Lue keskustelun säännöt.
Poikani haluiasi olla tyttö
24.10.2012 |
Minun kohta 8v poikani haluaisi olla tyttö. Hän on herkkä kuin tyttö, leikkii nukeilla/kotia mieluiten ja pukeutuisi vaaleanpunaiseen. Hänellä on prinsessa koruja ja laittaisi niitä mielellään kouluun. Mitä tässä äitinä voi tehdä? Miten välttyä kiusaamiselta? Poikani on sanonut, että miksi hän ei syntynyt tytöksi ja että se on minun vikani:( Voikunpa lapseni olisi onnellinen vielä joskus:):)
Hänellä ei ole paljoa kavereita mutta tyttöjen ja oman veljen kanssa leikkii mieluiten.
Kommentit (25)
ja hän saa olla sellainen kun on. Kiusaamista pelkään eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä mitä mieltä lapsen isä on? Veikkaisin olevan isälle kovempi paikka.
Monella pojalla tulee ikäkausi, jolloin haluaa leikkiä tyttöä. Ehkä on ohimenevää.
Meilläkin on poika, 11v, joka toisinaan sanoo, että olisinpa tyttö. On valinnut jopa tekstiilin koulussa.
mutta hän ei hyväksy asiaa. Näin on aina ollut.
En tahtoisi erityisesti tukea tyttömäisyyttä tai antaa mielikuvaa siitä, että minäkin toivoisin lapsen olleen ennemmin tyttö. Mutta koittaisin painottaa, että on erilaisia poikia, eikä kaikki pojat ole tietynlaisia kuten eivät kaikki tytötkään. Ihmisiä on erilaisia, ja omanlainen on hyvä olla.
En lähtisi puhumaan transsukupuolisista kahdeksanvuotiaalle, ettei lapsi saisi sellaista ajatusta päähänsä, että hänen tosiaan toivotaan yleisestikin olevan jotain muuta kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä mitä mieltä lapsen isä on? Veikkaisin olevan isälle kovempi paikka.
Eihän kellekään tuollaista asioista ainakaan mitään koivuniemeä anneta! Jos nyt nykypäivänä mistään.
ei ap
Entäpä mitä mieltä lapsen isä on? Veikkaisin olevan isälle kovempi paikka.
Eihän kellekään tuollaista asioista ainakaan mitään koivuniemeä anneta! Jos nyt nykypäivänä mistään.
ei ap
samaa miltä
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli pelkkä kysymys, en ollut mitään ruumiillista kuritusta itse suosittelemassa. Voi myös vaikuttaa ap:n pojan käytökseen, jos huomaa selvästi, ettei isänsä hyväksy.
myös. Poika nyt 5 v ja samanlaista on ollut aina. Ja ihmekös tuo, tytöille on paljon enemmän valikoimaa, poikien jutut on aina harmaita ja mustia, hirviöitä ja robotteja, vaatteet tosi tylsiä jne.
Jari Sinkkonen kirjoittaa kirjassaan Elämäni poikana näistä ns. feminiinisistä pojista.
Rankka vaihe tulee varmasti sitten, kun tytöt alkavat leikkiä vain keskenään. Se saattaa alkaa teillä ihan pian, toka-kolmasluokkalaisena. Ehkä kannattaa valmistaa poikaa tähän, kertoa jo etukäteen, että tällaista voi olla tulossa.
Sinkkonen kirjoittaa hoitaneensa tällaisia lapsia, että tarvitsevat usein tukea, kiusaamista ym. voi tulla.
Parasta, mitä voi pojallesi tapahtua, olisi varmaan löytää toinen samanhenkinen poika.
Feminiinisyys pojalla ei välttämättä tarkoita, että tiedossa olisi sukupuolenvaihdoksia tai mitään ihmeellisyyksiä.
Olen itse miettinyt, että on paljon kaiken maailman taiteilijoita, tanssijoita, muotoilijoita, arkkitehtejä, jotka selvästi ovat tällaisia esteetikkoja ja silti ihan tavallisia perheenisiä.
Nykyään kun katsoo teinipoikia ja esim. BB-talon turhia julkkiksia, niin johan niistä tosi moni on sellaisia, jotka 90-luvulla olisi armotta leimattu homoiksi ja kiusattu paljon. Ehkä ajat muuttuu.
Ehkä te voisitte päästä Sinkkosen vastaanotolle käymään, jos asia vaivaa poikaa niin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tuet lastasi. Hän on onnekas, jos sinä olet tässä asiassa hänen puolellaan, etkä yritä väkisin muuttaa häntä mihinkään sunntaan. :) En oikein osaa sanoa muuta. Olen itse ihminen, jolla on vähän "hämmentynyt" sukupuoli-identiteetti. On hyvä, jos sitten joskus vähän vanhempanakin lapsesi uskaltaa puhua sinulle asiasta ja tietää, ettet heti teilaa häntä. Jossain vaiheessa sinun tukesi voi olla TODELLA tärkeä asia hänelle.
Meidän lähes neljävuotias poikamme on jo lähes vuoden ajan ajoittain itkenyt haluavansa mieluummin olla tyttö. Kun kysyin miksi, sanoi, että tytöt ovat kivempia kuin pojat. Ja välillä raivostuu, jos vaikkapa kehun häntä "hyvä poika", silloin muistan aina sanoa "sinä olet hyvä lapsi ja ihana juuri sellaisena kuin olet".
Yritän ymmärtää lasta ja olla korostamatta sukupuolta.
Minkä ikäisenä tämä on teillä alkanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukkani olilyhyt ja käytin aina housuja. Äitini ei tätä voinut sietää ja häntä sututti, kun minua luultiin pojaksi. Olen ilmeisesti koko aikuisikäni sairastanut masennusta ja luulen, että se ainakin osittain johtuu siitä, että en saanut äidiltäni hyväksyntää. Kiusatuksi en joutunut. Älä siis tuomitse lastasi, seuraukset voivat olla vakavat.
sukupuolenkorjausleikkauksen. Ehkä tieto siitä lohduttaa edes vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pukeuduin poikien vaatteisiin, pidin hiuksia lyhyinä ja olin onnellinen, jos joku luuli minua pojaksi. Mielikuvituksessani ja kaikissa leikeissä olin aina poika, ja jos leikin esim. kotia, olin aina isä, en äiti.
Joskus esimurrosiässä (n. 11-12 v?) alkoi pojat vähän jo kiinnostaa, ja pikkuhiljaa aloin ajatella, että oikeastaan on ihan kiva olla tyttö (kunhan on vähän poikamainen tyttö).
Ihan tavallisen nuoruuden olen elänänyt, nyt onnellisesti naimisissa ja perheenäiti, ei siitä poikamaisuudesta ole ollut mitään haittaa. Toivottavasti pojallesikaan ei ole mitään haittaa siitä, että on tyttömäinen. Tosin sitä ei vielä nykyäänkään hyväksytä yhtä hyvin kuin tyttöjen poikamaisuutta, mutta toivottavasti siihen tulee muutos.
pukeuduin poikien vaatteisiin, pidin hiuksia lyhyinä ja olin onnellinen, jos joku luuli minua pojaksi. Mielikuvituksessani ja kaikissa leikeissä olin aina poika, ja jos leikin esim. kotia, olin aina isä, en äiti. Joskus esimurrosiässä (n. 11-12 v?) alkoi pojat vähän jo kiinnostaa, ja pikkuhiljaa aloin ajatella, että oikeastaan on ihan kiva olla tyttö (kunhan on vähän poikamainen tyttö). Ihan tavallisen nuoruuden olen elänänyt, nyt onnellisesti naimisissa ja perheenäiti, ei siitä poikamaisuudesta ole ollut mitään haittaa. Toivottavasti pojallesikaan ei ole mitään haittaa siitä, että on tyttömäinen. Tosin sitä ei vielä nykyäänkään hyväksytä yhtä hyvin kuin tyttöjen poikamaisuutta, mutta toivottavasti siihen tulee muutos.
mitenkään paheksuttu sitä, että halusin olla poika, en muista että asiasta olisi koskaan erityisemmin edes puhuttu. Minulla oli vain isoveli, ei siskoja, joten ehkä kenelläkään ei tullut edes mieleen, että tytön olisi pitänyt olla jotenkin erilainen (äidillänikin oli vain veljiä, ja hänen äitinsä oli kuollut synnytyksessä, joten ei hänelläkään mitään erityistä naisen mallia koskaan ollut ollut)
Entäpä mitä mieltä lapsen isä on? Veikkaisin olevan isälle kovempi paikka.
Meidän lähes neljävuotias poikamme on jo lähes vuoden ajan ajoittain itkenyt haluavansa mieluummin olla tyttö. Kun kysyin miksi, sanoi, että tytöt ovat kivempia kuin pojat. Ja välillä raivostuu, jos vaikkapa kehun häntä "hyvä poika", silloin muistan aina sanoa "sinä olet hyvä lapsi ja ihana juuri sellaisena kuin olet".
Yritän ymmärtää lasta ja olla korostamatta sukupuolta.
Poikani on aina ollut tyttömäinen mutta varmaan enemmän tullut ilmi 4ikävuoden tienoilla.
Minkä ikäisenä tämä on teillä alkanut?
Poikani on aina ollut tyttömäinen mutta varmaan 4 vuoden tienoilla enemmän tullut ilmi
sukupuolenkorjausleikkauksen. Ehkä tieto siitä lohduttaa edes vähän.
Vielä kyllä halua edes ajatella:( Ei ajankohtainen
Tue lastasi, ehkä hän tosiaan on syntynyt väärään sukupuoleen. Kiusaamista tulee matkan varrella paljon, mutta sen kestää, jos oma perhe on tukena ja tietää, mikä on takana.
Kerro pojallesi myös, ettei hän ole ainoa laatuaan. TOivottavasti itse hyväksyt hänet näin?!!