Hankittava sivusuhde vai ero?
Siinä vasta pulma. Mitään salasuhdetta en tarkoita, vaan vaimolle kyllä teen asian ennalta selväksi. Ongelmana on etä tässä suhteessa menee elämä ohitse. Tai on siis mennyt jo. Toisaalta kun on melko pieniä lapsia, tilanne on vähän vaikea lasten kannalta erotakaan.
Onko joku perustanut sivusuhteen keskustelun jälkeen tilanteessa, jossa ainoa muu vaihtoehto on ollut ero? Voiko sellainen toimia?
Turha selitellä pariterapiasta, syy ongelmiin on tiedossa eikä siihen pariterapiat auta. En halua mennä lääketieteellisiin yksityiskohtiin.
Kommentit (9)
Suhde alkoi mennä metsään muutama vuosi lapsen syntymisen jälkeen. Monia syitä. Me vissiin emme sovi yhteen, ja sitten tuli päälle se vaimon sairastelu ja heikko kunto, mutta hän on onneksi paranemaan päin ja ehkä voimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Kerran vielä on ainakin yritettävä jos saisi asiat kuntoon. Lisäksi minua ärsyttää appivanhempieni saarnaamine ja hössöttäminen.
Minulla on ikää sen verran että luulisi löytyvän nainen jolla on elämänkokemusta ja joka olisi vapaa ja itsenäinen. Ketään nuorta naista en oikeastaan huolisi koska he haluaisivat vain naimisiin ja lapsia. Asun lisäksi pk-seudulla missä on ylitarjontaa naisista eli sen puolen en ole huolissani etteikö löytyisi. Olen vain niin masentunut kun kaikki on kuin tervassa uisi.
ei vissiin enää rakasta mua.
en edes muista milloin sain hellyyttä mieheltäni! ei rakastella,ei kehu tai sano mitään kivaa.eikä kosketa. :(
minä rakastan miestäni paljon,enkä tahtoisi erota tai pettää. tokas vaan mulle että senkus petät.
ihan pattitilanne. itkettää.
Suoraselkäinen kertoo avoimesti aikeistaan ensin ja toimii sitten. Saa toinen osapuoli punnita, mikä ratkaisu olisi tilanteessa sellainen, jonka myös hän voi hyväksyä, tai jonka kanssa voi elää. Ymmärrän, että jokaisella on vain yksi elämä elettävänä, mutta silti se pitäisi tehdä loukkaamatta toista. Sivusuhde on mielestäni loukkaus, jos toinen ei siitä tiedä. On epäreilua, jos toinen luulee elävänsä uskollisesti parisuhteessa ja toimii sen mukaan, kun toisella on sukupuolielämä myös parisuhteen ulkopuolella.
ei vissiin enää rakasta mua.
en edes muista milloin sain hellyyttä mieheltäni! ei rakastella,ei kehu tai sano mitään kivaa.eikä kosketa. :(
minä rakastan miestäni paljon,enkä tahtoisi erota tai pettää. tokas vaan mulle että senkus petät.
ihan pattitilanne. itkettää.
Kuinka pitkään tuota on jatkunut, vaikkapa seksittömyyttä? Mitään aavistusta syystä asiaan? Jos selkeä syy löytyy, se voi helpottaa päätösten tekemistä. Avata uusia vaihtoehtoja joita ei aiemmin pitänyt mahdollisina.
ap
Siis mitä pitäisi saada?
Pitää puntaroida asiaa hieman tarkemmin. Tuo oli vain ajatus joka saattaisi jotenkin olla helpompi nykytilanteessa kuin erota. Mutta kysymyksesi oli tosiaan sikäli hyvä, että sen tarkempi ajattelu voi selkiyttää asiaa.
ap
eli jos vaimo tai mies on suostuvainen siihen että toisella on suhde niin mikäs siinä...
Ite olen ihastunut naiseen ja olen nainen. Ja jos oma mieheni ei mun suhdetta tähän naiseen hyväksy niin eroamme. Mutta minun ja miehen suhde on syvä ystävyyssyhde ja olemme vanhempia yhteiselle lapsellemme. Miksi meidän suhdetta purkaa vaikka mulla olis sivusuhde?
En ymmärrä näitä jotka kieltää sivusuhteet ja ihastumiset ja väittävät että ei rakasta jos pettää... kyllä mä voin rakastaa kahta tai useampaakin ihmistä samalla aikaa. Se että harrastan seksiä kahden ihmisen kanssa ei kuulu kellekään muulle kuin meille jota seksi koskee...
Haluan seksiä naisen kanssa ja ystävyyssuhteen. Mieheltäni en tätä voi saada.
turha kuunnella muita sen enempää. Minulla on sama tilanne.
Se on ihan selvää että vispiläkauppa tai sivusuhde voi johtaa eroon. Olen itse kanssa tietoinen siitä. Riippumatta siitä onko kertonut siitä etukäteen vai et.
Jos olet niin hyvällä tuulella että saat pokattua toisen naisen tuosta vaan niin onnea matkaan. Itse olen liian masentunut toistaiseksi siihen, mutta katsotaan jonkin ajan päästä.
Sitten on vielä se että en haluaisi loukata. Vaikka vaimo on ollut v-mäinen niin se on johtunut sairaudesta ja toisaalta ihan puhtaat jauhot pussissa mullakaan ei ole.
Kaksi vuotta? 10 vuotta? Pidempään?
Ihan ajatuksena tuota pohdin, en sitä kuinka realistista on että jostakin itselleni kelpaavan toisen naisen löytäisin. Sivusuhteeseen tai eron jälkeenkään. Pettäjää en huolisi enkä sinkkua sivusuhteeseen, mikä kaventaa mahdollisuudet vastaavissa tilanteissa eläviin naisiin.
Jossakin määrin vikaa on aina molemmissa, tai vähintään yhteensopivuudessa. Yritän nyt ajatella asiaa sen ulkopuolelta, koska se on estänyt minua tekemästä vuosikausiin asialle mitään.
ap