Lue keskustelun säännöt.
MIKS mä otan kaikki ihastukset liian vakavasti??
18.10.2012 |
Onko syy se, että en hyväksy sitä, että aina ei vaan voi saada kaikkea mitä haluaa? Vai onko syynä erittäin huono isäsuhde ja huono itsetunto? Onko syynä pelkkä yksinäisyys?
Aina kun löydän jonkun kohteen, niin muu elämä meinaa jäädä ja keskityn tuon miehen ajattelemiseen. Ihan tyhmää ja hullua ja oikeastaan tosi ärsyttävääkin!!
Kommentit (3)
Olen vältellyt tuon takia ihastumisia jo muutaman vuoden. Mun koko elämä menee heti sekasin. Itselläni se on selvä alku läheisriippuvuudelle = tuhon tie. Siksi en seurustele enkä deittaile ollenkaan.
Itsellä vielä niin, että ei oikeastaan ole väliä millainen mies on. Kunhan on suunnilleen sopiva ja kiinnostunut, olen täysillä messissä. Paitsi nyt, kun pistin pisteen hölmöilylleni. Olen ollut kahdessa väkivaltaisessa suhteessa tämän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mä olen todella ronkeli, mulle ei todellakaan kelpaa kuka tahansa. Juuri viime viikonloppunakin torjuin erää ihan ok tapauksen.
Mut ne, jotka jotenkin kolahtaa, niin jää vähän liian tiiviisti kummittelemaan mieleen. Sinkkuna olen ollut jo muutaman vuoden. En kyllä tunnusta olevani ainakaan kovin pahasti läheisriippuvainen, ennemminkin vaan ihan vaan yksinäinen. (Ja välillä seksinpuutteessa...)
ap
Miten te muut kestätte sen, että tiedätte, että ette voi saada ihastuksianne? :((