Lue keskustelun säännöt.
liian kiukkuinen mummo lapsella
21.10.2012 |
Minua tympii, kun lapseni mummon kanssa on hankalaa. Kyseessä on siis oma äitini, ei anoppi.
Mummo aina välillä pyytää tytärtäni luokseen, mutta sitten siitä olemisesta ei tule kuitenkaan mitään. Heille tulee riitaa koko ajan. Totta kai riitaan tarvitaan aina kaksi, mutta mummo käy kyllä sen verran kierroksilla, ei vaan jaksa olla lapsen kanssa. Käkättää ja jäkättää, sättii ja kiihkoilee. Sitten minulle soitellaan, että "nyt ei tuo tee sitä eikä tätä, ei tottele, ei syö, jäpäpäpäpä...". Ja tytär soittelee omasta puhelimestaan, että tule hakemaan pois.
Miten te toimisitte tässä tilanteessa? Mummon kanssa ei voi jutella, hän ei näe itsessään mitään vikaa.
Menee vain hankalammaksi, mitä enemmän tulee ikää.
Kommentit (23)
toivottavissa sekä mummossa, lapsessa ja äidissä. En huomannut missään, että olisit kertonut lapsen ikää? Onko teillä kotona selvät säännöt esim. kavereiden kanssa olemisesta, ruokailuajoista jne.? Jotenkin tuntuu, että jos säännöt olisivat selvät, ei mummon nyt niin kärttyisä tarvitsisi olla. Mutta nyt tulee tunne, että hän ajattelee, ettei tyttösi kunnioita häntä aikuisena ihmisenä ja hän ei osaa suhtautua asiaan.
Minullakin ylidramatointia harrastava anoppi, mutta lapsetkin oppineet jo sen, että mummo tykkää "liioitella" ja usein naureskelevat kotona mummon juttuja, mutta muuten herttaisempaa mummoa saa hakea ja lapset menevät aina mielellään sinne. Äitini taas on myös tavallaan mukava, uskoo kovasti siihen, että on lasten suosikki ja rakastettu kunhan syöttää kaikki täyteen herkkuja...toisaalta hän myös näyttää lapsille pahantuulisuutensa, jos on vaikka ollut huono päivä muuten, niin ei peittele ja tämä on joskus sekä minulle, että lapsille hämmentävää, enkä ole keksinyt tähän oikein mitään ratkaisua. Tuntuu, ettei hän kuitenkaan ole pienten kanssa läsnä niin kuin ehkä minä ja lapset toivoisimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani oli pienempänä vähän haasteellisempi kasvatettava ja vaati esimerkiksi aina ennakointia ja tarkempia, selkeitä ohjeita. Esimerkiksi kotiin lähteminen piti ilmoittaa jo 10 minuuttia ennen lähtöä ja itse lähtö tehdä selkeissä stepeissä "lopeta leikki", "vaatteet päälle" ja "autoon". Äitini ei tätä osannut, vaan lähti pojan raivoamisiin mukaan. Tilanne meni jo tavaroiden heittelyksi, jolloin tosin ihan yhdessä sovimme että kyläilyissä pidetään vuoden tauko. Tai yhdessä siis kyläilimme äidillämme, mutta poika ei jäänyt sinne yksin, eikä mummu ollut meillä hoitamassa.
Tilanne rauhottui ja nykyään heidän välit on ihan hyvät.
En nyt tiedä onko tuo noin vakavaa. Että ihan pitäis välit katkaista kokonaan.
Itse näen tämän ehkä enemmänkin vuorovaikutusongelmana mitä pitäisi kehittää. Tietenkin, myönnän, hankalaa on kehittää kun ei voi nostaa kissaa pöydälle.
ap