hävettää mennä psykologille

Muista,että hermot ei voi parantaa. Hyvä kuitenkin,jos käyt psykologilla.

on tuurikauppaa, saatko siitä hyvän ja empaattisen juttukaverin, vai sellaisen hissukan, joka tuijotta vaivihkaa kelloa ja näyttää vaivaantuneelta tai sitten jonkun muun tollon.



Itsellä tuttavat, jotka ovat saaneet kriisiapua, ovat loukkaantuneet möllille "auttajalle" ja fiilikset vain huonontuneet. Paras apu on tullut omilta ystäviltä, sukulaisilta ja muilta läheisiltä.



Älä odota liikoja. On terveen merkki suhtautua varauksella näihin "ammatti""auttajiin". Varaudu pettymykseen.

mun sairauteen liityen.Hän on sellainen toiminnallinen psykologi, eli niinkuin hän itse sanoi ettei ole ns.pääpsykologi.

Availtiin sitten ihan pääsolmujakin, olin positiivisesti yllättynyt siitä miten paljon hän sai minua avautumaan ja miten paljon kaikesta oli huotyä kokonaisuutta ajatellen. tämä psykologi toimii Oulussa, ainakin oysissa.

Mulla on hyvät kokemukset, psykologi hoiti masennustani ja paranin.

Jos et osaa tai halua puhua, voit olla hiljaakin. Psykologin tehtävä on auttaa sinua, sinun eri tarvitse "esiintyä" eikä päteä. Esimerkkinä vain sanon, että itse istuin viikkokausia terapiassa vain itkemässä :)

Vähän pisti silmään aiemman kirjoittajan käyttämä ilmaisu "empaattinen juttukaveri". Psykologi ei ole ystävä, kyseessä on hoitosuhde. Psykologille voit myös kertoa kaiken sen, mistä et halua ystävillesi puhua kun et halua heitä kuormittaa.

Hävettääkö silloinkin, jos pitää hammassäryn takia mennä hammaslääkäriin?



Psykoasioita demonisoidaan yhä, ja tätä tekevät itseään hyvinkin fiksuina pitävät henkilöt, vaikka olisivat itse mt-ongelmiensa kanssa aivan hakusessa. Älä anna mitään jalansijaa elämässäsi jollekin hullun leiman pelossa eläville kääkille.

ota kaikki apu vastaan. Puhumattomuus ei ole ratkaisu - tällaiset asiat on hyvä käsitellä...Psykologi on parhaimmillaan ihminen, jolla on ammatillisen osaamisen lisäksi empaattista kykyä...



Itse olen alan ammattilainen myös, ja vuosia sitten läheiseni teki itsemurhan. Menin keskustelemaan kriisityöntekijän kanssa siitä, kuinka voisin parhaalla tavalla tukea omia läheisiäni. Hän katsoi minua ja totesi: "Tämä kriisi koskettaa myös sinua, sinäkin tarvitset tukea." Vasta siinä vaiheessa tajusin itse oman tilanteeni, ja kyyneleet alkoivat valua vuolaasti poskilleni. Tajusin, että omasta "vahvuuestani" ja ammatillisesta osaamisestani huolimatta minäkin olen ihminen. Psykologit osaavat auttaa, mahtavaa jos pääset...

Menin itse psykologille keskenmenon jälkeen ja sain apua tuskaiseen olooni, ei ollut mikään lääkeautomaatti =) Ulkopuolinen ammattilainen voi antaa sinulle hyviä näkökulmia käsitellä sinulle itselle vaikeaa ja läheistä asiaa - hyvä niin, ettei suru muutu pitkäaikaiseksi murheeksi. Kokeile avoimin mielin! Tsemppia päästä yli vaikeasta vaiheesta ja menetyksestäsi!

Jolla vaan toki on tietoa psyyken asioista tavista enemmän esim. miten suremisprosessi kulkee, miten jaksamista siinä voi edistää jne.



Mutta kenenkäänhän ei ole myöskään pakko mennä psykologille tai kellekään jos on jokin trauma. Jos kokee että tarvii ulkopuolista apua ja haluaa keskustella, sinne vaan häpeämättä. Mutta jos taas kokee että haluaa prosessoida itse asiansa ja jaksaa hyvin itsekseen, niin sitä kannattaa kunnioittaa eikä antaa ulkopuolisten painostaa "pakkoapuun". Kriisitilanteissa on ainakin tutkimuksissa todettu, että psykologinen kriisiapu auttoi vain niitä, jotka sitä itse halusivat, ja jopa hidasti toipumista niille, jotka olisivat mieluummin halunneet käsitellä asian yksin, mutta suostuivat keskusteluapuun kun siihen kovin suostuteltiin.