Omien poikien myötä ymmärrän, miksi jouduin koulukiusatuksi
ja ettei suuri osa siitä, mitä pidin kiusaamisena, oikeastaan edes ollut kiusaamista, vaan pelkkää impulsiivisten, kypsymättömien poikien kehityskaareen kuuluvaa mölinää ja apinameinkiä. Nyt kun seuraan milllaista poikien elämä poikaporukassa on, niin ei käy kateeksi. Se on jatkuvaa välien selvittelyä, tappelua, haukkumista, nujakointia. Ja se tolkuton uhoaminen joka asiasta, voi jessus. Minä olen vieläkin tosi ärtynyt ja stressaantunut siihen kuinka fyysisiä pojat on, mieheni ei näe tässä mitään outoa. Poikien on pakko etsiä se marssijärjestys siinä omassa porukassaan, sille ei ole oikein vaihtoehtoa jos haluaa pärjätä.
Kommentit (17)
Marssijärjestystä etsivät ne huonosti kasvatetut ja KYPSYMÄTTÖMÄT, jotka tuskin koskaan kunnolla kypyvät. Yleensä fiksut lapset erottuvat alusta asti ja jättäytyvät tästä idioottitoiminnasta pois, kun se ei kiinnosta. Ja arvaa ketkä pärjäävät elämässään..
ja nuorinta on veljetkin pitäneet kuin kukkaa kämmenellä. Pahempia riehumisia ei ole ollut veljeskatraan kanssa ja vanhin alkaa olla jo aikuisiässä.
Yleensä huumorintajuttomat lapset ottavat kaikki pienetkin tölväisyt kiusaamisena ja henkilökohtaisesti ja luulevat tulleensa kiusatuksi. Paljon on omasta asenteestakin kiinni.
tietynlaisesta yksinkertaisuudesta. Ne pärjää jotka ottaa koko touhun huumorilla. Ts. ne jotka salaa naureskelevat kavereidensa marssijärjestystouhua, mutteivat kerro sitä heille. Ja fiksut lapset ovat jo 5-6v olevinaan mukana marssijärjestyksessä jollain tasolla, kun ei niiden yksinkertaisten aoinoiden kanssa muuten pärjää. Oikeasti fiksuja ei tuollainen marssijärjestys kiinnosta yhtään. Yksinkertaisimmat luulevat vielä olevansa jotenkin parempia kun ovat marssijärjestyksessä ylempänä, vaikka kyse on siitä että niiden annetaan vain ymmärtää niin jotta elämä olisi helpompaa, ja ne lopettaisivat sen typerän nujakointinsa joskus.
Sanos nyt ihan ääneen.
"Kaikki miehet on sikoja!"
Anna tulla. Mieles tekee kuitenkin :)
-miäs
Jos omat poikasi on tuollaisia eläimiä, niin eivät kaikki ole. Ehkäpä itsekin olet tuollaisella ajatusmaailmalla pohjimmiltasi varustettu, vaikket sitä myönnäkään.
Itselläni on sekä poika- että tyttölapsi ja todellakin jo vähän isompia. Kummallakaan lapsellani ei ole ollut kaverilaumassa välien selvittelyä, tappelua, haukkumista ja nujakointia. Eivät he ole tälläisessä seurassa liikkuneet.
Kyllä itsekin tiedän usempia kaveriporukoita sekä pojilla että tytöillä, joissa tälläistä on. Jotain on kuitenkin mennyt vikaan jos lapsi käyttäytyy huonosti. Tai se siinä on mennyt vikaan että lapset kasvattavat lapsia.
Poikani on kyllä erittäin fyysinen mutta ei se tarkoita tuollaista arvojärjestyksen hakemista ja huonoa käytöstä.
on myös tosi hienoa.
Miehet mököttävät, kantavat kaunaa ja puukottavat toisiaan selkään paljon vähemmän kuin naiset.
Isotkin riidat voidaan sopia hetkessä tappelemalla ja sitten 5 minuuttia myöhemmin ollaan parhaita kavereita ikinä ja mennään yhdessä kaljalle.
Sama pätee myös pieniin poikiin ilman kaljoittelua.
Pointti on siis, että miehet harrastaa paljon vähemmän sitä pahempaa henkistä väkivaltaa kuin naiset ja riidat sovitaan hetkessä.
on myös tosi hienoa.
Miehet mököttävät, kantavat kaunaa ja puukottavat toisiaan selkään paljon vähemmän kuin naiset.
Isotkin riidat voidaan sopia hetkessä tappelemalla ja sitten 5 minuuttia myöhemmin ollaan parhaita kavereita ikinä ja mennään yhdessä kaljalle.
Sama pätee myös pieniin poikiin ilman kaljoittelua.
Pointti on siis, että miehet harrastaa paljon vähemmän sitä pahempaa henkistä väkivaltaa kuin naiset ja riidat sovitaan hetkessä.
Minun mielestä miehet laittavat nimenomaan ystävyyden kerrasta poikki, jos tilanne on riittävän paha. Tosin kovin pienestä tämä ei tapahdu. Eli mökötyksiä ja sen sellaista ei niin esiinny. Mutta kun tapahtuu, niin kaikki loppuu. Tietämäni miehet eivät sovi asioita tappelemalla vaan päättämällä kaveruuden kokonaan xx mittaiseksi ajaksi.
Naiset ovat anteeksiantavaisempia. Isoissakin erimielisyyksissä. Pienistä tulee herkästi mökötystä jne. Avioliitto päättyy miehillä helpommin kerrasta. Nainen jahkaa suhteessa jossa on esim. väkivaltaa sitkeästi ja anteeksi antaen. Mies lähtee vastaavassa tilanteessa suhteesta, ja unohtaa sen, ja sillä sipuli.
Eikä se ole mikään kulttuuri vaan ääliöitten rumaa käytöstä. Niistä tulee juuri sellaisia aviomiehiä ja isiä mistä niin monet äidit valittavat tällä palstalla!
_mies petti kun olin raskaana
-mies kiroilee lapsille ja huutaa
-mies ei anna rahaa
-miehellä ei ole töitä
-mies luuraa kaveriporukan kanssa
-mies ei puhu
-mies vaihtoi auton kun lapsilla ei ole talvikenkiä jne...
on myös tosi hienoa.
Miehet mököttävät, kantavat kaunaa ja puukottavat toisiaan selkään paljon vähemmän kuin naiset.
Isotkin riidat voidaan sopia hetkessä tappelemalla ja sitten 5 minuuttia myöhemmin ollaan parhaita kavereita ikinä ja mennään yhdessä kaljalle.
Sama pätee myös pieniin poikiin ilman kaljoittelua.
Pointti on siis, että miehet harrastaa paljon vähemmän sitä pahempaa henkistä väkivaltaa kuin naiset ja riidat sovitaan hetkessä.
Kyllä ne miehet sitä henkistä väkivaltaa ja pitkäaikaisia riitoja harrastavat. Suomessa vain ilmeisesti kun naiset kulkevat omissa porukoissaan ja miehet omissaan, niin sukupuolten käsitys toisesta sukupuolesta isommassa mittakaavassa on vääristynyt.
Terveisin nainen, jonka työpaikalla on monen monta miestä, jotka harrastavat henkistä väkivaltaa ja riitoja ei unohdeta ikinä. Työpaikallani pahimmat tälläiset henkilöt ovat miehiä ja juuri sitä vanhemman koulukunnan "perinteisiä miehiä". Paljon mielummin teen monen fiksun naisen kanssa töitä kuin noiden muinaismuistoisten jäärien, jotka kuvittelevat että heillä on valta käyttäytyä miten vaan.
on myös tosi hienoa.
Miehet mököttävät, kantavat kaunaa ja puukottavat toisiaan selkään paljon vähemmän kuin naiset.
Isotkin riidat voidaan sopia hetkessä tappelemalla ja sitten 5 minuuttia myöhemmin ollaan parhaita kavereita ikinä ja mennään yhdessä kaljalle.
Sama pätee myös pieniin poikiin ilman kaljoittelua.
Pointti on siis, että miehet harrastaa paljon vähemmän sitä pahempaa henkistä väkivaltaa kuin naiset ja riidat sovitaan hetkessä.
Kyllä ne miehet sitä henkistä väkivaltaa ja pitkäaikaisia riitoja harrastavat. Suomessa vain ilmeisesti kun naiset kulkevat omissa porukoissaan ja miehet omissaan, niin sukupuolten käsitys toisesta sukupuolesta isommassa mittakaavassa on vääristynyt.
Terveisin nainen, jonka työpaikalla on monen monta miestä, jotka harrastavat henkistä väkivaltaa ja riitoja ei unohdeta ikinä. Työpaikallani pahimmat tälläiset henkilöt ovat miehiä ja juuri sitä vanhemman koulukunnan "perinteisiä miehiä". Paljon mielummin teen monen fiksun naisen kanssa töitä kuin noiden muinaismuistoisten jäärien, jotka kuvittelevat että heillä on valta käyttäytyä miten vaan.
Olisin myös hyvin pettynyt jos kumpikaan lapsistani, poika tai tyttö, kasvaisi tuollaiseksi.
Tämä kirjoittaja ei taida tuntea miehiä?
Tämä kirjoittaja on mies jolla on pitkä kokemus koulukiusaamisesta.
hmm... Saattaa olla totta, että miehet harjoittavat henkistäväkivaltaa naisia kohtaan, koska fyysinen väkivalta ei ole vaihtoehto. Tunnekylmyys on yksi harvoista aseista jota voi käyttää naista vastaan ilman poliiseja.
Esim. Suurin osa vauva paltan narsistisita aviomiehistä, ei todennäköisesti käyttäydy narsistisesti muita miehieä kohtaan.
Suurinosa naisista ei myös tunnu pitävän siitä, että mies kohtelee heitä kaverina, eli siis yhtenä "äijistä". Tähän kun yleensä liittyy fyysistä painimista yms.
Siksi siis naisen kanssa riidellessä ei voi riitaa päättää kuten toisten miesten kanssa.
Pieninä poikina kaveriporukoissa ja koulussa mahdollinen riitely ja kiusaaminen yleensä päättyy niinkin helposti kuin tappelemalla. Ei tarvitse edes "voittaa" kiusaajaa vaan yleensä riittää, että vain asettuu vastaan.
Kuitenkin koulussa ja työpaikalla suurin osa naisten kiusaamisesta tulee toisilta naisilta, juuri henkisen väkivallan muodossa kuten syrjinnän, juoruilun, valehtelun muodossa.
On tietysti aina poikkeuksia.
Ai että miehet yleisesti päättävät riitelynsä painimalla. Ja että naisenkin kanssa pitäisi riita päättää painimalla, olisi sitten hyvä mieli? Miten olisi asioiden selvittäminen keskustelemalla?
Minusta kouluikäisetkään eivät päätä riitaa painimalla. Riitä päättyy siihen että ollaan vihoissa. Ja fyysisen tappelun jälkeen entistä enemmän. Jossain vaiheessa tulee sopu, jos tulee enää koskaan.
Mulla ei ole poikalasta eikä veljiäkään. Olen ainoa lapsi ja tyttö. Kun menin työelämään, oli vaikea tottua siihen, miten miehet käyttäytyivät nuorta naistyötoveria kohtaan. Ei se ainakaan kovin asiallista ollut. Mutta se, mitä itse koin, ei tainnut olla mitään verrattuna siihen, miten poikaporukassa kohdellaan pienintä ja nuorinta veljeä. Muistan varmaan ikuisesti, kun mieheni kanssa menimme viettämään kihlajaisia kahdestaan ravintolaan. Viereisessä pöydässä istui perhe, jossa oli isän ja äidin lisäksi kaksi murrosikäistä poikaa ja yksi alle murrosikäinen poika. Vanhemmat veljet koko ajan höykyttivät nuorinta poikaa puheissaan tyyliin, tuo ei nyt tiedä mistään mitään ja sinä et ainakaan sitä osaa etkä tule oppimaan. Nuorinta halveerattiin koko ajan. Odotin jatkuvasti, että poikien vanhemmat laittaisivat tuon pelin poikki, koska minusta se oli törkeää toimintaa. Mutta äiti ja isä vain juttelivat omia juttujaan ja söivät kaikessa rauhassa. He eivät tehneet mitään opettaakseen vanhemmille pojille, miten muita ihmisiä kohdellaan.
Olen muutenkin ulkona liikkuessani huomannut muutaman kerran tuon saman kaavan. Viimeksi metrossa, somalipoikien keskuudessa...Kai se sitten on poikien kulttuuriin kuuluva juttu. Mutta hirveän paljon se poikkeaa siitä tyttöjen maailmasta, jossa itse olen kasvanut. Jonkun kannattaisi minusta oikein tutkia tätä asiaa ja selittää meille eri sukupuolta oleville, että mikä noilla muilla on sitä normaalia käytöstä. Ei tulisi niin paljon väärinkäsityksiä ja turhaa pahaa mieltä.