Miten pitkän seurustelun jälkeen olette esitelleet lapset uudelle kumppanille?

Tosin en koskaan ole vielä esittellyt että "äidillä on uusi kumppani" vaan että tässä on äidin ystävä Hannu tms. En siis anna mitään odotuksia siitä että Hannu on jäämässä kuvioihin, hän on vaan äidin ystävä, ettei lapsille tule turhia odotuksia ja sitten pettymyksiä.



Kumppanina tuskin esittelisin ennen kuin on päätetty jo yhteenmuuttamisesta.

Viisi kuukautta oli tunnettu ja tapailtu + vajaa kolme seurusteltu, kun esittelin rakkaani lapsille.

että odotan hyvän aikaa, ennen kuin ketään lapseeni tutustutan. Kuitenkin kun nykyisen aviomieheni tapasin (lapseni oli silloin 5), oli molemmilla aika pian tuntuma, että tässä se on, loppuelämäksi... Niinpä 2 kk ensitapaamisen jälkeen mentiin yhdessä luistelemaan, esittelin miehen luonnollisesti kaverina, joka nyt vaan tulee mukaan.



Sitten hän alkoi olla meillä lapsen aikana ja ollessa hereilläkin, ehkä kk päästä heidän ensimmäisestä tapaamisesta jäi yöksi niin, että tehtiin hänelle peti vierashuoneeseen pari kertaa. Sen kummemmin ei keskusteltu, että seurustelemme, asiat sitten vaan menivät luontevasti halailuun yms. lapsenkin läsnä ollessa, eikä tuo sitä koskaan ihmetellyt.

En halua olla lapsilleni mikään hutsu, jonka elämässä pyörii koko ajan uutta ukkoa.

kiitos niistä!



Oma lapseni on vasta alle viiden, joten hänelle menee tuo "äidin kaveri" vielä ihan helposti läpi. En kuitenkaan halua, että lapseni tottuu miehen läsnäoloon, joten tuskin kovin usein tapaavatkaan.



Miehen vanhempi lapsi on taas jo 8v, eikö tuon ikäinen osaa jo laskea 1+1 yhteen? Kannattaako silloin olla rehellinen vai mennä tuolla "isän kaveri"-linjalla?

8-vuotiaalle. Jos se ei ole pahasti kehitysvammainen, ei kannata!

minulla oli alusta alkaen kumppani ei salarakas!

ennen lapsia. Kaikille se kumppani ei löydy ekalla yrityksellä, vaan pitää vähän kokeilla ja etsiä ja testata ja makustella.



Niin kauan kun en tiedä vielä olenko tosissani, en jokaista kaksijalkaista jota tapailen ala esittelemään lapsille.



Puolitoistavuotta meni meillä ennen ensitapaamista ja nyt asumme yhdessä. 5 vuotta asuimme erillään.



Nuorena seurustelin useamman kerran ihan mukavan ihmisen kanssa ja ne sitten päättyivät erinäisistä syistä. Sinkkuäitinä sama juttu.

No riippuu tietysti tilanteesta, kuinka kauan erosta on, minkäikäisiä lapsia ym. Mutta itse ajattelen niin, että ainakin puolisen vuotta haluaisin katsella rauhassa, ennenkuin esittelisin uuden kumppanin. Mutta itselläni on isoin lapsi jo 11v, joten sen ikäinen tajuaa jo aika paljon. Ja jotenkin sen suhteen pitäisi olla "varmalla" pohjalla, en siis tarkoita mitään uusperhekuvioita vaan sitä, että ollaan tapailtu vähän pidempään. Se on ihan selvä, kun on kaksi aikuista joilla on lapsia, ei voi tapailla niin usein kun haluaa, mutta toisaalta ei sekään välttämättä ole huono juttu ollenkaan. Ainakin itse koen niin, että pieni ikäväkin on ihan kiva tunne.

miehen lapsille n. 4kk tuntemisen jälkeen. Olin tosin nähnyt heidät kerran ohimennen, kun törmäsimme sattumalta.



Jälkeen päin ajateltuna minut esiteltiin lapsille aivan liian pian. Mies oli juuri eronnut lasten äidistä, tavannut minut ja me muutimme aika lailla heti yhteen. Itse en osannut ajatella lainkaan asiaa lasten kannalta, koska minulla ei ollut omia lapsia. Nyt toimisin viisaammin...

Niin ajattelin, että suhteen pitää olla jollain muulla pohjalla, kuin katsellaan nyt vähän mitä tästä tulee. En välttämättä lähtisi äitin "kaveri" linjalle, koska pienikin lapsi voi kiintyä kovastikin ja kurjaa jos sitten menee poikki ja kuten tuolla joku jo aikaisemmin kirjoittikin, että ei se ensimmäinen eron jälkeen löydetty kumppani välttämättä ole se pitkäaikainen (en toki väitä, etteikö näinkin voi olla) ja ero voi tulla vaikka kuinka pitkän suhteen jälkeen, mutta silti katselisin ihan rauhassa, ehkä tuo 6kk on sekin aika lyhyt aika.

Oltiin seurusteltu ehkä 6 kk, kun ne 'tiesivät', siitä vielä ehkä 2-3 kk, niin tapasivat. Meni ihan luonnikkaasti, koska sekä miesystävä, lapset että minä ollaan mukavia ihmisiä ja sattui sekä harrastukset että huumorit yksiin saman tien.



Ja vanhempien eron olivat ehtineet käsitellä kohtuullisesti ennen uuden miehen esittelyä. Seurustellessa siis näin, ei meilläkään yhteenmuuttoja tai uusperheitä tiedossa.

tai edes muuttaa yhteen.



Kumppanillakin on kaksi lasta ja on eronnut.



Tilanne on vielä silleen mukava, että kummallakin on viikko-viikko systeemi ja saatiin viikot ja lomat natsattua yhteensopiviksi.



En halua ottaa selville toimisiko uusperheemme vai ei. Tää juttu toimii näin toistaiseksi.

siis oletteko salanneet koko seurustelun lapselta siihen asti, että ovat tavanneet? Eikö ensimmäinen tapaaminen tällöin tule lapselle aina yllätyksenä, vaikka olisi sitten tapailtu jo pitkän aikaa. Me kerroimme lapsille tapailustamme aika lailla heti, kun huomattiin, että tämä taitaa jatkua ainakin vähän pidempään. Lapset olivat tulloin alle kouluikäisiä, joten muistaakseni ihan tapailu sanaa ei käyetty :). Lapset kuitenkin tiesivät, että äidillä on miesystävä, jota satunnaisesti myös näkivät ohimennen ja tiesivät, että äiti oli miesystävän seurassa kun olivat esim yökylässä mummolassa tai isänsä luona. Vähitellen sitten lasten ja miehen tapaamiset pitenivät. Mies tuli meille kahville tai katsomaan elokuvaa ja alettiin tehdä muitankin juttuja yhdessä. Ensimmäistä kertaa mies oli meillä yökylässä niin että lapsetkin olivat kotona noin vuoden seurustelun jälkeen ja 1,5 vuoden jälkeen mies muutti meille. Tehtiin tarkoituksella näin ja vasta parin vuoden jälkeen muutettiin uutteen kotiin, ettei lapsille tulisi kovin montaa muutosta kerralla. Nyt on yhdessä asuttu jo kolmisen vuotta ja lasten ja miehen välit ovat hyvät ja läheiset.

Eihän tuolle mun 4-vuotiaalle vielä tarvitse selitellä, mutta en halua, että kiintyy uuteen ihmiseen, joka ehkä sitten kuitenkin häviää. Kerran jo tein sen virheen, joten kynnys on korkea.



Pari kertaa ollaan kaikki tavattu, kesällä oli helpompaa kun koko ajan pyörittiin ulkona.



Itse olen "totaali-yh" ja miehelläkin lapset todella paljon, joten sitä kahdenkeskistä aikaa ei todellakaan löydy paljoa. Eihän sitä tiiviisti voi nähdä, eikä tarvitsekaan, mutta vähän useammin edes olisi mukava...

Ehkä mä vaan uskaltaudun joskus kutsumaan miehen kylään. Käyhän meillä nyt muutenkin vieraita.



Onpa ihanaa saada täältä näin asiallisia ja hyviä vastauksia. Ovat oikeasti auttaneet pohdinnoissani. Kiitos! :)

..tulla kotiin napsuttelemaan, kun ei porttikongissa koko yötä viitsinyt kuksia. Ja aamulla 5 lastani istui saman pöydän ääressä. Ukko lähti, mutta munasolut eivät, joten tässä nyt on taas pullat uunissa.

ehkä lähiaikoina ;)

tavattiin molemmat toistemme lapset ja siis lapsetkin tapasivat toisensa. Eikä me siinä viikon aikana oltu ehditty tavata kuin kahdesti. Voisi siis sanoa, että kolmansilla treffeillä otettiin jo lapset mukaan treffeille.