Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jäädä vai lähteä, neuvokaa!
27.10.2012 |
Täytän pian 30 ja luulen että mulla on kolmenkympin kriisi. Ja se liittyy parisuhteeseeni. Olen ollut 24-vuotiaasta saakka avoliitossa mieheni kanssa, ja nyt mietin että jäänkö tähän suhteeseen loppuiäkseni, vai hyppäänkö tuntemattomaan.
Kriisi johtuu siitä, että suhteemme on "ihan ok". Ei loistava, ei huono. Arki sujuu meillä hyvin, työnjako on selkeä, molemmat saavat omaa tilaa jne. MUTTA. Olemme niin erilaisia, että sujuvaan arkeen suhteemme jääkin. Ei ole syvällisiä keskusteluja kynttilänvalossa, sellaisia joissa aika lentää ja muu maailma katoaa. Suhteen alussa oli, kun molempia vielä jaksoi kiinnostaa. Mua kiinnostaisi edelleen, miestäni ei. Hän ei vain ole sellainen ihminen. Mua ärsyttää se kun hänellä ei ole kunnolla mietittyjä ja perusteltuja mielipiteitä esim. politiikasta, elämästä, tieteestä, taiteesta tai mistään, ja häntä varmaan ärsyttää kun mulla on mielipiteitä liikaakin. Kyse ei siis ole siitä että mä jyräisin hänet, vaan ei ole mitään jyrättävää. Vuosia sitten mies ihaili mun ajatuksia, mutta ei enää.
Tämä on siis suhteemme ainut ongelma, ja se todella raastaa minua. Jos olisin nuorempi niin ehkä lähtisin, mutta nyt en uskalla. Haluan lapsia ihan parin vuoden sisällä, ja mieheni olisi loistava isä. Ja hyvä kumppani minulle, niin kuin ulkoa päin katsoen. Keskustelukumppania en hänestä tule saamaan ellei arkisia puheenaiheita lasketa. Kaikkeni olen yrittänyt, joten voin tuon aika varmasti todeta. Olen yrittänyt saada häntä lukemaan lehtiä tai kirjoja, ehdottanut messuille tai näyttelyihin menoa. Kyllä hän joskus suotuukin, mutta ei siitä mitään syvällisempää seuraa.
Mikä on neuvonne, olenko heittämässä hukkaan hyvän miehen vai pilaamassa viimeisen mahdollisuuteni löytää jotain parempaa?
Kommentit (9)
joka ikisessä suhteessa minkä myöhemmin alottaisit.
Pidä kiinni kun kerta hyvän miehen olet löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parisuhteista sopii loppujen lopuksi kuvaukseen "ihan ok"... Jatkuvaa prinsessaromantiikkaa ei oikeasti ole olemassa.
joka ikisessä suhteessa minkä myöhemmin alottaisit.
Pidä kiinni kun kerta hyvän miehen olet löytänyt.
sitten edes olemassa ihmisiä, jotka olisivat täysin tyytyväisiä kumppaneihinsa? Ainakin mun lähipiirissä tällaisia tuntuu olevan, mutta usein mietin mahtaako jotkut vain pitää kulisseja pystyssä.
Ainakin minusta kuulostaa siltä. Olen tehnyt itse saman, aikalailla samoin perustein, ja on kaduttanut. Ei se elämä mitään paskaa ole sen jälkeenkään ollut, mutta jossain vaiheessa tajusin mitä menetin.
sustakin elämä jollain tasolla tyhjältä eksäsi kanssa? Musta joskus tuntuu, ja mietin että jos eroaisimme, niin mahtaisinko alkaa kaivata miestäni, jos aina vaan muistaisin ajatella kuinka kurjalta musta välillä tuntuu.
ap
Ja oikeastaan vasta myöhemmin näin mitä kaikkea olisin itse voinut tehdä, että tilanne olisi muuttunut. Ensinnäkin odotin ihan liikaa, juuri sitö harlekiinitarinaa, mitä elämä ei oikeasti ole. Tässä vaiheessa ajatellen luulen, että meillä oli vain vaihe, mikä olisi mennyt ohi aikanaan.
Aika kultaa muistot, ja jälkeenpäin on vaikea jatkaa sen varassa, että yrittää muistella ikäviä tunteita.
Tosiasia on kuitenkin se, että vain sinä tiedät mitä tehdä. Meidän tilanteet voi näyttää kirjoitettuna samaltakin, mutta olla kuitenkin ihan erilaiset. Tsemppiä sinulle, mitä sitten päätätkin tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olkaa omissa harrastuksissanne. Sanoisin että jos seksi toimii, niin jatkakaa. Jos ei niin ajaudutte varmaan uskottomuuteen. Jakakaa yhdessä arki ja jos huumoria olisi joskus niin sehän voi olla hyvääkin.Hyvää isää on lapselle vaikea löytää.
Jos haluat lapsia niin uutta ja kunnollista miestä et niin vaan löydä. Jos suhteenne toimii, molemmat osallistuvat kotitöihin jne ja luulet miehesi olevan hyvää isämateriaalia niin miksi ette hankkisi lapsia vaikka jo nyt? Voitte saada siitä lisää sisältöä elämäänne ja suhteennekin syvenee kun teillä on yhteinen lapsi/lapsia.
Luulen, että jos lähdet niin kadut myöhemmin. Romantiikka ei missään suhteessa kestä ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikki pitää saada siltä elämänkumppanilta? Oon ite sitä miettinyt. Ei mun mies edusta mulle kaikkea enkä saa siltä kaikkea. Mutta mies rajoittaa vaan seksin harrastamista muiden kanssa: saan harrastaa, keskustella, käydä tapahtumissa ja reissata kavereiden kanssa. Etkö voi käydä syvällisiä keskusteluja jonkun ystäväsi kanssa?
Alue: Aihe vapaa
Ainakin minusta kuulostaa siltä. Olen tehnyt itse saman, aikalailla samoin perustein, ja on kaduttanut. Ei se elämä mitään paskaa ole sen jälkeenkään ollut, mutta jossain vaiheessa tajusin mitä menetin.