Pääseekö teiltä koskaan väsyneenä itku?

Kun olen väsynyt, jätän siltä päivältä kodin vähän enemmän rempalleen ja teen sellaisia asioita, jotka tuntuvat itsestä mukavalta. Sopeudun siis tilanteeseen. En anna väsymyksen mitenkään ylikuormittaa itseäni, hallitsen ennemmin itse väsymystäni kuin se minua. Jotenkin noin se on. Mutta että itku sen takia, ei koskaan.

Väsyneenä saattaa itkettää. Esimerkiksi silloin kun uni ei tule vaikka monta tuntia on väsyneenä yrittänyt nukkua. Itselläni tosin on toisin. En halua lohdutusta kun itkettää. Siis sellaista, että keskusteltaisiin asiasta ja avauduttaisiin. Haluan ensin itse käsitellä asian ennen kuin olen valmis puimaan sitä kenenkään kanssa. ärsyttää siis kun mies tulee heti kyselemään mikä on jne.

Ja haluaisin vaan kunnon halauksen, en muuta.



Nytkin olen tosi väsyny ja tuntuu että jos vois itkee niin helpottais. Ei vaan itku tule.

taas tulle väsyneenä hepulinaurukohtauksia, ja sitten nauraa vedet silmissä.

ois se kuitenkin sata kertaa parempi vaihtoehto kuin huutaa lapsille pää punaisena. Mun väsymys siis purkautuu iltaisin ja öisin lapsiin, jos yhtään temppuilevat. Se tunne, kun on kuolemanväsyneenä vihdoin saanut pään tyynyyn, ja sängystä kuuluu että "mulla on jano" on jotain niin hajottavaa, että tarvitsen kaiken itsehillinnän siihen etten vaan tule hulluksi.

mutta jos oon oikein väsyny ja sit tulee paskaa niskaan, ni paljon herkempi oon sille.. Esim. tällä viikolla alkuviikosta, sopivan väsyneenä sain kuulla, ettei kenenkään muun lapset oo niin huonosti kasvatettuja ku meidän.. Siis anopin mielestä.

Just pari päivää sitten tirautin pari kyyneltä keskellä yötä kun vauva raivosi rinnalla eikä millään suostunut syömään...