En suostuisi jäämään yh-äidiksi kuin leskenä

entäpäs jos se toinen haluaisi?

Tai pahoinpitelisi sinut?

Tai löytäisit miehesi toisen naisen kanssa sängystänne?



Elämä on....

löytäisi uuden naisen tai vain häipyisi?

löytäisi uuden naisen tai vain häipyisi?

meillä on sovittu että jos erotaan niin se on viikko-viikko.

Jospa isyys ei kiinnostakaan? No, voihan olla myös toisin päin. Mies voi taistella lapsen huoltajuuden itselleen kokonaan. Silloin ei tarvitse psykomammojen jäädä yh:ksi.

No se nyt tuskin on aina siitä omasta haluamisesta kiinni. :D

Enkä halua pakottaa, koska lapsi kuitenkin kärsisi loppupeleissä.

Helpompaa meillä on lapsen kanssa kahdestaan.

siihen että olisin yh-äiti ja lapset siis yksin minun vastuullani. että ei se tosiaan ole vaan itsestä kiinni.

on taas yksinkertasia ja sinisilmäsiä ihmisiä! Se että teillä ei ole tullut eroa miehestänne (kuten ei itsellänikään) ei tarkota sitä, etteikö tämmöstä tapahtuisi ihan jatkuvasti. Tuskin kukaan HALUAA lapsia tehdessään yksinhuoltajaksi (tai no ehkä joku pieni prosentti ihmisistä).



Voi jestas, että on taas älyvapaa alotus. :DD



Miten sinä voit ikinä tietää miten elämä sattuu menemään? Voi tulla kuolemantapaus, miehesi saattaa jopa pettää sinua (tämähän ei tietenkään ole mahdollista sinun kohdallasi), miehesi saattaa sairastua, voi tulla väkivaltaisuutta, alkoholismia... mitä ikinä nyt lie. En ees jaksa kirjottaa. :D

on varmaan joku etä-äiti

paljon sinulta kysellä siinä vaiheessa....

puolet pettää, puolet avioliitoista päättyy eroon, joka viides lapsi kasvaa yhden vanhemman perheesssä ja joka kolmas isä hylkää lapsensa eron tullen.



Tilastojen valossa tämä voi siis tapahtua kenelle tahansa.

Mun exä lähti toisen naisen matkaan. Ei siinä multa mitään kysytty.

Minusta viikko-viikko-systeemi ei ole lapsen etu. Jos en olisi halunnut lasta, en olisi sitä hankkinut.



Ja kun tätä palstaa lukee, huomaa, että on valtavasti isiä, jotka eivät ole oikein hyviä hoitamaan lapsiaan. On niitä äitejäkin toki, on yh-isiäkin.

eli jos mies kuolisi niin sitten muuten en.Lapsi on meidän molempien vastuulla yhtä paljon.En tajua miksi jotkut suostuvat?

noin yksinkertainen!



Siis ihanko kuvittelet, että miehesi pyytäisi sinulta lupaa tai suostumusta lähtiessään lätkimään? Ja että se, mitä on joskus "sovittu" pitäisi?

Onhan kuule sitä liittoon ryhtyessä sovittu moniakin juttuja, kuten rakastaa myötä ja vastamäessä, ja jotenkin ne sitten joidenkin kohdalla ne sopimukset kuitenkin raukeaa.



Totta kai lapsen pitäisi olla molempien vastuulla yhtä paljon. Totta kai olisi reilua, että lapsia kasvatettaisiin tasavertaisesti (liitossa tai ei). Ja toki olisi ihanaa, jos kaikki suunnitelmat ja sopimukset pitäisivät, eikä kukaan koskaan olisi kusipää tai laistaisi vastuustaan. Mutta kun se nyt vaan aina ei mene niin, eikä siinä paljon haluamisia tai suostumisia oteta lukuun, kun toinen ei suostu kantamaan vastuutaan. Mitään lakia ei ole, joka pakottaa toisen vanhemman pitämään lupauksensa!

Tutustu elämään, ei vain aina ole muuta mahdollisuutta.

Minä jäin yksinhuoltajaksi näiden syiden takia:

-mies ei ollut kiinnostunut lapsestaan, viina ja naiset kiinnosti enemmän

- lapseni on minulle kaikkein tärkein, haluan antaa hänelle hyvän tulevaisuuden

- Kyllästyin olemaan parisuhteessa, jossa minulla ei ollut sananvaltaa asioihin.