Mikä on paras lukemasi kirja?

tykkä hirveästi Putkinotkosta. Mutta en osaa nimetä yhtä parasta, maailma on pullollaan hyviä kirjoja!

täällä pohjantähden alla, tuntematon sotilas,

myrskyluodon maija,

iijoki-sarja,

nancy, miksi et halunnut elää,

chrisse fagerstömin kirjat,

orvokki aution kirjat...

tai sitten joku muu. En osaa nimetä vain yhtä.



Alastalon salista olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Pitkäveteisen ja vaikean alun jälkeen pidin kakkososasta niin paljon, että olen jo alkanut harkita uudelleen lukemista.

digataan Huovista. Ihan mieletöntä kieltä, hulvattomia tarinoita, ja välillä myös niin koskettavia.

Mutta suurimman vaikutuksen ovat tehneet varmaankin Täällä Pohjantähden alla, Jumalat juhlivat öisin, Olemisen sietämätön keveys.

Oikeastaan koko Waltarin tuotanto.

Paras kirja, jonka olen lukenut on Volter Kilven Alastalon salissa. Se on loppua kohti suorastaan huumaava.

Onko joku oikeasti muka jaksanut lukea tuon?

Solveigin laulu. Kolahti nuorena kalliolaisena.

Paras kirja, jonka olen lukenut on Volter Kilven Alastalon salissa. Se on loppua kohti suorastaan huumaava.

Putkinotko onkin todella viihdyttävä, mutta Alastalon salissa on tylsyden huippu.

En voi sanoa yhtä kirjaa. Ensimmäisenä mieleen tulee Rikos ja rangaistus sekä Kotiopettajattaren romaani.

Ihana on myös Suden morsian.

Kolahti pienenä, luen tasaisin välein aikuisenakin.

Samoin Bröderna Lejonhjärta.

Paras kirja, jonka olen lukenut on Volter Kilven Alastalon salissa. Se on loppua kohti suorastaan huumaava.

Onko joku oikeasti muka jaksanut lukea tuon?

Ja sen perusteella kuinka kärsinyt ja paljon luettu kirjaston kappale(et) oli, on lukenut moni muukin.

t. 4

tai sitten joku muu. En osaa nimetä vain yhtä.

Alastalon salista olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Pitkäveteisen ja vaikean alun jälkeen pidin kakkososasta niin paljon, että olen jo alkanut harkita uudelleen lukemista.

Täälläkin yksi lukija, mutta minuun vetosi erityisesti kolmas osa, joka lähti vetämään aivan uudella tavalla kahteen ensimmäiseen verrattuna. Loppu on huimaa nousua. Kieli on hienoa. Olen lukenut myös Joycen Odysseuksen (Saarikosken käännöksen), mutta pidän Alastaloa paljon parempana.

Olemisen sietämätön keveys.

Tuo on ainoa kirja jonka koskaan aikuisiällä olen jättänyt kesken kirjan tylsyyden vuoksi.

Galsworthyn Forsytein Taru on ykkönen. Myös Jane Austenin Ylpeys & ennakkoluulo, Järki ja Tunteet, Emma, Kasvattitytön tarina ovat ikilemppareita.

Paras kirja, jonka olen lukenut on Volter Kilven Alastalon salissa. Se on loppua kohti suorastaan huumaava.

Onko joku oikeasti muka jaksanut lukea tuon?

Ja sen perusteella kuinka kärsinyt ja paljon luettu kirjaston kappale(et) oli, on lukenut moni muukin.

t. 4

Alastalo on loistava, ja itse asiassa riemastuttavan hauska kirja. Ensin se voi tuntua raskaalta, mutta kun kieleen tottuu, ja pääsee pidemmälle tarinassa, ohi piipunvalinnankin, niin jo helpottaa. Kun ensimmäisen kerran pääsin sen loppuun, aloitin alusta uudelleen, harjaantuneempana. Nyt olen lukenut kolmeen kertaan. Hyviä ovat myös kaksi muuta saaristosarjan romaania, Kirkolle ja Pitäjän pienimpiä.

Alastalon salissa on hienoa kieltä ja omalla tavallaan nerokas, mutta lukukokemuksena aivan kamala. Harvoin jätän kirjaa kesken mutta tuosta en jaksanut lukea kuin ekan osan eli puolet 800 sivusta.