Oletko tyytyväinen yhden lapsen äiti?

Tapsin mieheni aika myöhään ja alussa oli kaikenlaisia syitä olla hankkimatta heti lapsia. Tiesin kyllä jo alun alkaen että mun on vaikea raskautua ja siihen menikin aikaa. pari lasta oli toiveissa, mutta kun lopulta saimme tän yhden, niin olin hyvin tyytyväinen siihen. Toivoimmevielä toista, mutta emme aktiivisesti hakeneet hoitoa, ja mies oli varmaan täysin tyytyväinen yhteen. En itsekkään kauheasti toivonut toista, joskus oli pientä haikeutta ja vauvakuumetta, mutta aika vähäistä. Ja toisaalta, yhden lapsen kanssa on ollur hyvin helppoa ja rauhaisaa. mit nyt lapsi kavereineen aiheutta joskus (aika usein) hulabaloota, mutta rauha laskeutuu on kaverit menne koteihinsa:-)

yhtä lasta. olis se mahtanut olla ihmeellistä!

En ole koskaan ollut mitenkään lapsirakas ja yhden lapsen kanssa onollut tosi helppoa. Varsi kun nyt kun hän on jo 10-vuotias.

Päätös oli pääasiassa minun.

yhden lapsen äiti. Erosimme mieheni kanssa ja jäin yksinhuoltajaksi. Ei ollut oikeen mielenkiintoa eikä halua edes katsella miehiä.

Yhteinen päätös miehen kanssa.

Tosin se yksi lapsi on vasta 8 päivän ikäinen. ;) Enempää ei ole suunnitteilla ainakaan toistaiseksi, minulla ei ole mikään tarve saada lisää lapsia. Miehellä on jo ennestään 2 lasta, hänen osaltaan lapsiluku voisi olla tässä mutta on kuulemma suostuvainen vielä yhteen, jos minä joskus niin haluan. Tällä hetkellä 1 lapsi tuntuu hyvältä, kun nuo miehenkin lapset ovat vielä aika hoidettavia.

toista ei tule koskaan. Elämä on ollut huomattavan plajon helpompaa mitä lähipiirissä joissa on oienellä ikäerolla lapsia... en jaksaisi itse sitä erotuomarina olemista ja jatkuvaa tappelua, univajetta ja rahanmenoa.



Elämä on todella helppoa, kavereita on paljon eikä ole yksinäistä päivää nähnytkään.

Mietimme tätä yhdessä ja päätös sekä lapsesta ylipäätään että lapsiluvusta oli yhteinen.

Mikään katastrofi ei olisi lapsettomuuskaan ollut, mutta onneksi saimme hänet. Oon ollut helpompaa yhdistää työelämä ja perhe, kun huolehdittavia on vain yksi. Parisuhdekin on kukoistanut koko ajan, kun on ollut mahdollista järjestää kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Olen myös voinut paremmin keskittyä tämän ainoan lapsen hyvinvointiin ja kasvatukseen. Matkustamme myös paljon ja yhden lapsen kanssa se on vaivatonta. Kavereita ja sukulaislapsia on riittänyt sopivasti seuraksi. Ja tämä ainokainen on kohtelias, hyvin käytäytyvä ja sosiaalinen lapsi.

Olemme olleet todella tyytyväisiä perhekokoomme vuosia, mutta välillä lapsikuume nostaa päätään ja olemmekin vähän yritelleet toista lasta. Sitä ei kuitenkaan ole meille suotu ja nyt olemmekin päättäneet, että yrittäminen saa loppua. Ei jakseta sitä epämääräistä elämäntilannetta ja ikäerokin venyy ja venyy.



Elämä yhden lapsen kanssa on tosi ihanaa, helppoa ja mutkatonta. Ainoa asia, joka mietityttää on se, että hänellä ei ole seuraa kotona. Mutta nämäkin asiat toisaalta hoituvat hyvin läheisillä serkuilla ja kavereilla. Ja itse olen ainokainen, joten en osaa omallekaan lapselle kaivata sisaruksia.



Lisäksi meidän lapsen kanssa on ollut jonkun verran haasteita, jotka ovat saaneet erityisesti miehen sille kannalle, että ei enempää meille, kiitos. Itsekään en ole mikään lapsi-ihminen, mutta kait luonto teettää sen verran temppujaan, että välillä lapsen kaipuu iskee.



Jos yhtään epäilyttää, ehdotan, että annatte tulla, jos on tullakseen. Siinäpä ei tarvitse pohtia ja päättää itse, kohtalo päättää puolestanne.

Tuli vain yksi.

Kyllä haluaisin, että olisi toinenkin lapsi. Lapseni on nyt 7v ekaluokkalainen ja kyllä mietin monesti, että olisipa todella kiva jos meillä olisi vähintään kaksi lasta. Lapsellani olisi silloin sisarus ja hänenkin elämänsä varmasti "rikkaampaa". Monesti saanokin, että hän haluaisi pikkusiston...

En ainakaan ole kuullut heidän valittavan lastenhoito-ongelmia tai muuten elämän raskautta. Ja lapsetkin ovat olleet fiksuja ja hyvin hoidettuja.

kateellinen teille 1-lapsisille!