Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen mummo ei koskaan soita lapsenlapsilleen? Eikä halua tavata?
18.09.2012 |
Me olemme päättäneet olla vierailematta enää lastemme isovanhemmilla, koska pappa on aina ihan kännissä ja mummo ei pyynnöistä huolimatta halua tavata meitä meidän kotona, joten sitten hän "joutuu" olemaan ilman pojantyttären ja pojanpojan seuraa.
Ei eden yhden yhtä puhelinsoittoa lapsiemme puhelimiin moneen kuukauteen.
Kommentit (14)
jonka kanssa lastenlasten on parempikin olla olematta tekemisissä.
Meillä on mummo, joka kyllä soittaa, mutta ei kuuntele mitään, mitä lapset hänelle puhuvat, ei kysy heidän kuulumisiaan eikä mitään, vaan luettelee vain omia vaivojaan. Lapseni pärjäisivät hyvin ilman näitä soittoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes poikansa kanssa tekemisissä, mutta ei kun se oma tytär ja hänen lapsensa on niin paljon rakkaampia.
joka on vähän koulutettu ja muutenkin tyhmä ja kateellinen ämmä. Kuvittelee, että muut jädehtivät häntä. Hirviöäiti, joka pilasi omienkin lastensa lapsuuden.
hänelle soittanut. Eikä nuoremmillekaan lapsille.
Voisiko olla niin, että puhelinsoitot ovat maailman ainoa tapa pitää yhteyttä?
edes poikansa kanssa tekemisissä, mutta ei kun se oma tytär ja hänen lapsensa on niin paljon rakkaampia.
...ja hänen oma häviönsä. Ette te häntä tarvitse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes poikansa kanssa tekemisissä, mutta ei kun se oma tytär ja hänen lapsensa on niin paljon rakkaampia.
...ja hänen oma häviönsä. Ette te häntä tarvitse!
mutta minusta se on niin surullista kun itselläni on kuitenkin hyvät ja läheiset välit omiin vanhempiin vaikka välimatkaa onkin paljon. Tuntuu järkyttävältä että joku jonka pitäis olla niin läheinen ei haluakaan olla tekemisissä vaikka vain muutama km välimatkaa. Ja meidän tapauksessa ei ole koskaan ollut syynä se että olisin jotenkin yrittänyt kiilaa lyödä anopin ja mieheni väliin vaan mä oon usein ollut se joka vaatinut miestä pitämään yhteyttä äitiinsä. Nyt en vaan enää jaksa kun on niin ykspuoleista.
Pärjäämme kyllä ilman häntäkin.
Toinen mummoni kieltäytyy ottamasta mitään yhteyttä. Hän otti jostain nokkiinsa vuosia sitten ja päätti, että välit ovat nyt poikki - ja syyttää minua välien rikkoutumisesta. Minä jaksoin vielä muutaman vuoden soitella, kyläillä, lähetellä onnittelukortteja jne. mutta kyllästyin totaalisesti siihen suhteen yksipuolisuuteen. Olkoon yksin, kun kerran haluaa. En jaksa enää sitä syyttelyä joka kerran, kun otan yhteyttä.
Itse en aio viedä omia lapsiani vanhemmilleni alkoholismin takia. Jos he haluavat nähdä, tulkoot käymään. On niin pitkä ajomatka, että tuskin kännissä lähtevät ajelemaan. Soittaakin saa, kunhan soittavat minun puhelimeeni, jotta pystyn seulomaan kännipuhelut pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai ne mun kautta voi pitää yhteyttä?
Soitan silloin tällöin ja käyn joskus, mutta surettaahan tuo, että hän ei käy eikä taatusti soitakaan. Ja kun soitan tai käyn, niin ainoa mistä puhutaan, on isäni sisaren lapset eli serkkuni. He kun ovat niin maan mainiota ja ihania...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä koskaan kysy tulisivatko lapset joskus hoitoon heille. Eikä kyllä minullekaan, omalle tyttärelleenkään juuri milloinkaa soita, työ menee aina edelle. :( Joten antaapa olla.
Äitini ei lapsena välittänyt minusta tippakaan, joten eipä aikuisenakaan. Viimeksi nähtiin 6v sitten, kerran vuodessa max soitto, ja silloinkin vaan haukkuu, sättii, nälvii.
Ei tiedä lastenlasten ikiä, ei muista nimiä, ikinä i ole lahjoja ostanut, ei ristiäisissä tai synttäreillä käynyt. On tainnut nähdä ainoat lasenlapsensa kerran.
Ei ole alko tai mt ongelmaa, on vaan tunnekylmä, piittaamaton ja itsekäs. Lapsenlapset on se ja sama, oma tytär on se ja sama.
Kun makasin sairaalassa kuoleman kielissä niin ei tullut soittoa edes että miten voin. Ja sanomattakin selvää että mitään tukea tai apua en ole saanut kertaakaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juopotteleva, manipuloiva, itsekäs ja itsekeskeinen ihminen on samanlainen vanhempana kuin nuorempana. Itseasiassa moni asia vain useimmiten menee pahempaan suntaan vanhemmiten, omat luonteenpiirteet korostuu ja maailma pienee enemmän omien vaivojen ja tarpeiden ympärille (mikä sinänsä vanhemmassa ihmisessä ymmärrettävää jossakin määrin).
Oikeasti surettaa niin lasten kuin lasten vanhempien kohdalla jos omat isovanhemmat puuttuvat, tai eivät välitä. On rikkaus lapsille, jos on elämässä se rakastava ukki ja mummi. Ja kadehdin myös niitä perheitä, joissa isovanhemmat auttavat lastenhoidossa joskus, ja taloudellisesti. Ne on niitä ruuhkavuosia helpottavia tekijöitä. Joo, tiedän olen karmea äiti, kun kadehdin niitä joita autetaan, mutta olisi vaan ihanaa saada ihanat isovanhemmat.
Ihmettelisin kovasti jos soittaisi lapsenlapsilleen.
Sen jälkeen, kun 19-vuotiaana muutin kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, on äitini soittanut minulle yhden ainoan kerran. Se oli noin pari vuotta tuon muuton jälkeen ja asia koski muistaakseni jotain kaapissa ollutta vaatetta tms. Muuta asiaa äidilläni ei koskaan ole minulle ollut.
Isäni kyllä soitteli varmaan toistakymmentä vuotta joka viikko, nyttemmin hänkin harvemmin, ehkä parin kuukauden välein mutta kuitenkin.
Olen siis nyt 44-vuotias.
Ei pidä tuppautua lastensa perheisiin lastenlasten kautta.