Lue keskustelun säännöt.
MIten saisin itseni jaksamaan tätä nyky-yhteiskunnan elämää?
22.10.2012 |
Tuntuu, että minua ei ole "tehty" nykyajan vaatimuksiin. Monille ne tuntuvat luonnollisilta ja helpoilta, minulle valtavalta taakalta. Olen paininut jaksamisongelmien kanssa koko pienen ikäni (olen alle 30-v.) enkä ole saanut helpotusta lääkkeistä, terapiasta, sairaslomista jne. Tuntuu että tässäkö se elämä oli: mahdottomuus saattaa opintoja loppuun, hanttihommia (jos niitäkään) loppu ikä, mies varmaan jossain vaiheessa kyllästyy taloudelliseen vetovastuuseen eikä halua kanssani perhettä.
En haluaisi olla tällainen luuseri, ja yritän parempina päivinä vakuuttaa itselleni että kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin. Vaikeaa se on ilman tukiverkkoja tämä elämä. Perheen kanssa välit on aika kylmät eikä kavereita tällä paikkakunnalla ole. Totta puhuen tuntuu ettei elämälläni oli mitään arvoa kun en jaksa suorittaa, enkä sitten sen uraputken sijasta onnistu edes perhe-elämässä. :(
Kommentit (2)
vaikka siltä välillä tuntuukin varmasti. Näistä asioista ei vain ole tapana kertoa julkisesti.
Minä olen koko ikäni kamppaillut saman kysymyksen kanssa. En ole ollut kuin muut. Olen ollut hitaampi, muutenkin erilainen ja erilaisesta taustasta kuin normilapset olivat, eri asioista kiinnostunut.
Halusin kovasti yrittää pärjätä ja sain vihdoin akateemisen tutkinnonkin suoritettua ja työpaikan. Hitaampi kun olen niin suhteessa minulla meni noiden saamiseen huomattavasti ajallista panosta, satsasin noihin siis aika lailla kaikkeni.
Sitten kävi ilmi että minulla on harvinainen sairaus, jouduin työkyvyttömäksi, nyt olen sitten nuorehko eläkeläinen.
Kaiken kaikkiaan en ole koskaan sopeutunut tänne yhteiskuntaan, tai ihmisten keskuuteen ylipäänsä, ehkä olen aspergertyyppinen, kummajainen joka tapauksessa. Ulospäin ihan normaalin oloinen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin minä olen sisäisesti tyytyväinen. Ulkoisilla mittapuilla ja muihin verrattuna vain surkea.
Jotenkin olen opetellut nauttimaan tästä pienestä ja arvottomasta elämästäni, joka on kuitenkin vain pisara meressä.
Voin yhtä hyvin nauttia siitä ja olla täysin itsekäs kuin surkutella laiminlyömiäni velvollisuuksia yhteiskunnalle.