Yksi juttu eläinkunnassa on aika ihmeellinen :O

esim. on paljon eläinlajeja joita ei saman lajin vanhempi kasvata, mutta silti ne osaavat erottaa mitä niiden pitää syödä, mihin mennä lepäämään jne.

eläimillä on silleensä, että mitä enemmän on sisäänrakennettuja toimintoja sitä vähemmän on kykyä käyttäytyä eri tavalla eri tilanteissa. Nää lajit, jotka ei opi mitään vanhemmiltaan saattaa juurikin pyörittää pesäänsä karanneiden munien lisäksi kiviä ja puumunia, koska ne laukasee semmosen kaavamaisen vaistotoiminnon. Tai joku tietynväristä kalaa tai lintua esittävä ihmisen rakentava yksinkertainen mallieläin voi olla jopa kiinnostavampi kuin oikea oman lajin edustaja, koska evolutiivisesti ei ole ollut tarvetta tunnistaa oikeaa lajin edustajaa ihmisen rakennelmasta.



Ihminen taas on enemmänkin tyhjä taulu, joka ei vaikkapa susien kasvattamana opi koskaan oikein ihmisten tavoille jos kehityksellisesti herkät kaudet menee ohi.

Aivojen ytimessä. Eläinpienokainen joka on pelkästään ihmisen hoivaama alusta lähtien, leimaantuu ihmiseen. Eihän se ihminen ole, muttei enää ihan se eläinkään joka se lajinsa puolesta olisi. Ei pärjäisi luonnossa.