Lue keskustelun säännöt.
Onko 6-vuotiaani tullut hulluksi?
17.10.2012 |
Eskarin alettua pojalla on ollut tosi vaikeaa. Huutaa, räyhää ja lyö/potkii suuttuessaan. Tavarat lentää. Uusimpana juttuna "tapan sinut!" tai "turpa kiinni!" huutelut, jos suuttuu. Meillä ei kotona käytetä tuollaista kieltä ollenkaan. Välillä takertuu minuun (äitiin) mutta pystyy kuitenkin irrottautumaan. Välillä tuntuu, että ei auta uhkailu eikä porkkana, ei mikään. Suuttuessaan itsehillintä lähes nolla pojalla. Eskarissa menee hyvin, mutta kotona sitten mekastetaan senkin edestä. Ihan kuin olisi murrosikäinen kotona ja samalla uhmaikäinen, joka ei kykene hillitsemään lyömistä tms. En tajua mikä tuolla lapsella on, mitä tehdä? Ja onko kenelläkään ollut samaa? :-(
Kommentit (16)
On toki ikäänkin kuuluvaa, mutta jos käytös on muuttunut juuri eskarin myötä, minusta on aika turha etsiä nyt syytä yhtäkkiä jostain geeneistä tai perhedynamiikasta. Selvitäpä, millainen se eskariryhmä on. Meillä toisella lapsella sattui eskariryhmään paljon ongelmaisia lapsia ja oireili kotona - tottakai. Tuskin nyt vaikutteet pari vuotta vanhemmiltakaan automaattisesti tulevat, ei sen ikäisenkään tarvitse "tapan sinut"-juttuja puhua. Jos eskariryhmä on ok, hae apua. Itselläni oli hankaluuksia aikanaan esikoisen kanssa, oli jo pikkulapsena vaikeuksissa sellaisten tunnetaitojen kanssa. Ei kuitenkaan ollut väkivaltainen. Nyt isompana alakoululaisena on väkivaltainenkin ja haemme apua; harmittaa, kun ei aikanaan tullut tartuttua toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on uhmaa. Lapsi ei oikein itsekään tiedä onko iso vai pieni. Välillä kokee olevansa iso, mutta sitten välillä taas huomaa olevansa pieni ja haluaa takertua vanhempiin. 6v:na on kuin pieni murrosikä. Pienestä päiväkoti-ikäisestä on kasvamassa koululainen eikä se aina käy helposti ja kivutta.
Meillä ihme mahtailua. Ollaan olevinaan niin isoja että vallan. Luotan, ettei jää pysyväksi, muuten rupean itsekin mahtaileen! ;)
6-vuotiaan uhma voi olla hirvittävän voimakas. Meillä tulinen lapsi kanssa ja eskari-iässä oli oikea hirviö. Kummasti hänestäkin koululainen sukeutui ja järkeä ja malttia on tullut päähän, vaikka edelleen päreet palaa helposti. Varmaan eskarin keväällä alkoi helpottaa.
Oletko keskutellut asiasta kun lapsi on rauhallinen ja hyvällä tuulella? Toki tuo voi olla ihan rajojen kokeiluakin, mutta aika vahvalta kuulostaa. Meillä on joskus ollut tuollaista, ja silloin vain napsahtaa rangaistus ja keskustelu sitten kun lapsi on rauhallinen.
Poista kaikki, mikä voisi pahentaa käyttäytymistä: netissä pelaaminen, uutisten katsominen lapsen hereillä ollessa, varokaa omia keskusteluitanne myös, unet, syöminen, onko hyväksikättön mahdollisuutta, jne. Eskarin testit ilmeisesti menneet ihan ok, eli kehityksen ongelmia ei liene kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitapa Vauva-palstan hakuun sana pikkumurrosikä ja jo löytyy kohtalotovereita. Tässä esim yksi ketju mikä haulla löytyy. http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1217407/pikkumurrosi…
Ei ole aina helppoa olla kuusivuotias... eikä kuusivuotiaan vanhempi.
6-vuotiaan uhma voi olla hirvittävän voimakas. Meillä tulinen lapsi kanssa ja eskari-iässä oli oikea hirviö. Kummasti hänestäkin koululainen sukeutui ja järkeä ja malttia on tullut päähän, vaikka edelleen päreet palaa helposti. Varmaan eskarin keväällä alkoi helpottaa.
Luulen myös, että lapsi on oppinut nuo "tapan sinut" jutut ihan eskarista. Meillä poika on sieltä oppinut kaikkea vähemmän kivaa alkaen nyrkkien heiluttamisesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eskariin mennessä tuli sellainen muutaman kuukauden ajanjakso että käyttäytyi luonteelleen aivan epätyypillisesti. Meidän aina reipas, vahva ja jopa melkein yliaktiivinen lapsi käyttäytyi yhtäkkiä kuin olisi tosi yliherkkä, syrjäänvetäytyvä ja hiljainen - se oli pelottavaa. Kuin täydellinen persoonallisudenmuutos.
Meillä liittyi ilmeisesti siihen eskarin aloitukseen (oli eri paikassa kuin lapsi oli aiemmin ollut hoidossa) ja meni ohi ajan kanssa.
eskarissa jotain vialla tms. Lapsi on ollut aina sellainen, että ei helposti kerro asioitaan. Muuten on kyllä iloinen ja hyvällä tuulella, mutta kun napsahtaa niin räjähdys on valmis. Aika paljon on ollut isoveljen kaverien kanssa, että en tiedä onko heidän puheet tms. herättäneet jotakin ahdistusta, kun ymmärrys ei vielä riitä. Nämä kaverit siis 2-4 vuotta vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä monta lasta ja jokainen käynyt läpi ns pikkumurrosiän. Lue jostain lastenpsykkakirjasta niin sieltä löytyy nuo kaikki ominaisuudet. Meillä tuli jokaisella lapsella 6-7 vuotiaana tuo, ihan mielettömiä raivokohtauksia, mutta se menee ohi. 4-5 vuotiaana lapset on kuin enkeleitä, mutta 6-7 onkin ihan eri maata. Veren sokeri kun laskee niin välillä luulin, että nyt se sekos lopullisesti :) Ei mitään huolta sanoisin, menee ohitse ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut opettajalle, ja jos tuntuu, että tarvitset apua, ja jos ryhmän aikuiset suosittelevat, lähdet siitä eteenpäin.
Meillä kaksi lasta, joista toinen tosi iisi tapaus, mutta toinen aivan eri maata. Jälkimmäisellä 6-7v ikä oli hirveä, ihan kamala. Aivan kuin teillä. Sinuna odottelisin vielä ja jos tuntuu, että ei ala helpottaa eskarin aikana niin ehkä ainakin sinä äitinä tarvitsisit tuen itsellesi, koska tuo on raskasta. Eskari on kuitenkin iso muutos lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiusaaminen aiheutti tuon reaktion päivän jälkeen.
Ilmeisesti eskari ottaa koville ja lapsi joutuu siellä ponnisteleman äärirajoillaan. Kotona sitten paine purkautuu ja lapsi on impulssien vietävänä? ehkä lapsi tarvitsee nyt tunnetaitojen ja oman toiminnan ohjaukseen apua aikuisilta, tai sitten tuo itsestään helpottuu ajan kanssa, kun lapsen stressi helpottaa.
Mulla on kanssa 6- vuotias poika...saa hirveitä raivareita pikkuasioista ja ne raivarit voi kestää tunninkin...Mä välillä omasta mietin,että onkohan normaalii?!