Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö minun tehdä ls-ilmoitus..?
23.10.2012 |
Eli tilanne on tämmöinen, että kaverini sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, se on välillä tosi rajuakin, maniassa sekoilee pitkin kyliä ja masennuksessa vaan makaa sängyn pohjalla. Välissä on sitten niitä hyviä terveitä kausia.
Tällä kaverilla on puolivuotias vauva, ja kun lapsi syntyi, sossut kartoittivat perheen tilanteen, oli siis psykiatrian poliklinikka tehnyt ennakoivan ls-ilmon.
Sossu sitten seurasi kolme kuukautta tilannetta, ja todettiin ettei ole aihetta jatkolle, kun perheessä on myös isä, joka on terve ja kunnollinen.
Nyt tämä isä on muuttanut pois yhteisestä kodista ja kaverini on jäänyt kahden vauvan kanssa. Sossu ei tiedä asiasta, koska mitään seurantaa ei nyt ole.
Minua vähän huolettaa, kun tiedän äidin ja lapsen olevan ihan keskenään ilman mitään apua ja tukea. Kaverini voi saada uuden sairausjakson milloin tahansa, ja sitten hän ei tosiaankaan ole kykenevä huolehtimaan lapsestaan.
Minä en voi jatkuvasti olla seuraamassa kaverin vointia, välimatkaa on sen verran paljon.. Olenko ihan paska ihminen, jos teen ls-ilmoituksen, jotta sossu tietää seurata tilanteen etenemistä..?
Kommentit (31)
Alkaako kaverisi nimi K:lla ja asuu Helsingissä, itään päin, metron vieressä? Voi tällä haavaa melko hyvin. Arvasin tuosta isäkuviosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lastensuojelutarpeen arviointipyyntö jos kaverisi itekin haluais apua. Ei lastensuojelujuttuja tartte aina tehdä pimeesti ja salassa ja selän takana. Kysy miten kaverilla menee ja että josko joku apu kelpais. Mulle ainakin kelpais vaikka apu ihan kodin hoidossa, sitäkin voi sossusta saada. En todella suosittele toimimaan selän takana ennenkun ootte yhdessä miettineet minkälaista tukea hän tarvitsisi.
Itse teen töissä vähän väliä vanhempien kanssa näitä ls-tarpeen arviointipyyntöjä. Se on sama kuin ls-ilmoitus, paitsi sen tekee avuntarvitsija itse. Monet ihan itse haluaa apua. Ja monet luulee ettei niillä mee niin huonosti että voisivat saada mitään vaikka ulkopuolinen näkeekin eri tavalla. Soita ihmeessä sossuun ja kysy neuvoja, neuvovat mielellään.
Mistä sä tiedät ettei saa tukea psyk.polin kautta, perheneuvolan tai muuta kautta, sillä itsehän totesit että te ette niin läheiset?Tuskin hän hoitoaan ja tuentarvettaan ym kaikille kailottaa.
Kaksisuuntainen sairaus voi pysyä vuosia kurissa vaikka olisi ollut joskus hyvinkin harhaisia, vaikeita ja rajuja sairausjaksoja. Lapsen saatua varmaankin motivaatio hoitaa itseään entistä parempi. Toki lapsen isän poistuminen kuvioista on yksi elämän käännekohdista ja voi altistaa uudelle sairausjaksolle. En kuitenkaan mitenkään käsitä ap:n logiikkaa tehdä lastensuojeluilmoitus ennalta ehkäisevästi, tilanteessa jossa siis äiti on tällä hetkellä terveenä ja kykenevä hoitamaan lastaan.
Keskustele asiasta lapsen äidin kanssa. Jos asia vaivaa sinua, niin ala hänelle läheisemmäksi kaveriksi. Auta häntä, mikäli voit ja ole avoin huolestasi ja päätykää johonkin yhteisymmärrykseen, selän takana ei kannata toimia. Jos ette ole läheisiä, niin et todella voi tietää kaikkea hänen elämästään ja hoitokontakteistaan. Ala läheiseksi tai unohda koko juttu.
soittaisin lastensuojeluun ja kertoisin tilanteen, sehän ei vielä tarkoita että olet tehnyy ilmoituksen. Sitä ennen kannattaisi käväistä kaverin luona tsekkaamassa tilanne, että on jotain konreettista mitä kertoa. Seuraile miten äiti on vauvan kanssa, ottaako kontaktia, vastaako lapsen tarpeisiin jne. Tarkkaile äidin vointia, vaikuttaako masentuneelta, jaksavalta ja mitä kertoo voinnistaan. Voithan sinä kehottaa ottamaan heti neuvolaan yhteyttä, soittakaa vaikka yhdessä sinne. Jos ei mitään tapahdu niin teet sitten sen ilmon. Ikinä ei voi olla liian varovainen. Eikä ne sitä lasta automaattisesti heti pois ota vaan tarjoavat apua kotiin. Jos se ei riitä niin miettiivät sitten huostaanottoa tai sijoitusta. Ja et ole paska ihminen jos teet ilmon, olet empaattinen ja huolehtiva ihminen jos teet sen ilmon aiheesta, olipa se kaverista tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin oma lapseni on jo 6-vuotias. Mutta bipo myös minulla ja synnärillä tehtiin ls-ilmoitus. Perhetyöntekijät kävivät 3kk ja sitten totesivat lastensuojelun turhaksi. Lapsen isä ( biologinen) hylkäsi minut ja lapsen kun lapsi oli 2,5kk vanha ja muutti toiseen kaupunkiin.
Ekasta puolesta vuodesta en muista juuri mitään. Vauva huusi aina ja välillä laitoin vain rattaisiin ja toiseen huoneeseen ja annoin huutaa. Olin todella huono äiti ja nyt jälkeenpäin tajuan, että lapsikin oli vaarassa. Olin todella masentunut.
Omaan vauvaani rakastuin kunnolla vasta kun hän oli n. 9kk. Siihen saakka elin jossain sumussa. Siitä saakka olen mielestäni ollut hyvä äiti, mutta edelleen tuo karmea ekat puoli vuotta vaivaa mieltä ja ahdistaa.
En tiedä mitä lastensuojelu olisi tehnyt. Ottanut lapseni pois? Nyt poikani on lahjakas, reipas ja iloinen nuori mies ja rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Joskus pelkään, että huono varhainen vuorovaikutukseni tulee vastaan...
Mutta ap:n kysymykseen en osaa vastata. Vaikea kysymys.
Varmuuden vuoksi. Pieni vauva + ero + pahat mielenterveysongelmat = erittäin paha yhdistelmä:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kartoittavat uudelleen tilanteen.
Että kartoittavat uudelleen tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soittaa lastensuojeluun ja kertoa tilanne. Jos aikanaan on kerran ammatti ihmisetkin tehneet ennakoivan ilm ja nyt ero taustalla. Kyllä me sos alsn ihmiset sitten osaavat katsoa mikä on tilanne
Minulla synnytyksen jälkeinen masennus oli syvimmillään, kun vauva oli 4-7 kk:tta. Oli psykoottinen ja yritin myös itsemurhaa. Tämä jakso kesti minulla keskivaikeana useamman vuoden, kun ei sopivaa lääkitystä löytynyt ja en ymmärtänyt sairauttani. Jos bipolla ei ole oikeaa hoitoa ja/tai lääkitystä, niin on kyllä tikittävä aikapommi. Ja ap:n kaveri on ap:n kertomuksen mukaan kärsinyt manioista (ei hypomania) ja aika lailla syvistä masennuskausista. Bibolaarihäiriö on (myös) aivosairaus, joka ei pysy kurissa tahdonvoimalla vaan vaatii elinikäisen lääkityksen ja hoitokontaktin!