kanssa koko elämää. (Itse olen siis kolmekymppinen, miehen kanssa oltu seitsemän vuotta, joista kolme naimisissa ja nyt jo tuntuu tältä...)

Eli tavallaan on kiva kuulla että muillakin on samanlaisia ongelmia. Itse olen jo jonkin aikaa miettinyt, että mikä minussa on vikana. Olen ollut jo vuosia mieheni kanssa ja tavallinen kotielämä sujuu ja voisin ajatella viettäväni mukavaa perhe-elämää hänen kanssaan. Mutta jostain syystä en enää voi ajatellakaan seksiä hänen kanssaan, ei vain kiinnosta yhtään. Aluksi kuvittelin että en vain ole seksuaalisesti aktiivinen ihminen, mutta sitten tapasin miehen, jota kohtaan tunsin intohimoa ja jonka kanssa olisin voinut tehdä ihan mitä tahansa. Nyt olen kovasti yrittänyt miettiä että mikähän tässä tilanteessa olisi paras ratkaisu eli siis yrittääkö jatkaa parisuhdetta vai erota? Tällaisessa tilanteessa en minä eikä miehenikään voi kovin kauaa elää.