Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Löin isälleni "luurin korvaan"
26.10.2012 |
mikä ei tietenkään ollut kovin aikuismaista mutta puhelu vaan oli mulle tänä aamuna se mikä katkaisi kamelin selän.
Isäni on aina ollut hirmu negatiivinen ja nyt alkavan alzheimerin myötä tuo piirre on vaan voimistunut. Puhelut hänen kanssaan ovat tosi raskaita kun hän ei mitään muuta tee kuin valita.
Tällä kertaa pääaiheena oli ettei teinityttäreni ollut muistanut laittaa mitään kiitosviestiä saamastaan synttärilahjasta. Mikä on tietenkin epäkohteliasta mutta ei siihen nyt kuitenkaan koko maailma kaadu eikä se tee koko Suomen nykynuorisosta epäkelpoa. Hetken kuuntelin ja keskeytin sitten että kyllä ennen vaan kaikki oli niin hyvin, nykyään ei mikään eikä kukaan edes osaa käyttäytyä eikä lapsia kasvateta. Hetken hän puolusteli ettei tokikaan halunnut pahoittaa mieltäni eikä arvostella minua mutta kun nykyään ei arvosteta mitään, korkeintaan keskisormea näytetään. Ehdotin että ehkäpä se kuuluu tuohon ikään ja että mun on nyt lopetettava.
Olis vaan pitänyt taas myönnellä ja myötäillä mutta kuppi meni totaalisesti nurin.
Kommentit (6)
Ei varmaan hetken päästä muista koko puhelua.
Itse löin luurin korvaan äidilleni kun alkoi puhelimessa taivastella, että "koska oikein pääsen tuosta vankilasta ulos" ja kyse oli siis kotiäitiydestä.
Elin elämäni parasta aikaa onnellisena ja olin jo aikanani kuunnellut "menetkö jo töihin"-mantraa joten meni hermo lopullisesti.
Äitini oli super-ura-ihminen joka ei ymmärtänyt, että joku voi haluta olla kotona omien lasten kanssa.
Tämän luuri korvaan puhelun jälkeen äitini onneksi tajusi, että aikuisena ihmisenä teen itse omat valintani ja elän elämäni niinkuin itse haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta toisaalta ymmärrän ettei sitä loputonta valitusta jaksa aina kuunnella. Joistakin tulee vanhuksina aika kestämättömiä... Älä nyt suotta pode niin huonoa omaatuntoa, kyllä sulla on oikeus rajasi vetää ihan siihen missä ne sulla menevät.
Kyllähän lahjasta KUULUU kiittää. Postä tyttös soittamaan ukille tai kirjoittamaan edes kortin.
Kummipoikani muistaa tosi harvoin kiittää mutta ei se tee edes hänestä huonosti kasvatettua saatikka sitten koko nykynuorisosta.
ap.
Ja niin rakas kuin hän minulle onkin, niin onhan se raskasta. Miten joka ikisestä asiasta löytyy kuin löytyykin se huono puoli? Iän myötä tilanne on vaan pahentunut.
Itse katkaisin puhevälit äitiini kauan sitten. Ei vain jaksanut sen hössötystä puhelimessa. Asuin toisella paikkakunnalla. Siitä lähtien kun muutin pois kotoa, alkoi julmettu puhelinkiusaaminen. Käytän sanaa kiusaaminen koska koin sen sellaisena. Harvemmin hänellä mitään varsinaista asiaa oli, juorua juorun perään... ihmisistä jotka kaikki asui hänen lähellään.
Eräänä päivänä unohdin aamulla puhelimen kotiin, ja iltapäivällä palattuani töistä kotiin, näkyi puhelimessa "9 vastaamatonta puhelua". Kaikki samasta numerosta - äidiltä. Sitten kun soitin takaisin, ajattelin että nyt on jotain tosi pahaa tapahtunut, niin ei. Halusi vain kuulla kuulumisia muka. Se oli sellainen käänteentekevä kohta, vaikka ajatus mykkäkoulusta oli hautunut jo pitkään. Vähän kuin sen vertauskuvallisen kamelin selkään oltaisiin laitettu korren sijaan betonimöhkäle. Jälkikäteen ymmärrän että mokoma rassukka halusi kai vain kuulla ääneni, mokoma epätasapainoinen noita-akka. Olis aukonu päätään yhdenkin kerran vähemmän lapsuudessa niin olisin saattanutkin antaa anteeksi... tai sitten en. Jumalauta miten tulee hyvää olo kun miettii miten se ehkä riutui siellä yksinäisyydessään. Tän takia lapsia kohdellaan hyvin ja reilusti, jotta ne soittelee takaisinkin sitten kun on itse vanha, eikä ikipäivänä auota päätä huonoina hetkinä.
Onneks se ei ole rikas, niin ei tarvi mielistellä minkään perinnön perässä. Enkä varmaan mielistelisi muutenkaan, vaikka se oliskin varakas.
Alue: Aihe vapaa
Kyllähän lahjasta KUULUU kiittää. Postä tyttös soittamaan ukille tai kirjoittamaan edes kortin.