Lue keskustelun säännöt.
Vauvan "tekeminen" yksin?
17.10.2012 |
Jos lähtisit yksin "tekemään" vauvaa, minkä vaihtoehdon valitsisit, miksi/miksi et? Oletuksena se, että et haluaisi miehen olevan elämässänne lapsen isänä.
1. Hedelmöityshoidoilla tuntemattoman luovuttajan spermalla.
2. Panemalla jonkun tuntemattoman miehen kanssa.
3. Pyytämällä ystävää tai muuta läheistä miestä luovuttamaan sinulle/muumimukimenetelmä.
Kommentit (25)
En haluaisi lääkärissä juoksentelua ja ronkkimista, joten luomumenetelmä miellyttäisi eniten. Täysin tuntemattoman kanssa olisi tosin riskialtista, mieluummin puolituttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolle kerron etten käytä ehkäisyä ja en sen jälkeen myöskään vaatisimieheltä minkäänlaista osallisuutta lapsen elämään edes rahallisesti. Näin teinkin.
Jos haluaisin toisen lapsen, varmaan kysyisin ensin exältäni, esikoisen isältä. Ei tulisi mitään yllättäviä isyyskuvioita luultavasti ja tyyppi on suhteellisen luotettava, olisi lapsen sukukin sitten tiedossa ym.
enkä kertoisi miehelle mitään raskaudesta. Ystävän tai tutun kanssa on aina riski että se alkaakin haluta leikkiä isää myöhemmin.
jolle kerron etten käytä ehkäisyä ja en sen jälkeen myöskään vaatisimieheltä minkäänlaista osallisuutta lapsen elämään edes rahallisesti. Näin teinkin.
miettiä lasta ja haluaa osalliseksi elämään?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö ajattele yhtään, että lapsellakin olisi jotain oikeuksia isäänsä/ halu tietää, kuka hänen isänsä on? Itse en voisi ikinä tehdä omalle lapselleni noin julmaa temppua!
Kannattaa katsoa pari jaksoa Kadonneen jäljillä -ohjelmaa, jossa lapset etsivät isiään. Siinä näkee, miten rikkinäisiä ihmisiä isättömistä voi kasvaa.
Alunperin pyysin kaveria luovuttamaan, mutta hän ei halunnut. Se olisi ollut minulle mieluisin tapa, koska olisin saanut "valita parhaat geenit". Täysin tuntematon isä olisi pelottava ajatus.
Lapseni biologinen isä on kuitenkin "puolituttu", jonka geenit kelpuutin. Hän halusi harrastaa kanssani seksiä, omasta aloitteestaan, eikä halunnut käyttää kondomia, vaikka kerroin, etten syö pillereitä. Suhde kesti pari kuukautta. Molemmat sai mitä halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta ap:n ja kaikkien muiden pitäisi nyt vähän tarkemmin miettiä tätä asiaa. Ihan kaikella ystävyydellä.
On väärin "tehdä" lapsi jo lähtökohtaisesti siihen tilanteeseen, että isää ei ole.
Toki olen tietoinen, että on tapauksia, joissa isää ei ole, mm. isä kuollut tapaturmassa/tms. tai vain lähtenyt ja jättänyt perheen itsekseen jne. Hyvin valitettavia tilanteita.
Siitä huolimatta, on eettisesti väärin viedä lapselta jo "kättelyssä" mahdollisuus isään.
Ymmärrän toki lapsenkaipuun, mutta pitäisi myös miettiä minkälaisia lähtökohtia lapselleen haluaa tarjota. Kuinka pitkälle on elämässä "oikeus tehdä mitä haluaa, koska vaan niin kovasti haluaa"? Meneekö omat halut oman lapsen edun edelle? Kovaa tekstiä, olen pahoillani jos/kun se loukkaa, mutta toivottavasti on tarpeeksi rohkeutta ajatella asiaa tältäkin kannalta, ihan syvällisestikin. Kyse ei kuitenkaan ole mistään pikkuasiasta.
Ettekö ajattele yhtään, että lapsellakin olisi jotain oikeuksia isäänsä/ halu tietää, kuka hänen isänsä on? Itse en voisi ikinä tehdä omalle lapselleni noin julmaa temppua!
Kannattaa katsoa pari jaksoa Kadonneen jäljillä -ohjelmaa, jossa lapset etsivät isiään. Siinä näkee, miten rikkinäisiä ihmisiä isättömistä voi kasvaa.
yhden rakastavan lapsen kanssa kuin huonon isän perheessä. Itse olen kasvanut alkoholisti-isän kanssa, joka ei sitä tietenkään ollut äitini hänen kanssaan mennessään naimisiin. Elämäni olisi paljon parempaa, jos olisin kasvanut kokonaan ilman häntä. Äitinikin oli hänen vuokseen monta vuotta onneton. Ihan hyvin siis voin tahallani tehdä lapsen ilman isää, sillä tiedän, että olisin hyvä äiti ja lapsella olisi mummi, eno, serkut kuin myös sekä mies- että naispuolisia ystäviäni ympärillään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurannut kyseistä ohjelmaa, mutta en ole havainnut siinä mitenkään erityisen rikkinäisiä ihmisiä, vaikka ovatkin eläneet ilman isäänsä/äitiään tms. Ehkä he ovat hiukan haikeita, osa taas myöntänyt ettei toisen biologisen vanhemman puuttuminen ole vaikuttanut heidän elämäänsä mitenkään. Erikoinen, HYVIN erikoinen käsitys rikkinäisyydestä sinulla.
Musta ap:n ja kaikkien muiden pitäisi nyt vähän tarkemmin miettiä tätä asiaa. Ihan kaikella ystävyydellä.
On väärin "tehdä" lapsi jo lähtökohtaisesti siihen tilanteeseen, että isää ei ole.
Toki olen tietoinen, että on tapauksia, joissa isää ei ole, mm. isä kuollut tapaturmassa/tms. tai vain lähtenyt ja jättänyt perheen itsekseen jne. Hyvin valitettavia tilanteita.
Siitä huolimatta, on eettisesti väärin viedä lapselta jo "kättelyssä" mahdollisuus isään.
Ymmärrän toki lapsenkaipuun, mutta pitäisi myös miettiä minkälaisia lähtökohtia lapselleen haluaa tarjota. Kuinka pitkälle on elämässä "oikeus tehdä mitä haluaa, koska vaan niin kovasti haluaa"? Meneekö omat halut oman lapsen edun edelle? Kovaa tekstiä, olen pahoillani jos/kun se loukkaa, mutta toivottavasti on tarpeeksi rohkeutta ajatella asiaa tältäkin kannalta, ihan syvällisestikin. Kyse ei kuitenkaan ole mistään pikkuasiasta.
niin eikö parisuhteessakin elävät ihmiset juurikin kovasti halua lapsia? Miksi yksin elävän ihmisen halu ei paina yhtä paljon kuin suhteessa elävän? Ja jos puhutaan lähtökohdista, niin on aika hyvä lähtökohta lapselle, jos hänellä on äiti, joka häntä on todella toivonut ja odottanut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö ajattele yhtään, että lapsellakin olisi jotain oikeuksia isäänsä/ halu tietää, kuka hänen isänsä on? Itse en voisi ikinä tehdä omalle lapselleni noin julmaa temppua!
Kannattaa katsoa pari jaksoa Kadonneen jäljillä -ohjelmaa, jossa lapset etsivät isiään. Siinä näkee, miten rikkinäisiä ihmisiä isättömistä voi kasvaa.
yhden rakastavan lapsen kanssa kuin huonon isän perheessä. Itse olen kasvanut alkoholisti-isän kanssa, joka ei sitä tietenkään ollut äitini hänen kanssaan mennessään naimisiin. Elämäni olisi paljon parempaa, jos olisin kasvanut kokonaan ilman häntä. Äitinikin oli hänen vuokseen monta vuotta onneton. Ihan hyvin siis voin tahallani tehdä lapsen ilman isää, sillä tiedän, että olisin hyvä äiti ja lapsella olisi mummi, eno, serkut kuin myös sekä mies- että naispuolisia ystäviäni ympärillään.
ap
onhan myös olemassa vaihtoehto, jossa lapsi saa hyvän isän! Mihin tämä vaihtoehto unohdetaan...? Miksi tämä jätetään pois laskuista?
Onko sulla ap kuinka hirveä kiire saada se lapsi juuri nyt? Oletko jo yli 4-kymppinen? Mitä vastaat, kun lapsi suree hoidossa/eskarissa/koulussa sitä, että toiset tekevät isänpäiväkorttia, hän ei?
Entä mitä vastaat, kun hän suree sitä, ettei tiedä kuka isänsä on, millainen tämä on, miltä näyttää, minkälainen luonne hänellä on? Kun hän vertaa elämäänne kaveriensa elämään, näkee kuinka toisilla on mukavaa isiensä kanssa. Esim. jos lapsesi olisi poika, etkö usko hänen kaipaavan isää tekemään kanssaan "poikien juttuja"? Etkö usko, että hän kaipaisi isää, suhdetta toiseen vanhempaan?
Mitä silloin vastaat? Oletko pohtinut tätä?
t. 9 (olinkohan?)
Ja siis kuten aiemminkin sanoin, tietysti on lapsia, joilta isä kuolee tms. mutta tämä sun tilannehan on eri. Lähtökohtaisesti viet lapseltasi mahdollisuuden isään ja isäsuhteeseen.
Vaikka kirjoitukseni ärsyttäisi sinua (?) niin mietithän kuitenkin tätä asiaa, älä sivuuta olankohautuksella.
Musta ap:n ja kaikkien muiden pitäisi nyt vähän tarkemmin miettiä tätä asiaa. Ihan kaikella ystävyydellä.
On väärin "tehdä" lapsi jo lähtökohtaisesti siihen tilanteeseen, että isää ei ole.
Toki olen tietoinen, että on tapauksia, joissa isää ei ole, mm. isä kuollut tapaturmassa/tms. tai vain lähtenyt ja jättänyt perheen itsekseen jne. Hyvin valitettavia tilanteita.
Siitä huolimatta, on eettisesti väärin viedä lapselta jo "kättelyssä" mahdollisuus isään.
Ymmärrän toki lapsenkaipuun, mutta pitäisi myös miettiä minkälaisia lähtökohtia lapselleen haluaa tarjota. Kuinka pitkälle on elämässä "oikeus tehdä mitä haluaa, koska vaan niin kovasti haluaa"? Meneekö omat halut oman lapsen edun edelle? Kovaa tekstiä, olen pahoillani jos/kun se loukkaa, mutta toivottavasti on tarpeeksi rohkeutta ajatella asiaa tältäkin kannalta, ihan syvällisestikin. Kyse ei kuitenkaan ole mistään pikkuasiasta.
niin eikö parisuhteessakin elävät ihmiset juurikin kovasti halua lapsia? Miksi yksin elävän ihmisen halu ei paina yhtä paljon kuin suhteessa elävän? Ja jos puhutaan lähtökohdista, niin on aika hyvä lähtökohta lapselle, jos hänellä on äiti, joka häntä on todella toivonut ja odottanut.
ap
lapsen tekemiseen. Isä ja äiti. He saavat lapsen, se on sinällään mahdollista. Kaikki tarpeellinen on, ainakin lähtökohtaisesti.
(pl. lapsettomat, ja ethän sinäkään ap voi välttämättä edes tietää, saatko ikinä lapsia, yksin tai jonkun kanssa yhdessä...)
sitten yksinäinen ihminen. Siitähän jo puuttuu jotain oleellista.. ei ole toista tukena, isänä/äitinä? Täytyy turvautua "vippaskonsteihin" jotta lapsen edes saisi.
Kirjoitit, että on lähtökohtaisesti hyvä, jos lapsella on äiti, joka hänet haluaa. Totta, mutta myönnät varmasti, että on lähtökohtaisesti parempi, jos lapsella on isä ja äiti, jotka hänet haluavat, jotka häntä hoitavat, jakavat vastuun kasvatuksesta, ovat turvana? Lapsen hoito ja kasvatus on rankkaa. Kyllä siihen olisi hyvä olla kaksi. Niin vanhempien, kuin lapsenkin kannalta.
Ja mielestäni on vähän hölmöä puolustella jotain tekoa sillä, että löytää teosta jotain hyvää, samalla kun epää kaikki mahdollisuudet siihen parhaaseen lähtökohtaan. Näin suuressa asiassa varsinkin.
tää on toosi huono esimerkki, sori, mutta en keksi tähän hätään mitään parempaakaan.. Laittaisitko lapsesi pakkaseen ohuilla vaatteilla palelemaan, sanoen "kyllä hän kuitenkin pärjää, onhan hänellä yksi vaatekerros, vaikka paleleekin" kun toinen vaihtoehto olisi laittaa lapsi ulos, tarpeeksi lämpimästi varustettuna? Olisi kuitenkin mahdollisuus hankkia se toinenkin vaatekerros. Riittääkö silloin vain tuo "no onhan sillä toi yksi kerros, onhan se aika hyvä lähtökohta"?
Mun mielestä kun tällaisessa asiassa on väärin miettiä "lieventäviä asianhaaroja", kuitenkin kyse hyvin tärkeästä asiasta. Kokonaan uudesta ihmisestä, hänen lähtökohdistaan elämässä. Tarpeistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy kuitenkin nimi , niin lapsi voi sitten halutessaan etsiä käsiinsä... Ja valitse baarin parhaat geenit. Pituus, nenänmuoto, hartiat ym. Ja pyri hieman keskustelemaankin, että olisi vielä fiksukin . Tee kondomi täyteen reikiä jo valmiiksi, ja käytä siis sun kondomia. Voihan sitten raskausaikana ilmoittaa isälle tästä raskaudesta mutta ilmoitat ettet vaadi häneltä mitään. On sit tietoinen jos lapsi joskus koputtaa oven takana... Ja ota kännykällä kuva!!! Se on tärkeä , että lapsi tietää kadonneen jäljillä ohjelmassa minkä näköistä hakee .
enkä ole tekemässä hätiköityjä päätöksiä. Tarkoitin sitä, että voi asiat olla huonosti silloinkin kun isä on kuvioissa. Toki haluaisin miehenkin rinnalleni, etsipä minulle hyvä sellainen niin en tee lasta yksin!
Kuinkakohan moni lapsi päiväkodeissa ei voi tehdä isänpäiväkorttia oikealle isälleen muutenkaan? Ei kaikilla ole mukavaa isiensä kanssa, kaikilla ei ole mukavaa äitiensäkään kanssa. Miksi sinä oletat, että lapsi olisi todella onnellinen jos hänellä olisi isä ja äiti? Musta olisi hirveää, jos lapsen onni olisi riippuvainen siitä, miten muut elämäänsä elävät ja kuinka paljon eroavaisuuksia muiden perheisiin nähden löytyy. Ja juuri siksi muuten mietin noita vaihtoehtoja, että haluanko tuntemattoman luovuttajan vai sellaisen miehen, josta voisin kertoakin piirteitä lapselle.
ap
Musta ap:n ja kaikkien muiden pitäisi nyt vähän tarkemmin miettiä tätä asiaa. Ihan kaikella ystävyydellä.
On väärin "tehdä" lapsi jo lähtökohtaisesti siihen tilanteeseen, että isää ei ole.
Toki olen tietoinen, että on tapauksia, joissa isää ei ole, mm. isä kuollut tapaturmassa/tms. tai vain lähtenyt ja jättänyt perheen itsekseen jne. Hyvin valitettavia tilanteita.
Siitä huolimatta, on eettisesti väärin viedä lapselta jo "kättelyssä" mahdollisuus isään.
Ymmärrän toki lapsenkaipuun, mutta pitäisi myös miettiä minkälaisia lähtökohtia lapselleen haluaa tarjota. Kuinka pitkälle on elämässä "oikeus tehdä mitä haluaa, koska vaan niin kovasti haluaa"? Meneekö omat halut oman lapsen edun edelle? Kovaa tekstiä, olen pahoillani jos/kun se loukkaa, mutta toivottavasti on tarpeeksi rohkeutta ajatella asiaa tältäkin kannalta, ihan syvällisestikin. Kyse ei kuitenkaan ole mistään pikkuasiasta.
niin eikö parisuhteessakin elävät ihmiset juurikin kovasti halua lapsia? Miksi yksin elävän ihmisen halu ei paina yhtä paljon kuin suhteessa elävän? Ja jos puhutaan lähtökohdista, niin on aika hyvä lähtökohta lapselle, jos hänellä on äiti, joka häntä on todella toivonut ja odottanut.
ap
lapsen tekemiseen. Isä ja äiti. He saavat lapsen, se on sinällään mahdollista. Kaikki tarpeellinen on, ainakin lähtökohtaisesti.
(pl. lapsettomat, ja ethän sinäkään ap voi välttämättä edes tietää, saatko ikinä lapsia, yksin tai jonkun kanssa yhdessä...)
sitten yksinäinen ihminen. Siitähän jo puuttuu jotain oleellista.. ei ole toista tukena, isänä/äitinä? Täytyy turvautua "vippaskonsteihin" jotta lapsen edes saisi.
Kirjoitit, että on lähtökohtaisesti hyvä, jos lapsella on äiti, joka hänet haluaa. Totta, mutta myönnät varmasti, että on lähtökohtaisesti parempi, jos lapsella on isä ja äiti, jotka hänet haluavat, jotka häntä hoitavat, jakavat vastuun kasvatuksesta, ovat turvana? Lapsen hoito ja kasvatus on rankkaa. Kyllä siihen olisi hyvä olla kaksi. Niin vanhempien, kuin lapsenkin kannalta.
Ja mielestäni on vähän hölmöä puolustella jotain tekoa sillä, että löytää teosta jotain hyvää, samalla kun epää kaikki mahdollisuudet siihen parhaaseen lähtökohtaan. Näin suuressa asiassa varsinkin.
tää on toosi huono esimerkki, sori, mutta en keksi tähän hätään mitään parempaakaan.. Laittaisitko lapsesi pakkaseen ohuilla vaatteilla palelemaan, sanoen "kyllä hän kuitenkin pärjää, onhan hänellä yksi vaatekerros, vaikka paleleekin" kun toinen vaihtoehto olisi laittaa lapsi ulos, tarpeeksi lämpimästi varustettuna? Olisi kuitenkin mahdollisuus hankkia se toinenkin vaatekerros. Riittääkö silloin vain tuo "no onhan sillä toi yksi kerros, onhan se aika hyvä lähtökohta"?
Mun mielestä kun tällaisessa asiassa on väärin miettiä "lieventäviä asianhaaroja", kuitenkin kyse hyvin tärkeästä asiasta. Kokonaan uudesta ihmisestä, hänen lähtökohdistaan elämässä. Tarpeistaan.
kun ei niitä isäehdokkaita ole oven takana jonossa. Helppohan se on varmasti sanoa, että "hankipa se toinen nyt ensin siihen vierelle", voit ihan vapaasti arvata olenko yrittänyt?
ap
Kadut koko loppu elämäsi!! Tuttu, joka hyväksyy asian paras vaihtoehto.
Musta ap:n ja kaikkien muiden pitäisi nyt vähän tarkemmin miettiä tätä asiaa. Ihan kaikella ystävyydellä.
On väärin "tehdä" lapsi jo lähtökohtaisesti siihen tilanteeseen, että isää ei ole.
Toki olen tietoinen, että on tapauksia, joissa isää ei ole, mm. isä kuollut tapaturmassa/tms. tai vain lähtenyt ja jättänyt perheen itsekseen jne. Hyvin valitettavia tilanteita.
Siitä huolimatta, on eettisesti väärin viedä lapselta jo "kättelyssä" mahdollisuus isään.
Ymmärrän toki lapsenkaipuun, mutta pitäisi myös miettiä minkälaisia lähtökohtia lapselleen haluaa tarjota. Kuinka pitkälle on elämässä "oikeus tehdä mitä haluaa, koska vaan niin kovasti haluaa"? Meneekö omat halut oman lapsen edun edelle? Kovaa tekstiä, olen pahoillani jos/kun se loukkaa, mutta toivottavasti on tarpeeksi rohkeutta ajatella asiaa tältäkin kannalta, ihan syvällisestikin. Kyse ei kuitenkaan ole mistään pikkuasiasta.
niin eikö parisuhteessakin elävät ihmiset juurikin kovasti halua lapsia? Miksi yksin elävän ihmisen halu ei paina yhtä paljon kuin suhteessa elävän? Ja jos puhutaan lähtökohdista, niin on aika hyvä lähtökohta lapselle, jos hänellä on äiti, joka häntä on todella toivonut ja odottanut.
ap
lapsen tekemiseen. Isä ja äiti. He saavat lapsen, se on sinällään mahdollista. Kaikki tarpeellinen on, ainakin lähtökohtaisesti.
(pl. lapsettomat, ja ethän sinäkään ap voi välttämättä edes tietää, saatko ikinä lapsia, yksin tai jonkun kanssa yhdessä...)
sitten yksinäinen ihminen. Siitähän jo puuttuu jotain oleellista.. ei ole toista tukena, isänä/äitinä? Täytyy turvautua "vippaskonsteihin" jotta lapsen edes saisi.
Kirjoitit, että on lähtökohtaisesti hyvä, jos lapsella on äiti, joka hänet haluaa. Totta, mutta myönnät varmasti, että on lähtökohtaisesti parempi, jos lapsella on isä ja äiti, jotka hänet haluavat, jotka häntä hoitavat, jakavat vastuun kasvatuksesta, ovat turvana? Lapsen hoito ja kasvatus on rankkaa. Kyllä siihen olisi hyvä olla kaksi. Niin vanhempien, kuin lapsenkin kannalta.
Ja mielestäni on vähän hölmöä puolustella jotain tekoa sillä, että löytää teosta jotain hyvää, samalla kun epää kaikki mahdollisuudet siihen parhaaseen lähtökohtaan. Näin suuressa asiassa varsinkin.
tää on toosi huono esimerkki, sori, mutta en keksi tähän hätään mitään parempaakaan.. Laittaisitko lapsesi pakkaseen ohuilla vaatteilla palelemaan, sanoen "kyllä hän kuitenkin pärjää, onhan hänellä yksi vaatekerros, vaikka paleleekin" kun toinen vaihtoehto olisi laittaa lapsi ulos, tarpeeksi lämpimästi varustettuna? Olisi kuitenkin mahdollisuus hankkia se toinenkin vaatekerros. Riittääkö silloin vain tuo "no onhan sillä toi yksi kerros, onhan se aika hyvä lähtökohta"?
Mun mielestä kun tällaisessa asiassa on väärin miettiä "lieventäviä asianhaaroja", kuitenkin kyse hyvin tärkeästä asiasta. Kokonaan uudesta ihmisestä, hänen lähtökohdistaan elämässä. Tarpeistaan.
kun ei niitä isäehdokkaita ole oven takana jonossa. Helppohan se on varmasti sanoa, että "hankipa se toinen nyt ensin siihen vierelle", voit ihan vapaasti arvata olenko yrittänyt?
ap
elämässä ei aina saa kaikkea, mitä haluaa. Joskus ei ole tarkoituskaan saada. Ehkä asiat toisinaan menevät kuten menevät, jostain tietystä syystä...?
Hyvä, että mietit asioita kunnolla. Lapsen hankkiminen on maailman luonnollisin juttu, mutta ei kuitenkaan todellakaan mikään pikkujuttu. Eikä olosuhteet, johon lapsen hankkii.
Mieti asiaa vielä, kaikilta kannoilta. Mieti mitä vastaat, miten elät sen asian kanssa, jos lapsesi ikävöi jotain, jota hänellä ei ole mahdollisuutta saada. Lapselle voi olla hyvin kipeä asia, että hänellä ei ole edes mahdollisuutta johonkin, joka luokkakavereille on niin itsestäänselvyys. Lapsi ei tajua asioita, kuten aikuinen.
Voi olla, ettei näin käy, mutta voi myös olla että hän kipuilee asian kanssa paljon, ja kauankin. Mitä lohduttavaa voit silloin sanoa? Et oikein mitään. Oman lapsen kivun katseleminen on yksi kamalimmista asioista elämässä.
Sä voit olla tosi hyvä äiti, mutta et kuitenkaan voi olla isä..
Mutta tässä kaikki mitä haluan sanoa, kaikkea hyvää sulle ja viisautta päätöksentekoon!
t. 9 (ja sen jälkeen pari muuta kirjotusta)
Maksoin puolitutulleni 300€ käteistä,että teki minut raskaaksi ja teimme kirjallisen sopimuksen,ettei hän osallistu lapsen elämään :) Lapsella ikää nyt 2vuotta,enkä kadu!