Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ensimmäinen lapsuuden muistosi, jonka muistat?
19.10.2012 |
Itselläni oli monestakin syystä kurja lapsuus (mm. vanhempien jatkuvat riidat ja osasin jo riitoja pelätä tiettyinä päivinä eli silloin, kun isäni maksoi laskuja, koulukiusaamis helvetti ym. "kivaa") ja sen takia lapsuuden muistoja on vähän.
Mutta yksi muisto on jäänyt kirkkaana mieleen. Olin 3,5 vuotias ja oli jouluaatto. Meillä oli mun lapsuudessa tapana, että joka toisen joulun tätini + hänen miehensä + setäni perheineen tuli meille (vai oliko tätini joka joulu meillä, en muista).
Setäni oli kova ryyppymies ja sedän vaimo sitten soittikin aamulla, että me ei taideta päästä tänään, kun "Matti" on taas perseet olalla. Isäni kuitenkin kävi heidän hakemassa ja setäni jäi kotiin.
Setä otti tuosta nokkiinsa ja tuli sitten illan suussa kaatokännissä oven taakse uhkailemaan ym. Ja isäni, joka oli iso mies joutui pyytämään tätini miehen avuksi, että sai sedän heivattua pihalle.
Kommentit (20)
Työnsin pääni rappukäytävän tankojen välistä, enkä saanut sitä enää pois.
Huusin kuin syötävä, eikä kukaan tullut pitkään aikaan (ainakin se tuntui siltä) ja vasta isolla porukalla saivat rikottua tankoja sen verran, että lähti pois.
Muista myös jotain "hirveitä" hoitotätejä siltä ajalta, kun pakottivat syömään puuroa aamupalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ollessani vähän alle 4-vuotias muutimme, ja minulla on hyvin selkeitä muistikuvia ekasta kodista. Myös sellaisia, joita en ole nähnyt kuvista tai joita minulle ei ole kerrottu.
Muistan leikkipuiston lähellämme, samoin kotipihamme ja "porttikongin". Muistan hyvin asuntomme ns. pohjapiirustuksen, kylpyhuoneen tassuammeen, joka oli ulkopuolelta vihreä. Vihreän "ryijymaton" olohuoneessa, joka heti imuroimisen jälkeen oli kuin nurmikko ja lässähti sitten.
Muistan alkovin, jossa vanhempien sänky oli ja nurkkauksen jossa omani oli. Keittiössä oli pyöreä pöytä ja keltainen matto.
Muistan myös selkeästi yhden vierailun mummin ja vaarin kotiin, heillä oli alivuokralainen ja muistan hänet. Olin silloin ehkä 2,5 v.
Muistan tapahtuman, olin silloin melko tasan 2v. Kyseessä oli hyvin traumaattinen onnettomuustilanne, johon läheiseni joutui, muistan tapahtuman kuin valokuvana ja siihen liittyvän hätäännyksen. Ahdistava muisto, tiedän siis olleeni 2v,kun tuo onnettomuus sattui.
...isäni äidin hautajaisista. Kyllä minulla varmasti oin joitakin vieläkin varhaisempia muistoja, mutta niitä on mahdotonta ajoittaa. Ei pikkulapsi tiedä, minkä ikäinen on, se päätellään vasta myöhemmin. Muistikuvassa talo, jossa hautajaiset järjestettiin, oli valtavan iso, ja vaikka muistin olleeni siellä ennenkin (siis oli varhaisempiakin musitikuvia) niin liikuin kuitenkin siellä epävarmasti. Kun pääsin keittiön ovelle, pelästyin kovasti valkopukuisia naisia (pitokokkeja), jotka siellä hääräsivät. Minulle tuli orpo olo ja aloin etsiä äitiäni. Muistin, että minulle oli sanottu hänen menevän jonnekin, mutta en ollut ymmärtänyt, mikä se paikka oli. Kun en löytänyt häntä, istuin portaille itkemään. Joku ystävällinen sukulainen etsi paikalle tätini, joka selvitti tilanteen. Äitini oli talon kellarissa valmistamassa voileipiä.
Olin noin 3-vuotias.
mulla oli keltainen takki ja siihen kuuluva hattu, vieraat ihmiset ihasteli - tuntui oudolta, olin varmaan max 5 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kun olin noin 3,5-4-vuotias. Äiti hermostui kun tappelimme siskon kanssa Dublo-legoista. Äiti otti yhden palikan käteensä ja heitti sillä meitä kohti ja se osui minua otsaan ja sattui kovaa. Aloin itkemään ja äiti tuli heti halaamaan ja pyytämään anteeksi.
Muistan kun äiti huutaa veljelleni että lähtekää ikkunasta naapuriin. Minä meen siinä vaiheessa keittiöön. Jossa näen äitini makaavan lattialla. Meillä on musta seinäpuhelin lattialla johto poikki ja tavaroita rikki. Isä vie minut takaisin nukkumaan. Ikää oli tuolloin kolme. En muista miten tilanne silloin päättyi. Tiedän että muutettiin pian pois. Seuraava muisto on kun istumme uudessa kodissa syömässä olohuoneen lattialla. Meillä ei ollut mitään huonekaluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aika lailla tasan 2-vuotias. Muistan kuinka kirkossa olimme arkun ympärillä laskemassa kukkia ja minulla oli kova pissahätä. Muistotilaisuudessa muistan halunneeni kovasti mennä keittiöön hakemaan mansikkatäytekakkua, mutten uskaltanut, koska siellä oli pelottava huriseva jääkaappi. Kurkin vain kynnykseltä.
ja muistan laskeneeni kerrostalon rappuja pitkin patjalla! niin omituiselta kuin se tänäpäivänä kuulostaakin :D äitini on todistanut että näin on tapahtunut ja vielä monta kertaakin. en voisi kuvitellakaan että päästäisin omat lapseni riehumaan patjan kanssa rappukäytävään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kun minua kannettiin, isäni turvallisessa sylissä, olin vielä tosi pieni. Myöhemmin olen kuvaillut vanhemmilleni sen talon, mihin minua kannettiin, miten mentiin sisälle, miten minut jätettiin selälleen johonkin pöydälle ja joku vieras nainen kumartui puoleeni ja miten paljon se pelotti!! Onneksi isä tuli ja pelasti!
- ko. äitini sukulaistalo myytiin ollessani alle 1v
Muistan, kun kävelin muutaman askelen 'tästä tuonne' niin aikuiset nostivat kamalan metelin :o
- olin 10kk
Muistan, miten tuhkarokko kutisutti hirveästi ja istuin itkien yöllä sängyssä äitini silittäessä selkääni.
- olin 1v 6kk
Muistan, miten isäni yritti saada minut sanomaan 'auto'. Sanoin 'au' -tauko- 'to' mutta minusta se kuulosti täsmälleen samalta mitä isäni sanoi. Leijuin (isäni kantamana) toiseen huoneeseen ikkunan ääreen katsomaan, 'kato, mikä tuolla menee, auto!'. Isä oli iloinen, häntä nauratti :D
- olin 1v 10kk
Sen jälkeen muistan paljonkin.
mä muistan täysin sen kävelymatkan ja systeemit varrella. Mä olin kävellyt kaksi kilometriä silloin, mä päädyin äidin työpaikalle.
Me muutettiin toiselle paikkakunnalle, kun olin kolme. Parikymppisenä päätin, että mä lähden sille reissulle, joka mielessä oli.
Ja todellakin tein sen ihan sillä vanhalla muistilla. Mustikkareissu niin sijoittui isojen hiekkateiden varteen ja mullahan oli rovossa mustikoita.
Ja äiti vaan kävi viemässä tampattuja mattoja sisään ja tuli heti takaisin. Voi sitä paniikin ja etsimisen määrää, kunnes äidin pomo soitti, että tyttö on täällä.
Mä muistan kuinka mä istuin siellä kyläkaupan portailla siinä oli kaksi nuorta naista ja tämä kauppias ja sitten äiti itkuisena tulee paikalle. Se suukotti ja halas. - loppu.
Mulla on runsaasti muistissa muitakin aikaisia muistoja. Mutsi aina, että et voi muistaa... ja kuivailen - niinpä vaan muistan! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöttötuoli on sitä mallia, jonka sai käännettyä "autoksi" eli tuolin pohja taittuu pöydäksi istuimen eteen. (http://www.kaluste-matti.fi/catalog.php?id=vnC5tlCW)
Istun telkkarin edessä, kupissa on makaronia ja ketsuppia. Televisiosta tulee Katto Kassinen, joka katon rajassa pörrätessään on niin pelottava ja ahdistava etten saa syötyä. Vääntelehdin ja toivon että joku tulisi nostamaan pois, mutta valjaat eivät anna periksi ja äidin kolistelu kuuluu jostain tosi kaukaa asunnostamme.
Näin siis laitettiin telkkari lapsenvahdiksi jo 70-luvulla :) Minulla ikää arviolta 1,5-2 vuotta, sen jälkeen muutimme toiseen asuntoon johon tuo muisto ei liity.
on ajalta ennen veljeni syntymää. Meillä on 3v 10kk ikäeroa. Muistan äidin ison vatsan ja kuinka otti päähän kun en mahtunut kunnolla syliin istumaan vauvavatsan takia.
Muistan myös, että äiti imetti kyljellään sängyn päällä ja otti minut siihen viereen köllimään. Tärkeitä ja tunteisiin liittyviä asioita lapsen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi vaikea on sanoa mikä olisi ensimmäinen. Mutta tällaisia hataria muistoja on:
Nenästä valuu verta, minulla ei ole paitaa. Vanhin siskoni sanoo hakevansa paperia. Katson paljasta pullottavaa mahaani, joka on aivan veressä. Äiti hokee "ai kauheeta, ai auheeta", sisko pesee minua kosteilla räteillä.
Istun keinussa hame päällä. Syön vesimeloonia, se on tosi hyvää. Syljen siemenet maahan. Katson jalkojen varjoja auringossa. Ne ovat kauniit, minulla on kuin balettitanssijan jalat.
On ollut riita. Sen jälkeen kaksi teini-ikäistä siskoani lähtevät vihoissaan ulos kotoa ja juoksevat metsätietä. Isä huutaa "likat, tulkaa kottiin!" Minä olen vihainen ja tosi huolissani, sanon isälle ettei tytöt ole mitään likoja.
Olen näissä jotain 3v vanha kaikissa.
Muistan miten sain mennä yöllä äidin ja isän väliin nukkumaan. Heillä oli parisänky, mutta erilliset patjat ja valuin aina patjojen väliin yön aikana. Mutta oli ihanaa olla kaikista pienin, kun sai erityisluvalla nukkua välissä. Myöhemmin sain pikkusiskon ja menetin tämän oikeuden. :)
Muistan myös kun isäni leikkasi partansa pois. Isällä on aina ollut parta ja viikset. Heräsin aamulla ja kiipesin alakertaan, ja olohuoneessa oli joku vieras mies. Juoksin äidin syliin, ja äiti selitti nauraen sen miehen olleen isä ilman partaa.
Ilmeisesti ekaa kertaa äidistä erossa. Voi sitä hätää kun äitiä ei löytynyt asunnosta. Isä kyllä oli kotona mutta se ahdistus...
ja muistan siitä talosta huonejärjestyksen ja mistä lähti vintin rappuset. Toisen kerran muutettiin kun oli 4,5-vuotias ja tuosta kodista muistan paljonkin. Muistan kun käytiin siskon ja naapurin tytön kanssa hakemassa aitasta rehua ja vietiin sitä lehmille laitumelle. Aittaan ja laitumelle meno oli selkäsaunan uhalla kielletty. Siskon kanssa tehtiin aitan rappuset täyteen lumipalloja, jotka seuraavana yönä oli jäätyny rappusiin kiinni. Muistan myös sen kun joulukalenterissa tuli Histamiini ja sen alkaessa mun 3 vuotta vanhempi isosisko juoksi itkien äidin luo kun sitä pelotti niin paljon. Muistan kun naapurin vanha ukko kävi meillä kahvilla ja piti sokeripalaa huulien välissä hörppiessään kahvia. Kun pikkusiskoni oli vastasyntynyt, naapuri toi jättimäisen rotinarinkelin, jonka sisälle sisko mahtui nukkumaan.
Sen lisäksi muistan kun äitini odotti veljeäni, meille tuli ikäeroa 2v7kk. Ja miten äiti nukutti veljeäni vaunuissa. Ja kävimme vaunuilemassa yms.
löysin meidän autotallista joulupukin vaatteet ja silloin tajusin, että joulupukkia ei ole olemassa.