Miten pärjätä kolmen alle 2v lapsen kanssa yksin???
Minulla on tällä hetkellä 1v 2kk ikäinen poika ja odotan kaksosia. Poika ehtii nippa nappa täyttää 1,5v, ellei kaksoset synny etuajassa...
Tilanne ei ole mitenkään suunniteltu. Esikoinen oli toivottu, joskin oli yllätys, että tulin heti ekasta "yrityksestä" raskaaksi. Alku meni hyvin esikoisen kanssa, isä oli osallistuva (on toki edelleen osallistuva, muttemme ole enää yhdessä) jne ja muutenkin kaikki vaikutti mielestäni olevan kunnossa tai sitten en vaan nähnyt mitään väsymykseltäni, koska esikoinen herätti tosi usein öisin ekan puol vuotta.
Uusi raskauteni oli meille molemmille yllätys (tottakai tiesimme raskauden olevan mahdollista ehkäisystä huolimatta) ja mies oli abortin kannalla kuultuaan raskaudestani ja antoi vaihtoehdoiksi joko ero tai abortti. Aborttia en pystynyt tekemään, joten mies lähti. En tajua, miten olen voinut rakastua tuollaiseen pelkuriin, ei hän kyllä siltä aiemmin vaikuttanut...
Poikaansa mies on ottanut luokseen ihan säännöllisesti eli poika on sillä viikolla yhden illan isällään, jolloin menee isälle viikonlopuksi ja kun taas ei mene isälle viikonlopuksi niin sillä viikolla poika on isällään yhden illan ja toisen kerran joko illan tai koko päivän.
En tiedä miten käy sitten, kun kaksoset syntyvät, että vieläkö mies ottaa poikaa luokseen ja miten tapaa kaksosia, jos on edes halukas. Olen kysellyt, että olisiko halukas tapaamaan myös kaksosia, niin mies ei juuri ole kommentoinut eikä häntä vaikuta kiinnostavan.
Kaipaisin kipeästi vinkkejä, että miten pärjään kolmen pienen kanssa yksin? Sukulaiset asuu kaukana, ystäviä minulla on täällä jonkin verran, mutta hekin ovat työelämässä, etteivät jatkuvasti pysty auttamaan.
Kommentit (43)
Äläkä välitä noista ilkeistä viesteistä :)
Tulet varmasti pärjäämään hyvin ja vieläpä paremmin, kun kuvioissa ei ole tuollaista raukkamaista miestä :) Voit etsiä lastenhoitajaa ja monet opiskelijat varmasti voivat viedä lasta pihalle leikkimään :) Apua saat varmasti.
Päiväkoti on toinen vaihtoehto kanssa, voit aina kysyä. Sitäpaitsi, kaupunki hommaa päiväkotipaikan sinulle nopeammin, kuin muille. Olet yh ja tilanteesi takia menet jonossa ohi. Tämä voi muita äitejä vituttaa, mutta antaa vituttaa.
Eikö sinulla ole yhtään ketään lähellä, kuka voi autella sinua muutaman tunnin päivässä?
Ja paljon onnea kaksosista! :)
kotiin kunnon varaston kaikkea tarpeellista vaipoista, vessapapereista jne lähtien. Tekisin ruokaa valmiisiin annoksiin pakastimeen pitkäksi aikaa. Tai ostaisin leipää ja lihaa jne ainakin pakastimeen.
Helpotat omaa arkeasi kun pärjäät vaikka vain kerran viikossa kaupassa käynnillä aluksi. Kauppaan meno kolmen pienen kanssa kuulostaa tosi haasteelliselta yksin! Miten saat työnnettyä kolmea lasta rattaissa ja ostoskärryjä? Kannettua autoon lapset ja tavarat?
Kaverillani oli 3 alle 3-vuotiasta, kaikki ihan peräkkäin syntyneet siis. Meno oli aikamoista ja tarvitsi kyllä hoitoapua ainakin kerran viikossa päästäkseen tuulettumaan vähän. Vaikka siis mieskin oli kuvioissa. He pitivät täysin pelkistettyä sisustusta niin ettei ollut lapsien tuhottavana mitään. Myös siivous oli helppoa kun oli alakerrassa vain pelkät huonekalut esillä. Siis lasten omien lelujen lisäksi.
Ennakoimalla vaateostokset jo etukäteen jne voit myös helpottaa elämää. Mitä vähemmän pakollisia menoja koko porukalla niin sitä helpompi. Talvella kolmen pukeminen on jo oma hommansa varsinkin jos vauvat ei tykkää siitä ja esikoinen on uhmaiässä jne.
Tsemppiä!
tarjota. Tilanne on sellainen että et yksinkertaisesti voi yksin selvitä tuosta; mieti kaikkia arkirutiineja, ruuanlaittoa, lasten syöttöjä, vaipan vaihtoja kolmelta, pesuja, sitä että käyt kaupassa - kaikkien kolmen kanssa - ei yksinkertaisesti ole mahdollista ilman isoja järjestelyjä ennenkuin lapset täyttävät vaikkapa kaksi ja kolme vuotta jolloin kävelevät itse. Tarvitset myös unta ja lepoa että jaksat kolmen kanssa rumbaa. Muista kun pyydät apua että sinä jos joku sen avun tarvitset ja ansaitset, vaadi sitä, itke vaikka ettet jaksa. Tee selväksi jo ennakkoon että tarvitset apua myös neuvolassa, vaadi sitä, niin kauan kuin jaksat sitä vaatia, umpiväsyneenä vain sitten saatat soittaa jonnekin ja kun apua muka ei tule niin painat luurin hiljaa kiinni ja koitat selvitä taas puoli päivää eteenpäin.
Eräs kolmosten äiti, jolla mies pyörätuolissa, oli soittanut toistuvasti apua ja kun sitä ei muka saa mistään niin oli luvannut väsyessään alkaa listimään lapsia yksitellen. Todellisuudessa ei olisi näin tehnyt, mutta siitä päivästä alkaen sai perhetyöntekijät hoitamaan kolmosia kaksi kertaa viikossa muutaman tunnin ajan että sai asiat hoidettua, kaupassa käytyä ja jopa syötyä rauhassa. Vaadi nyt kun vielä jaksat! t. Samanlaisen sisarusparven ensimmäiset kaksi vuotta valvonut äiti.