Mielipuolen päiväyökirja (herkille ja heikkohermoisille, kähähähä)

Olispa kourissa pikkulintu. Rutistaisin sitä hitaasti hampaat irvessä sormenpäillä. Työntäisin kynnet sen pullukkaan pehmeään kroppaan ja repäisisin rivakasti tipun kahtia. Pienen kipakan "PIIP" äänen saattelemana ilmaan jäisi leijumaan vain muutama höyhen ja huoneeseen laskeutuisi täysi rauha, niiden alasleijuvien haituvien tahtiin.



Pudotan linnunpuolikkaat lattialle. (plops, splät)

Pyyhin veret sormenpäistäni.



HAU HAU HAU

VUH VUH VUH



Tulepa hauva tänne niin saat nuuhkia Omninauhaa. Uskon että mikään ei ole niin tyydyttävä näky kuin nähdä koiran yrittävän turhaan poistaa etukäpälillään kuonon ympärille käärittyä ilmastointiteippiä. Ah, kuinka muistankaan lehdistä tapauksen jossa joku teki jollekin räksyttimelle ko. tempun. Nauroin ja nauroin. "Sankarini", ajattelin. Miksi koira pitää kastroida? Miksei koiran äänijänteitä voida kastroida?



Muistutus itselle: etikka loppu, etsi uusia vaihtoehtoja drinkkien lantraamiseksi. Tärpätti kuulemma liian myrkyllistä. Sehän nähdään.



Raapustelen myöhemmin lisää. Mönjä loppuu kynästä. Jonain päivänä muistan miten poistaa mustekynän jälki näytöltä. Hiekkapaperi ei vaihtoehto enää.