Lue keskustelun säännöt.
Lapseni eivät tunne serkkujaan yhtään.
27.10.2012 |
Veljeni meni naimisiin hirviön kanssa, joka ei anna lastensa leikkiä normaalisti. Kaverit valitaan sosiaalisin perustein, pinnallisuus tuntuu elämässä olevan rahan ohella tärkeintä. Se, miten elämä näyttäytyy muiden silmissä, on äärimmäisen merkityksellistä.
Meillä on veljen kanssa samanikäiset lapset, molemmilla kolme ja kaikki viiden vuoden sisään syntyneitä. Asutaan 2km päässä toisistamme.
Kälyllä on hirveän suuri valta heidän parisuhteessaan, veli on voimaton. Olen sata kertaa pyytänyt veljeä tuomaan lapsiaan meille, mutta ikinä ei sovi. Aina on jotain muuta menoa tai joku muu tulossa kylään (ja sitten Facebookista luen kälyn sivulta, että on tylsää, kun ei ole mitään tekemistä..).
Kälylle sosiaalisen verkoston luominen on ihan hirveän tärkeää, mutta haluaa hallita sitä. Me emme kelpaa, koska en ole akateeminen. En ole mitään. Lukion käynyt kotiäiti vain. Käly kerää lapsikavereita korkeasti koulutetuista perheistä, menestyjistä ja yritysmaailman huipulta. Tai siis niiden lapsista. Ujuttautuu samoihin muskareihin ja ajaa kaupungin toiselle laidalle leikkipuistoon, jos tietää jonkun "Suuren Nimen" käyvän siellä ulkoiluttamassa jälkikasvuaan.
Minua surettaa tämä. Olin veljeni kanssa tosi läheinen ennen kuin tutustui tähän hirviöön ja nai sen. Meidän suku ei kelpaa hänelle ollenkaan, ei edes isovanhempien hoitoapu.
Lapsemme eivät varmaan ikinä tule tutustumaan serkkuihinsa.
Kommentit (18)
Mutta jos ap:lle oikeasti asia olisi tärkeä, niin kai menisit lapsinesi sinne oven taakse jonakin päivänä ja tunkisit kylään. Vaikka sellaisena hetkenä kun käly ei ole kotona. Tai kirjoittaisit hänen seinälleen, että hei, tulkaa lasten kanssa käymään, ja muistuttaisit asiasta siellä seinällä niin kauan että tulevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tule toimeen kälyni enkä miehen suvun kanssa, mutta mies saa pitää välejä perheeseensä ihan vapaasti eikä edes sallisi minun puuttua asiaan. Hän kyläilee lasten kanssa siskollaan, he tekevät yhteisiä mökkireissuja ja muitakin reissuja ja toki mieheni saa kutsua siksonsa lapsineen kylään meillekin milloin haluaa. Toki aina saisin olla mukana, mutta mieluummin teen silloin omia juttuja.
Syytä veljeäsi tilanteesta. Hän se tässä valintansa on tehnyt.
Nosta kissa pöydällesi veljesi kanssa. En minäkään puutu mieheni ja siskonsa väleihin. En siedä miehen siskoa, mutta en sekaannu heidän väleihinsä. Serkukset ovat paljonkin tekemisissä keskenään.
Meillä melkein samanlainen tilanne mutta kyse mun miehen veljestä ja hänen hirviörouvastaan. Kamalan kuluttavaa tämä koko perheelle ja suvulle. Tämäkin hirviörouva erottanut miehensä koko suvusta ja perheestä vahvistaen vain kokoajan omia sukulaisiaan ja niiiin rakkaita ystäviään. Mieheni ja hänen veljen vanhemmat kelpaavat tasan lapsenhoitajiksi, ei muuhun. "kivaa" kuulla että emme ole ainoita joiden perheeseen tällainen käärme on päässyt luikertelemaan...
Meillä melkein samanlainen tilanne mutta kyse mun miehen veljestä ja hänen hirviörouvastaan. Kamalan kuluttavaa tämä koko perheelle ja suvulle. Tämäkin hirviörouva erottanut miehensä koko suvusta ja perheestä vahvistaen vain kokoajan omia sukulaisiaan ja niiiin rakkaita ystäviään. Mieheni ja hänen veljen vanhemmat kelpaavat tasan lapsenhoitajiksi, ei muuhun. "kivaa" kuulla että emme ole ainoita joiden perheeseen tällainen käärme on päässyt luikertelemaan...
Joskus toivon, että tuo pinnallisuuden kupla puhkeaisi ja käly tajuaisi, mitä on tekemässä. Onhan hänellä nyt kavereita vaikka muille jakaa ja näitä Suuria Nimiä siellä ja täällä ja jalkaa ovenvälissä tulevaisuutta ajatellen ties mihin. Haluaa lapsistaan menestyjiä ja sehän onnistuu, kun on joka suuntaan ovet auki johtoportaisiin.
Tulee jotenkin niin likainen olo, jos ollaan vahingossa samaan aikaan jossain juhlissa. Hyvin harvoin tosin. Mutta joissain pakollisissa, kuten kolmannen veljen häissä, jonne käly pitkin hampain suvaitsi saapua. Serkukset leikkivät iloisesti keskenään jossain leikkinurkassa, mutta käly tuli hakemaan heidät pois ja istutti viereensä "istumaan nätisti, eikä riehumaan". Siinäpä istuivat kaikki kolme 1v-5v lapset kaksi tuntia katsomassa ohjelmaa, kun muut lapset leikkivät. Käly ei antanut lastensa tulla mihinkään kuvaan, ettei vaan vahingossakaan joku sitten tunnistaisi hänen lastensa olleen tällaisissa ei-akateemisissa hirveissä kotoisissa häissä.
En haluaisikaan olla missään tekemisissä kälyn kanssa, mutta haluaisin lasten tuntevan serkkunsa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 vuotta vanhempi ja vastakkaista sukupuolta eikä lisää serkkuja tule. että se siitä.
Meillä melkein samanlainen tilanne mutta kyse mun miehen veljestä ja hänen hirviörouvastaan. Kamalan kuluttavaa tämä koko perheelle ja suvulle. Tämäkin hirviörouva erottanut miehensä koko suvusta ja perheestä vahvistaen vain kokoajan omia sukulaisiaan ja niiiin rakkaita ystäviään. Mieheni ja hänen veljen vanhemmat kelpaavat tasan lapsenhoitajiksi, ei muuhun. "kivaa" kuulla että emme ole ainoita joiden perheeseen tällainen käärme on päässyt luikertelemaan...
Joskus toivon, että tuo pinnallisuuden kupla puhkeaisi ja käly tajuaisi, mitä on tekemässä. Onhan hänellä nyt kavereita vaikka muille jakaa ja näitä Suuria Nimiä siellä ja täällä ja jalkaa ovenvälissä tulevaisuutta ajatellen ties mihin. Haluaa lapsistaan menestyjiä ja sehän onnistuu, kun on joka suuntaan ovet auki johtoportaisiin.
Tulee jotenkin niin likainen olo, jos ollaan vahingossa samaan aikaan jossain juhlissa. Hyvin harvoin tosin. Mutta joissain pakollisissa, kuten kolmannen veljen häissä, jonne käly pitkin hampain suvaitsi saapua. Serkukset leikkivät iloisesti keskenään jossain leikkinurkassa, mutta käly tuli hakemaan heidät pois ja istutti viereensä "istumaan nätisti, eikä riehumaan". Siinäpä istuivat kaikki kolme 1v-5v lapset kaksi tuntia katsomassa ohjelmaa, kun muut lapset leikkivät. Käly ei antanut lastensa tulla mihinkään kuvaan, ettei vaan vahingossakaan joku sitten tunnistaisi hänen lastensa olleen tällaisissa ei-akateemisissa hirveissä kotoisissa häissä.
En haluaisikaan olla missään tekemisissä kälyn kanssa, mutta haluaisin lasten tuntevan serkkunsa.
ap
ja ennen kaikkea se et ne lapset joutuu elämään noin karsean äidin lapsina:((( Ja kyllä suku on tärkeä, meillä lasten serkut on lähes sisaruksia, tosi tärkeitä ja läheisiä. Ja vanhemmat pitävät mölyt mahassaan, vaikka eivät niin aina samasta puusta olekaan. Mut eihän tuollaiselle k***päälle mitään voi, jos ei veljeskään halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
About noin mieheni suku ajattelee minusta! Kun eivät halua nähdä asiaa mieheni kannalta. On helpompaa ajatella, että vaimo on hirviö, joka estää tapaamiset kuin tajuta, että mies on se jolla on vapaat kädet ottaa lapset ja lähteä sukuloimaan.
Omasta mielestäni meillä eletään erittäin tavallista lapsiperheen elämää, miehen suvun mielestä ollaan akateemisia hienohelmoja. Lasten serkut tulevat moniongelmaisesta perheestä. Oma arki ja omat ongelmat on jo tarpeeksi isoja ilman, että kuuntelen lisäksi niitä joiden katson olevan itseaiheitettuja. Ja ongelmat näkyvät myös lasten käytöksessä, valitettavasti.
About noin mieheni suku ajattelee minusta! Kun eivät halua nähdä asiaa mieheni kannalta. On helpompaa ajatella, että vaimo on hirviö, joka estää tapaamiset kuin tajuta, että mies on se jolla on vapaat kädet ottaa lapset ja lähteä sukuloimaan.
Omasta mielestäni meillä eletään erittäin tavallista lapsiperheen elämää, miehen suvun mielestä ollaan akateemisia hienohelmoja. Lasten serkut tulevat moniongelmaisesta perheestä. Oma arki ja omat ongelmat on jo tarpeeksi isoja ilman, että kuuntelen lisäksi niitä joiden katson olevan itseaiheitettuja. Ja ongelmat näkyvät myös lasten käytöksessä, valitettavasti.
jostain ongelmaperheistä. Meillä ei ole minkäänlaisia ongelmia, emme vain ole akateemisia. Olemma onnellisia ihmisiä, aivan tavallisia, hoidamme kaikki asiat hyvin ja kaikki sujuu. Avioliitto on onnellinen, lapset terveitä. Asumme kaiken lisäksi hyvällä ja arvostetulla asuinalueella. Ainut vikamme on tuo koulutustaso.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
About noin mieheni suku ajattelee minusta! Kun eivät halua nähdä asiaa mieheni kannalta. On helpompaa ajatella, että vaimo on hirviö, joka estää tapaamiset kuin tajuta, että mies on se jolla on vapaat kädet ottaa lapset ja lähteä sukuloimaan.
Omasta mielestäni meillä eletään erittäin tavallista lapsiperheen elämää, miehen suvun mielestä ollaan akateemisia hienohelmoja. Lasten serkut tulevat moniongelmaisesta perheestä. Oma arki ja omat ongelmat on jo tarpeeksi isoja ilman, että kuuntelen lisäksi niitä joiden katson olevan itseaiheitettuja. Ja ongelmat näkyvät myös lasten käytöksessä, valitettavasti.
kärsi tuollaisesta suvaitsemattomuudesta ja kontrolloinnista? Jos olet itse fiksu, teet myös fiksun aloitteen. Mä en tuntenut isoisääni ollenkaan kaltaistesi aikuisten takia; on todella suuri menetys mun elämässä. On törkeää kieltää lapsilta sekrkut omien asenteiden vuoksi. Aikuisena lapset voivat tarvita tukiverkkkoa monestakin syystä, mutta sitä ei sitä ventovieraiden kesken ole. Tosi itsekästä. Ja inhottava teko lapsille.
Meillä on tuo tilanne, ja minä se hirviökäly.
Ongelmana on se, että meillä on mukavat, "helpot" ja kivat lapset, miehen puolen suvussa lapsia ei ole kasvatettu lainkaan. He rikkovat kyläillessään meidän lasten tavarat, varastavat itselleen mieluisia esineitä jne. Kiroilevat, haistattelevat ja ovat kaikin tavoin kamalia.
Mies on aikanaan taistellut itsensä pois perheestään ja suvustaan eikä halua palata. Häntä inhottaa se, että muita ei oteta huomioon, häissäkin toinen veljensä oli farkuissa ja mainoshupparissa (35v! mies) pelkkänä protestina sille, että halusimme kirkkohäät (kuulumme molemmat kirkkoon, miehen suvusta suurin osa ei).
Minä käy tahallani leikkipuistossa kaupungin toisella laidalla, jotta ei tarvitsisi nähdä kälyä ja tämän lapsia. Isoäitiä meillä ei tarvita hoitajana, koska pystyn hoitamaan lapset ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä melkein samanlainen tilanne mutta kyse mun miehen veljestä ja hänen hirviörouvastaan. Kamalan kuluttavaa tämä koko perheelle ja suvulle. Tämäkin hirviörouva erottanut miehensä koko suvusta ja perheestä vahvistaen vain kokoajan omia sukulaisiaan ja niiiin rakkaita ystäviään. Mieheni ja hänen veljen vanhemmat kelpaavat tasan lapsenhoitajiksi, ei muuhun. "kivaa" kuulla että emme ole ainoita joiden perheeseen tällainen käärme on päässyt luikertelemaan...
Joskus toivon, että tuo pinnallisuuden kupla puhkeaisi ja käly tajuaisi, mitä on tekemässä. Onhan hänellä nyt kavereita vaikka muille jakaa ja näitä Suuria Nimiä siellä ja täällä ja jalkaa ovenvälissä tulevaisuutta ajatellen ties mihin. Haluaa lapsistaan menestyjiä ja sehän onnistuu, kun on joka suuntaan ovet auki johtoportaisiin. Tulee jotenkin niin likainen olo, jos ollaan vahingossa samaan aikaan jossain juhlissa. Hyvin harvoin tosin. Mutta joissain pakollisissa, kuten kolmannen veljen häissä, jonne käly pitkin hampain suvaitsi saapua. Serkukset leikkivät iloisesti keskenään jossain leikkinurkassa, mutta käly tuli hakemaan heidät pois ja istutti viereensä "istumaan nätisti, eikä riehumaan". Siinäpä istuivat kaikki kolme 1v-5v lapset kaksi tuntia katsomassa ohjelmaa, kun muut lapset leikkivät. Käly ei antanut lastensa tulla mihinkään kuvaan, ettei vaan vahingossakaan joku sitten tunnistaisi hänen lastensa olleen tällaisissa ei-akateemisissa hirveissä kotoisissa häissä. En haluaisikaan olla missään tekemisissä kälyn kanssa, mutta haluaisin lasten tuntevan serkkunsa. ap
käly teki ihan oikein opettaessaan lapsilleen, että kun joku näkee vaivaa ja suunnittelee ohjelman, niin sitten sitä voi rauhassa seurata. Leikkiä voi kotonakin.
pitäisi tuntea serkkunsa???
Olen nähnyt omat serkkuni kerran, mummoni hautajaisissa vuonna 1981. Eikä ole niitä yhtään ikävä.
Sinun lapsesi siis eivät ole nähneet serkkujaan kertaakaan??? Ettet liiottelisi. Jos näkevät edes kerran vuodessa, tulee tunne että on serkkuja olemassa, ja se riittää.
Minä en ole koskaan ollut serkkujeni kanssa missään tekemisissä. Eivät tosin ole saman ikäisiä vaan kolmesta kahdeksaan vuotta vanhempia.
Mulla ei onneksi ole siskoja eikä veljiä, niin eipä ole lapsilla serkkupulmiakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle, joka sanoit ettet tuntenut iso-isääsi. Ehkä hyvä niin? Miehen sisaret jättävät vanhemmilleen lapsensa hoitoon jatkuvasti, minä en luota ihmisiin, joilla myrkkykasvit ja pesuaineet 1veen ulottuvilla, 3vee kertoo kyläilystään että katsottiin aikuisten ohjelmia, puhutaan lasten kuulleen hirveitä juttuja, kenestäkään ei ole hyvää sanottavaa, perheen sisäinen kommunikaatio on vittuilua, muu tulkitaan akateemiseksi hienosteluksi.
Vanhempien tehtävä on suojella lapsiaan. Kuten joku tuossa sanoi hyvin niin miehen puolen suvussa ei oteta muita huomioon ja mies on siihen kyllästynyt. Miehen vastuullaan se on pitää huolta, että lapsensa tutustuvat sukuunsa. Hän ajattelee, että tuttuus riittää, syvempää ei tarvita. 20 vuoden aikana ykisikään ihminen sieltä ei ole kysynyt mitä meille kuuluu (edes mieheltä) niin että vastaus olisi oikeasti kuunneltu. Keskustelu kääntyy aina siihen mistä saa jauhelihaa halvalla (rahasta ei ole pula).
Olen samaa mieltä siitä, että turvaverkkoa tarvitaan! Onneksi sellainen on muualta sukulaisista ja ystävistä.
Ap: omassa lähipiirissä on amisihmisiä, mutta jostain syystä miehen suku näkee vain sen akateemisuuden. Eli en todellakaan ymmärrä sitä miksi jollekin se akateemisuuden puute olisi este... Kurjaa jos näin on. Olen erittäin akateemisessa työyhteisössä ja sielläkään en kyllä tuohon kuvaamaasi asenteeseen ole törmännyt.
Kukaan ei voi erottaa ihmistä suvustaan kuin suvun jäsen ITSE!! Menkää itseenne ja katsokaa peiliin, olisko teillä kuitenkin osuutta asiaan?!
Ja kuka on niin hirveä, että koko suku rasittuu? Miten se voi rasittua kun eikös se hirviövaimo just ole erottanut ne? :D
hankkikaa elämä!
Meillä melkein samanlainen tilanne mutta kyse mun miehen veljestä ja hänen hirviörouvastaan. Kamalan kuluttavaa tämä koko perheelle ja suvulle. Tämäkin hirviörouva erottanut miehensä koko suvusta ja perheestä vahvistaen vain kokoajan omia sukulaisiaan ja niiiin rakkaita ystäviään. Mieheni ja hänen veljen vanhemmat kelpaavat tasan lapsenhoitajiksi, ei muuhun. "kivaa" kuulla että emme ole ainoita joiden perheeseen tällainen käärme on päässyt luikertelemaan...
Sinulle, joka sanoit ettet tuntenut iso-isääsi. Ehkä hyvä niin? Miehen sisaret jättävät vanhemmilleen lapsensa hoitoon jatkuvasti, minä en luota ihmisiin, joilla myrkkykasvit ja pesuaineet 1veen ulottuvilla, 3vee kertoo kyläilystään että katsottiin aikuisten ohjelmia, puhutaan lasten kuulleen hirveitä juttuja, kenestäkään ei ole hyvää sanottavaa, perheen sisäinen kommunikaatio on vittuilua, muu tulkitaan akateemiseksi hienosteluksi.
Vanhempien tehtävä on suojella lapsiaan. Kuten joku tuossa sanoi hyvin niin miehen puolen suvussa ei oteta muita huomioon ja mies on siihen kyllästynyt. Miehen vastuullaan se on pitää huolta, että lapsensa tutustuvat sukuunsa. Hän ajattelee, että tuttuus riittää, syvempää ei tarvita. 20 vuoden aikana ykisikään ihminen sieltä ei ole kysynyt mitä meille kuuluu (edes mieheltä) niin että vastaus olisi oikeasti kuunneltu. Keskustelu kääntyy aina siihen mistä saa jauhelihaa halvalla (rahasta ei ole pula).
Olen samaa mieltä siitä, että turvaverkkoa tarvitaan! Onneksi sellainen on muualta sukulaisista ja ystävistä.
Ap: omassa lähipiirissä on amisihmisiä, mutta jostain syystä miehen suku näkee vain sen akateemisuuden. Eli en todellakaan ymmärrä sitä miksi jollekin se akateemisuuden puute olisi este... Kurjaa jos näin on. Olen erittäin akateemisessa työyhteisössä ja sielläkään en kyllä tuohon kuvaamaasi asenteeseen ole törmännyt.
olla tuntematta iso-isää... halusi tai ei, myös suvun ikävät asiat siirtyy tavalla tai toisella lapsille, mutta jos ei tunne sukuaan, on vaikeaa ymmärtää ja tiedostaa näitä asioita. Ymmärrän että on olemassa ogelmallisia sukulaisia. Silti olen sitä mieltä et lapsia ei pidä rankaista siitä. Lapset ovat samaa sukua kuin isoisänsä ja serkkunsa ja mistä tidät, jos heillä keskenään synkkais ja olisivat tärkeitä toisilleen? Meidän suvussa yritettiin yhteen aikaan myös jaotella et oli niitä porvareita ja sitten ne oikeat ihmiset. ja voi sitä surun, hölmöyden ja kärsimyksen määrää. Kun ihmisiä ollaan! Moni kärsimys maailmassa johtuu juuri tuosta asenteesta; et me ollaan parempia ja ne muut on niin huonoja ja hirveitä ja erilaisia. MInusta edelleen ajattelematonta lapsia kohtaan. Juuri ne lapset joiden elämässä aikuiset on typeriä, hyötyvät muunlaisistakin sukulaisista.
Veljeni meni naimisiin hirviön kanssa, joka ei anna lastensa leikkiä normaalisti. Kaverit valitaan sosiaalisin perustein, pinnallisuus tuntuu elämässä olevan rahan ohella tärkeintä. Se, miten elämä näyttäytyy muiden silmissä, on äärimmäisen merkityksellistä.
Meillä on veljen kanssa samanikäiset lapset, molemmilla kolme ja kaikki viiden vuoden sisään syntyneitä. Asutaan 2km päässä toisistamme.
Kälyllä on hirveän suuri valta heidän parisuhteessaan, veli on voimaton. Olen sata kertaa pyytänyt veljeä tuomaan lapsiaan meille, mutta ikinä ei sovi. Aina on jotain muuta menoa tai joku muu tulossa kylään (ja sitten Facebookista luen kälyn sivulta, että on tylsää, kun ei ole mitään tekemistä..).
Kälylle sosiaalisen verkoston luominen on ihan hirveän tärkeää, mutta haluaa hallita sitä. Me emme kelpaa, koska en ole akateeminen. En ole mitään. Lukion käynyt kotiäiti vain. Käly kerää lapsikavereita korkeasti koulutetuista perheistä, menestyjistä ja yritysmaailman huipulta. Tai siis niiden lapsista. Ujuttautuu samoihin muskareihin ja ajaa kaupungin toiselle laidalle leikkipuistoon, jos tietää jonkun "Suuren Nimen" käyvän siellä ulkoiluttamassa jälkikasvuaan.
Minua surettaa tämä. Olin veljeni kanssa tosi läheinen ennen kuin tutustui tähän hirviöön ja nai sen. Meidän suku ei kelpaa hänelle ollenkaan, ei edes isovanhempien hoitoapu.
Lapsemme eivät varmaan ikinä tule tutustumaan serkkuihinsa.
en usko tätä. Olen itse yliopistokoulutettu, samoin mies. Luulen että tuollaiset ajatukset ovat omassa päässäsi kokonaan.
Kysy oikeasti miksi ette voi tavata. Oletko varma, että lapsesi eivät ole kiusanneet serkkujaan tai onko lasten isovanhemmat tasapuolisia?
sellainen syö välejä.
olisi mukavaa jos lasten serkut asuisivat samalla paikkakunnalla.
minä sen tiedän, koska en itsekään ole koskaan serkkujani tuntenut.
Ja katso nyt mitä minusta tuli. Täällä av:lla kirjottelen enkä muuta voi.
Lapsiparat.