Lue keskustelun säännöt.
Nakit leikattava ihan tismalleen, juuston peitettävä koko leipäpala...onko normaalia 4v:lle?
24.10.2012 |
Mun 4v poika on aina ollut kovin tarkka, että asiat on niin kuin niiden hänen mielestään kuuluu olla. Jo vauvana ei suostunut syömään ruokaa, jos siinä oli väärä koostumus. Ainoastaan täysin sileät soseet ja aivan selvät, erilliset palaset meni, siltä väliltä (karkeammat soseet tai kastikkeet, joissa sattumia) ei mennyt ollenkaan. Ruokailun kanssa on aina ollut hankalaa, hän on todella nirso. Nyt kuitenkin viimeisen vuoden aikana tuntuu, että nämä hankaluudet ruokailun suhteen on pahentuneet. Hän syö kyllä yhtä monia ruoka-aineita kuin aiemminkin, jopa vähän useampia, mutta niiden ulkonäkövaatimukset käy hermoille! Mun täytyy leikata pojan nakkipalat aivan tasan tarkalleen siisteiksi, jos yhtään kuorta repsottaa missään reunassa, hän ei voi syödä sellaista viallista nakkia. Eikä korjausyritykset kelpaa. Myöskään kurkut ei enää mene muuta kuin kuorittuina (tarkkaan) ja tasapaksuiksi ympyräviipaleiksi leikattuina. Ja leipäviipaleen pitää olla kokonainen, jos joku nurkka pääsee lohkeamaan, poika saa itkukohtauksen eikä syö palaakaan. Ja juuston täytyy peittää leipäpalanen ihan jetsulleen. Onko tämä normaalia, että neljävuotiaana lapset on näin tarkkoja? Vai onko pojalla nyt joku psyk sairaus nostamassa päätään esiin? Muuten hän on ihan tavallinen, tosin melko herkkä ja ujo poika.
Kommentit (26)
annan lapselle leivän käteen ja käsken syödä -näin toimittu pienestä pitäen.
Ei ongelmia, en ole suostunut kuuntelemaan mitään turhia rutinoita.
Nyt tekevät itse välipalansa jo. Ilman ongelmia hoituu sekin.
Suostukaa toki lastenne oikkuihin jos haluatte elämästänne hankalaa... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta älä ruoki sitä enempää, siis luonnetta.
Anna kasata itse leipänsä tai syödä ne sellaisenaan. Sama ravinto menee sisään joka tapuksessa.
Nälkä on paras mauste ja silottaa noita vaatimuksia kummasti...
näitä ronkeleita vain hyvin harvoin tapaa monilapsisissa perheissä, missä santsiannoksissa melkein kilpaillaan.
Poika on ollut aina tarkka syömistensä kanssa. Huono maistamaan uusi makuja ja helposti jätti syömättä, jos ei ollut just ruoka. Olen tehnyt aina melko selkeitä ruokia ja tarjonnut esim kurkun palana ja raaán porkkanan palana. Salaatti ei mene alas. Se ei auta, että jos sanon esim:ole syömättä, jos ei kelpaa...Sitten oli syömättä. No, koulussa sitten oli omat vaikeutensa. Mutta oli siellä muitakin ja opettajat taistelivat heidän kanssaan. Terve ja hyväkuntoinen oli lapsi kuitenkin koko kouluajan. Ja nyt on suoritettu armeijakin ja eipä siellä suuremmin laihtunut, vaikka ei sotkun herkkuja hakenutkaan. Edellenkään ei syö esim tomaattia, salaattia, banaania, mansikkaa. Sienet, silli, suolakurkku on oikein inhokki, mutta se on isälläänkin:)
Edelleenkin on tarkka makujen maistaja´, välillä hermostuttavankin tarkka, mutta eipä ole enää minun murheeni:)
annan lapselle leivän käteen ja käsken syödä -näin toimittu pienestä pitäen. Ei ongelmia, en ole suostunut kuuntelemaan mitään turhia rutinoita. Nyt tekevät itse välipalansa jo. Ilman ongelmia hoituu sekin. Suostukaa toki lastenne oikkuihin jos haluatte elämästänne hankalaa... :)
Täytyy myöntää että repesin kun luin tuon vastauksen. Taitaa olla tuon kirjoittajalla yleissivistys aika kapea. Ei sillä väliä vaikka lapsella olisi sairauksia tai neurologisia häiriöitä mutta jos hänen lapselleen toimi tuo menetelmä niin se toimii kaikkiin... Varmaan halvaantuneet lapsetkin tottelisivat häntä ja nousisivat kävelemään ja syömään leipää kun hän sanoo...
Meillä tosiaan päiväkodin osalta kaikki ok, tosin poika ei ole vielä kunnolla siirtynyt yhteisleikkeihin, mutta jonkin verran kuitenkin niitä leikkii. Tuota luennoimista on kyllä hieman, hän saattaa kuulemma päiväkodissa yhtäkkiä alkaa paasata hoitajille jostain asiasta, mitä he ovat tunteja aiemmin aamupiirissä sivunneet. Mutta hän on ihan vasta täyttänyt neljä, että on vielä aika pienikin.
Kiitos myös muille huojentavista viesteistä, että tällaisia piirteitä on ollut tavallisillakin lapsilla! En taida sitten vielä tästä ruokajutusta erityisemmin kuitenkaan huolestua. Ja saattaahan tosiaan olla, että pojalla on vähän taipumusta Asperger-suuntaan (nyt kun asiasta vielä nettailin lisätietoa), muttei niin paljon, että se häiritsisi elämää.
Ja sinulle, joka vaan annat leivän käteen ja lapsi syö, niin hieno juttu...Olen kyllä kokeillut tuotakin eikä silti suju! Päiväkodissakin on jo tottuneet siihen, että poika syö hyvällä ruokahalulla sen, minkä pystyy, ja loput jättää siististi lautasen reunalle. Pojan sisaruksella taas ei ole ikinä ollut mitään ruokaongelmia ja hänelle tuo leipä käteen eikä kuunnella mussutuksia toimiikin hyvin. Vaikka on kasvatettu samoilla periaatteilla jne.
Saa kirjoitella vielä lisääkin, kiinnostuneena luen näitä :)
ap
Eli siis rinnakkaisleikistä ei oikein siirtynyt eteenpäin spontaaniin yhteisleikkiin, puuhaili ja jutusteli mielummin aikuisen kuin lasten kanssa, loogisesti ja matemaattisesti hyvin taitava mutta sosiaalisia ongelmia riitti. Aistiongelmainen on myös, siitä oli viitteitä nuorempanakin ja se liitetään usein AS-piirteisiin myös. Kirjakieltä puhui pienestä asti, tulistui jos muut lapset eivät ymmärtäneet mistä hän puhui (eli jutteli luennoivasti niistä luonnontieteistä ym. tietoiskuista ja eihän perusleikki-ikäinen niistä silleen perusta, varsinkaan kun niitä vaan pamautellaan yhtäkkiä). Jotenkin käytökseltään hyvin jäykkä, muodollinen ja samaan aikaan ehdoton, omapäinenkin.
Neuvolan kautta saatiin lähete paikallisen sairaalan lastenosastolle tutkimuksiin, siellä sitten tavattiin neurologi ym. useamman päivän aikana.