Lapseni satuttaa minua usein "vahingossa". (ov)

tuossa mikään kerro kemioista. Eka lapsesi on sylittelevää sorttia, toinen ei. Sinun täytyy tämä hyväksyä. Lapsi tulee syliin, kun haluaa. Sen verran voisit tietysti tutkailla, että onko lapsesi aistiyliherkkä (tunto) ja siksi karttaa syliä. Kun ei kerran pysty siinä sylissä rauhoittumaankaan vaan pitää hirveästi kiemurrella.

Minulla on kaksi lasta joista toinen on vauvasta asti tykännyt olla sylissäni, nukkua vieressäni ja muutenkin ollut oikea sylikissa.

Nyt tämä nuorempi taas on aivan toista maata: Kiemurtelee aina pois sylistä ja suorastaan työntää minua pois. Joskus hän tosin tulee kiehnäämään syliini, mutta silloinkin on niin villi, että potkii ja satuttaa minua jatkuvasti.

Ei ilmeisesti kuitenkaan tahallaan, mutta on jotenkin niin äkkipikainen ja kömpelö liikkeissään, etten osaa ennakoida iskuja.

Muutaman kerran minulla on ollut huuli tai kieli veressä, kun lapsi on iskenyt päänsä esim. leukaani tai kaulaketju on katkennut ihan vain rajummasta otteesta. Esikoisen kanssa ei ollut KOSKAAN tällaista.

Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Johtuuko vain siitä, ettei meillä "kemiat synkkaa"?

Hän tosin on myös sylihiiri, ja rakastaa kainalossa olemista - mutta ei ole hetkeäkään rauhassa paikallaan, vaan koko ajan vatkaa jotain ruumiinosaansa ja todellakin SATUTTAA koko ajan.

Että ei se ole mistään kemioista kiinni, toinen lapsesi vaan on erilainen liikkeissään. Yritä kestää.

Ei minusta vaikuta mitenkään erikoiselta. Toinen lapsesi on vain liikkuvaisempi, eivätkä lapset osaa varoa samalla tavalla liikkeitään. Minulla kaksi lasta kolmesta tuollaisia muksijoita, menee kyllä ohi aikanaan kun koordinaatio paranee ja äiti on kiljunut riittävästi.

Meillä lapset 4 vuotta ja 1,5-vuotta. Isompi on juuri samanlainen kuin mitä kuvailit sinun lapsesi olevan. Tykkää läheisyydestä ja rauhoittuu syliin. Pienempi ei ole koskaan rauhoittunut syliin. Ei edes pienenä vauvana. Hän möngeris siinä sylissä aina jotenkin tosi turhautuneena. Ero isompaan on ihan huomattava. Nyt puolitoistavuotiaana on samanlainen; haluaa syliin vain siksi, että nostaisin hänet jonnekin tai hän saisi näyttää mitä haluaa hyllyltä tms. Toinen syy tulla syliin on se, että isoveli on jo sylissä, ja silloin pienempi kiikkuu tomerasti syliin - työntämään isoveljen pois tai sabotoimaan muuten sitä hetkeä. Jos pienempi jostain syystä on hetken sylissä, hän kiehnää koko ajan, paukuttaa kämmenillä tai päällä rintakehään tms.



Monta kertaa on käynyt niin, että mulle on sattunut enemmän tai vähemmän, mutta nykyään osaan jo ennakoida mitä tuleman pitää ja väistää. Lapsi ei halua satuttaa minua, on vaan koko ajan sellainen säheltäjä.



Meillä on onneksi yksi yksi asia, jonka ääreen lapsi rauhoittuu, ja se on kirjojen lukeminen. Meillä luetaankin aika paljon.

Lapset ja jopa sisarukset ovat temperamentiltaan hyvin erilaisia. Toinen voi olla ihan toista äärilaitaa kuin toinen. Sinä äitinä et voi siihen vaikuttaa, muuuta kuin hyväksymällä lapsesi sellaisina kuin he ovat. Tietenkään tahallaan ei toisia saa satuttaa, mutta siitä ei liene kyse.



Luepa Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja temperamentista (esim. Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys. Saat ymmärrystä lastesi käyttäytymiseen ja vinkkejä vuorovaikutukseen lastesi kanssa!



Voi kun ihmiset jaksaisivat perehtyä enemmän näihin temperamenttieroihin niin valtyttäisiin monilta ihmetyksiltä ja kahnauksilta niin lasten ja vanhempien kuin aikuistenkin kesken vaikkapa työpaikoilla!

Mutta toisinpäin. Esikoisen kohdalla tunsin tietenkin että on ihan normaalia vempuloida jokapaikassa jatkuvasti. Mutta nyt kuopuksen kanssa nautin kun hän lötköttelee rauhallisesti sylissäni. Eli ei varmasti kyse ole teidän kahden kemioista, ainahan on mukavampi pitää sylikissaa sylissä. Lapsillani on muutenkin ihan eri tempo. Itselläni kyllä enemmän nopea kuten esikoisella.

on perheessä kaksi sellaista kolisijaa, mieheni ja esikoisemme. Jostain syystä heidän kehonhallintansa on sellainen, aina joku kyynärpää tai polvi lyö muita. Esikoinen viihtyy lyhyitä aikoja sylissä, mutta on vähän levoton luonne ja hyörii ja pyörii ja siinä samassa satuttaa. Mies kun tulee viereen ja ottaa kainaloon, niin saa varoa ettei saa kyynärpäästä nenäänsä. Jotkut vain ovat tuollaisia, tuskin on kemioista kyse.