Kotiäidit ovat yleensä loosereita, tässä syyt kotiin jäämiselle

minun kohdallani =D

en jaksa palata enää hoitotyöhön,joten alan jossain vaiheessa hakea muuta työtä että jaksaa olla lastenkin kanssa kotona :)

ja hän on siksi kotona, koska mies on ulkomaan komennuksella ja lapset on pieniä. Rahaa on niin paljon, ettei vaimon tarvitse kulkea töissä.



Muuten on äitiyslomalla olevia äitejä ja hoitovapaalla olevia tai työttömyyskorvauksella olevia työttömiä. Hehän eivät ole kotiäitejä.

Tässä syyt

) äidillä ei ole koulutusta - ei mahdollisuuksia mielekkääseen työhön

b) äidillä on koulutus, muttei työpaikkaa, johon palata

c) äidillä on koulutus ja työpaikka, mutta palkka on niin pieni, ettei työhön kannata palata tai työajat epämukavat

d) perhe on sosiaaliviraston asiakas - ehkä jo toisessa polvessa - työssäkäynti ei kuulu tapoihin

e) vuosien kotonaolon jälkeen työpaikan hakeminen tuntuu vaikealta ja muutos pelottaa

f) äiti tekee hoitotyötä ja henkiset resurssit eivät riitä sekä töissä että kotona - tämä on mielestäni oikein hyvä syy olla kotiäiti "

virkanainen ja uranainen, mutta uupuu sitten kun resurssinsa eivät riitäkään työntekoon ja jää sitten kotiin ja putoaa kokonaan työelämän kelkasta. Toki tätä nimitetään hienosti downshiftaukseksi, mutta tuotahan se todellisuudessa on.

Vieläpä kotirouvaksi. Lapset alakoululaisia.



a) on koulutus, ylempi korkeakoulututkinto, mielekäs, hyväpalkkainen työ



b) olisi työ



c) palkka superhyvä, 15 vuotta olen tienannut 100 000 vuodessa



d) ei olla muuten kuin siinä mielessä, että lapset on adoptoitu



e) minä nimenomaan halajan muutosta



f) en tee hoitotyötä, mutta tosiaan koen, että kotona panokseni on tärkeämpi kuin siinä että tahkoan aina vain lisää rahaa

periaatteessa vaihtoehto C.



Mutta mitä ihmeen väliä sillä on vaikka olisin muutaman vuoden kotona??



Olen 32v ja tähän mennessä jo 12 vuotta ollut töissä (=paljon enemmän kuin akateemisesti koulutetut tähän mennessä)



Ja vaikka olisin 5-6 vuotta kotona hoitamassa lapsia, niin silti tulisin olemaan sen jälkeen töissä vielä lähes 30 vuotta!!!



Mitä hiton väliä sillä muutamalla vuodella on? Toiset ovat kuluttaneet sen saman ajan koulun penkilläkin.

..ihmistä, jolla on 9 vuoden aukko työhistoriassa, ammattitutkinto kesken jne.



Mieheni käy töissä, joten sossun rahoilla ei eletä.

Olen mukavuudenhaluinen looseri...ja vielä onnellinen sellainen. Harmittaako?

Mulla on koulutus ja hyvä sellainen onkin, mutta en tee ansiotyötä koska olen perusluonteeltani patalaiska ihminen ja koska mulla on niin helekutisti tuloja ilman ansiotulojakin. Mun ei taloudellisesti tarvitse käydä töissä ja kaiken viimeistelee se kuuluisa laiskuus. Luuseriksi en itseäni koe, koska mulla on resurssit tehdä tai jättää tekemättä tasan mitä haluan, enkä ole riippuvainen muiden taloudellisista valinnoista.



*rikas ja laiska akateeminen kotiäiti*

tämä ja tuo lapset ravintolassa on saman käsialan provoyritys.



Mutta aina näkyy tyhmät naiset tarttuvan täkyyn.

Yksi on ostanut mielikuvitustalon jossa asuminen ja remppa ei käytännössä maksa mitään. Toisella on mielikuvituslapset joita hän tomerasti kasvattaa ja huutelee kurin perään. Yhdellä on nirso äiti jolle mikään ei kelpaa, yksi miettii päivät pääksytysten alapääasioita...taitaa olla syysloman hedelmiä nämä tämän päivän aloitukset. :D

ahdistus, masennus, mielialahäiriö

ja lisäksi muu syy, miehen uran mahdollistaminen oli mun syyt jäädä kotiin. Olin 8 vuotta kotiäiti. Enkä kadu niitä vuosia hetkeäkään! Noista vuosista olin 3 vuotta ilman muita tuloja kuin lapsilisä.

En halua koulutustani vastaavaan työhön, koska ajaisin itseni burnoutiin alta aikayksikön. Kuten todella moni muu alallani. Meillä on varaa siihen, että olen kotona ja haluan olla kotona. Mies tekee uraa ja tuen häntä siinä. Minä en halua uraa.

En kuitenkaan koe olevani "looseri", saati luuseri, vaikka ammatinvalinnan teinkin nuorena ja perheettömänä.

c/ työajat epämukavat palkka tosin normi.



aijon olla sen 3v kotona, koska nautin äitinä olosta ja ihanaa että saan olla kotona lastenikanssa, päiväkoti ei ole meille mieleinen vaihtoehto.

töitä ehtii tehdä myöhemminkin, koska koulutusta on ja työpaikka on ihan odottamassa mun paluuta :)



työpaikkaa saatan kyllä tulevaisuudessa vaihtaa työaikojen takia.

Tai siis, kohtaan e lisään, että työpaikka kyllä on, mutta myönnän, että muutos pelottaa. On niin ihana olla kotona, ja tottakai pelottaa/ahdistaa kun tää ihana elämänvaihe taas päättyy.



Palkkani on myös pieni (brutto 2200 e/kk) että ei ole kovin mielekästä mennä töihin, kun loppujen lopuksi täysien hoitomaksujen jälkeen ei meidän perheen taloutta mun työssäkäynti paljon paranna.



En kuitenkaan pidä itseäni luuserina. Olen töissä pankissa, koen, että työni on ihan mielekästä, mutta tää kotona olo on vaan niin kertakaikkisen ihanaa. Ihanaa olla lasten kanssa kotona, ihanaa kun ei ole koskaan mikään kiire mihinkään, ihanaa kun ei tarvitse koko päivää puurtaa kiireisessä konttorissa :)

Mulla pätee toi c vastaus. Mut ehkä kaikista suurin syy olla kotona on se, että haluan hoitaa lapset kotona enkä viedä niitä alle 3v päiväkotiin. Onneks miehellä on niin isot tulot, että voin olla kotona.



Jos joku pitää mua luuserina ni ei voi mitään :) Ei ole mun päänsärky.

kyllä veikkaan, että suurin osa äideistä hoitaisi lapsensa mieluiten kotona, jos se vain olisi taloudellisesti mahdollista. Suurimmalla osalla lapsiperheistä vain on sen verran suuri asuntolaina tai vuokra, että molempien vanhempien on yksinkertaisesti pakko käydä töissä, jotta maksuista selvitään.

Nuo syytkö tekevät ihmisesta luuserin?!