Vastuutonta lastenkasvatusta?

Mitä ajattelette äidistä, jonka lapsella on neuropsykiatrisia erityisongelmia ja jonka lapsen terapeutti on neuvonut, että katsekontaktia pitää harjoitella, mutta äiti ei viitsi itse harjoitella sitä lapsen kanssa, vaan vie lapsen kadulle tai ravintolan terassille paikallisten puliukkojen luokse, selittää puliukoille ja puliakoille tilanteen ja lapsen kuullen selittää heille, että "Tässä on poikani Pyry. Pyryllä on semanttis-pragmaattinen dysfasia ja siihen kuuluvia lieviä autistisia piirteitä. Katsekontakti ei kunnolla suju, joten olisitteko ystävällisiä ja auttaisitteko poikaa oppimaan katsekontaktia?" Ja äiti kädestä pitäen opastaa puleja siinä. Jotkut pulit on jopa suostuneet tähän ja viidentoista minuutin harjoittelun jälkeen ostaneet baarista pojalle hampurilaisen ja limun palkinnoksi reippaudesta.







Tuollaisen tapauksen tiedän, että eräällä äidillä on eskarilainen erityispoika jonka toimintaterapeutti käski harjoitella katsekontaktia ja pojan äiti on omanlaisensa persoona, helposti hermostuva, outoja ja sekoja juttuja puhuva ja vapaa-aikanaan paljon meikkiä ja korkokenkiä ja erikoisia vaatteita käyttävä tyyppi, usein itsekin sekaisin, ajelee pyörällä ja naureskelee itsekseen ja alkoholiongelmakin on, on käynyt AA-ryhmässä ja mielialat vaihtelee herttaisuudesta ja hyväntuulisuudesta äärimmäiseen raivoon viiden minuutin välein.







Itse ei viitsi harjoitella poikansa kanssa mitään, sanoo että "minusta ei ole tämän pojan elämän valoksi" ja delegoi homman ryyppykavereilleen. 6-vuotiaalla pojalla dysfasia + autistiset piirteet ja poika viettää aikaa paljon juoppojen kanssa. Ikäisiään kavereita pojalla ei ole kun äitinsä ei anna leikkiä ikäistensä kanssa, mutta juoppojen sekaan vie poikaa ja usein näkyy rivitalon pihalla juoppo äiti ja paljon juoppoja miehiä ja pieni poika juoppojen joukossa aran ja pelokkaan oloisena.





onko tämä jo lastensuojeluasia?