Millainen tilanne pääsi sisällä = mielessäsi on tällä hetkellä?

No, sitä että tein virheen kun luotin mieheeni ja uskoin että meidän kannattaa jatkaa perheenä, ja hankkia toinen lapsi vielä tähän-

Mietin että eroanko nyt ennekuin toinen syntyy.

Mietin miten mies tajuaisi että olen tosissani, että ei ole turhaa nalkuttamista, että mies on pilannut kaiken kun en voi luottaa häneen enää, liian monta kertaa valehdellut päin naamaa japitänyt ihan tyhmänä, kunns jemmapullo löytynyt ja jäänyt kiinni.

Tänään taas sammalsi ja huojui ja väitti kirkkain silmin että kolme kaljaa vaan on juonut.

Juu, en tunnekaan niin hyvin että tiedä milloin on tullut nautittua enemmänkin...



Joten mietin käytännön asioita, pitääkö lapselle hankkia vuoropäiväkodista hoitopaikkaa, ai suostuuko mies vielä hoitamaan kun olen tössä, vaikkei asuisikaan luonamme.

jne....

Mietin omaa laihdutusurakkaani.Tsemppaan itseeni lisäpotkua. Ikävöin hiukan miestä töissä, nautin silti ihan vain rauhassa olemisesta kynttilät olohuoneen pöydällä. Juon Pepsimaxia.



Lakkasin kynnet, kiharsin hiukset ja aion laittautua huomenna tavallista huolellisemmin. Aion nukkua pitkään,lähteä pitkälle lenkille. Aion tehdä jotakin tosi kivaa, taiteilla käsilläni jotakin. Otan kaiken irti omaishoidonvapaistani.



Menen kohta nukkumaan. Luen jotakin.

Ajattelen usein rahaa, vaikka siitä ei välintöntä puutetta olekaan, haluaisin päästä eroon asuntolaista mahdollisimman pian. En tykkää olla velkaa.



Omatuntoni on puhdas, haaveilen omakotitalosta, kahdesta terveestä lapsesta ja siitä, että parisuhde jatkuisi yhtä onnellisena maailman tappiin saakka. Toivon, että nuo syntymättömät kaksi lasta eläisivät myös onnellisena elämänsä loppuun saakka, en kadu mitään - oikeasti.



Kaikki on kuitenkin oikein hyvin - oikeastaan niin hyvin, että pelkään tämän loppuvan jotenkin (toivottavasti turhaan).



Aivot on usein liikaakin "kierroksilla", mutta turrutan ylimääräisen toiminnan musiikilla ja turhuuksilla (av.lla :).

ja miehen kaverit ja menot meni jälleen mun edelle. eikä edes välitä, että oon vihainen ja vittuuntunut. perseestä koko äijä ja inhoan itseäni että kattelen tällaista tilannetta tai siis olen tottunut tähän.

mieliala on jossain vihan, vitutuksen ja totaalisen tympääntymisen välimaastossa.

sisällä rauhallista. Hyvä fiilis.

Mietin tyytyväisenä miten mun lenkkeilyprojektini on onnistunut, miten enää ei tarvitse pakottaa itseään lenkille vaan on mukava lähteä. Jonkin verran myös seksi on mielessä, mutta oon liian väsynyt tehdäkseni aloitetta. Kaikki on hyvin, olen erittäin onnellinen. Minulla on ihana mies, hyvä suhde ja suloiset vaikkakin haastavat pienet lapset. Tätä arvostan eniten.

Omatuntoni on puhdas. Haaveilen siitä, että meillä on taas enemmän rahaa käytettävissä kun menen töihin, väsyttää tämä rahojen kanssa kitkuttaminen vaikka muuten on asiat hyvin.

Kadun vähän, tai olen sinut menneisyydessä tekemieni virheideni kanssa. Exää kohtaan hieman syyllisyys kolkuttelee ajoittain kun kohtelin sitä niin huonosti eroamisemme aikoina.

olen juonut valkkaria, punkkua ja olutta

Terve, raitis, rauhallinen, täysin onnellinen.

Tämä päivä on ollut todella onnistunut. Pitkään, jo useamman vuoden ollaan tehty töitä asian eteen. Välillä on tuntunut jo epätoivoiselta. Nyt vihdoin alkaa näyttää siltä että se mihin ollaan uskottu ja tehty töitä sen eteen alkaa kukoistaa.



Pitäisi mennä nukkumaan muttei malta :)

tunne oloani masentuneeksi.

Haaveilen, haluan uskoa. Selailen hääpukuja. Valitsin jo kauneimman. Käyn vielä kerran läpi treffipalstoja. Kenelle kirjoittaisin? Miksi, voi miksi juuri minä olen vielä yksin. Kuuntelen musiikkia. Kaihoisaa- Sydäntä riipaisevaa. Itken.Välillä ahdistus voittaa, rintaan sattuu, kurkkua kuristaa. On vaikea hengittää. Roikun keskustelupalstoilla. Hämään yksinäisyyttä. Joku reagoi, joku vastaa.

Viikko pitäisi vielä odottaa ennen kun saan lopullisen varmuuden siihen olenko minä raskaana vai en. Ja siis en halua olla. Ja jos olen olen todella suuren valinnan edessä mitä en halua joutua tekemään..

Haavelilen hyvästä parisuhteesta jossa luottamus ja kaikki pelaa, nykyisessä näin ei ole ja mietin myös että pitäisikö erota vai ei.

jos nyt loppuvuoden pärjäisin niin tarkoittaisiko se, että saisin hyvän uuden alun. Vai pitäisikö vain tyytyä ajattelemaan todennäköisyyksiä ja sitä, että olen niin vanha, että enää ei ehdi aloittamaan alusta.



Ja katsoin perjantain Vain elämää-ohjelman ja tulin vähän kateelliseksi kaikille, jotka voivat toteuttaa tuolla tavalla unelmiaan. Että jos itse voisi unelmoida vähän pienemmistä asioista kuin tuollaisista mahdottomuuksista.

Mikään ei kaduta juuri nyt, maailma on täydellinen.